Browsing by Subject "Käyttäjän kaupalliset perusteet"

Käsillä olevassa tutkielmassa selvitän, miten käyttäjän asema määräytyy EU:n DSM-direktiivin 17 artiklan valossa tämän hyödyntäessä tekijänoikeussuojaa nauttivaa sisältöä verkkosisällönjakopalveluissa, kun oikeudenhaltija ja verkkosisällönjakopalvelun tarjoaja ovat solmineet lisenssisopimuksen sisällön hyödyntämisestä. Tarjotakseni vastauksen edellä esitettyyn kartoitan ensin, miten uusi vastuujärjestelmä ja ensisijainen lisensointivelvollisuus rakentuvat tekijänoikeussuojaa nauttivan sisällön käytön yhteydessä verkkosisällönjakopalveluissa. Tämän jälkeen selvitän, millä edellytyksillä käyttäjä vastaa verkkosisällönjakopalveluun lataamastaan sisällöstä oikeudenhaltijan ja verkkosisällönjakopalvelun tarjoajan solmittua lisenssisopimuksen sisällön hyödyntämisestä. Seuraavaksi syvennyn tulkitsemaan, mitä tarkoitetaan käyttäjien toiminnalta edellytetyiltä ei-kaupallisilla perusteilla ja, miten määritellään toiminnasta syntyvien tulojen merkittävyys. Tutkielman lopuksi esitän näkemykseni siitä, mitä lainsäädännöllisiä toimenpiteitä Suomelta edellytetään, jotta kansallinen oikeustila vastaisi 17(2) artiklan merkityssisältöä. Tutkielmassa selvitetyn mukaan, DSM-direktiivin 17 artiklan uusi vastuujärjestelmä perustuu verkkosisällönjakopalvelun tarjoajan vakinaistettuun asemaan tekijänoikeudellista suojaa nauttivien teosten yleisölle välittäjänä. Sikäli, kun sisällönjakopalvelun tarjoajien toiminta perustuu palvelun käyttäjien tuottaman sisällön ylläpitämiseen sekä optimointiin, sisällönjakopalvelun tarjoajalle on roolinsa perusteella muodostunut ankara vastuu myös käyttäjien suorittamista mahdollisista palvelussa tapahtuvista tekijänoikeuden loukkauksista. Ankarasta vastuusta seuraa, että palvelun tarjoajan on ensisijaisesti hankittava 17(1)2 artiklan nojalla oikeudenhaltijoilta etukäteislupa jatkaakseen oikeutetusti käyttäjiensä sisällönjaon hyödyntämiseen perustuvaa liiketoimintaa. Etukäteisluvasta voidaan 17(1)2 artiklan edellyttämällä tavalla sopia muun muassa lisenssisopimuksella. Kyseinen sopimus kattaa verkkosisällönjakopalvelun tarjoajien toimien lisäksi sisällönjakopalvelun käyttäjien toteuttamat ei-kaupalliset tai ei-merkittäviä tuloja tuottavat teot. Käyttäjä nauttii oikeudenhaltijan ja verkkosisällönjakopalvelun tarjoajan välillä solmitun lisenssisopimuksen tai muun vastaavan etukäteisluvan nojalla vastuunvapaudesta niin kauan kun sisältöä ei ole tuotettu kaupallisin perustein. Toisaalta tekojen taustalla vaikuttavat kaupalliset intressitkin voivat olla hyväksyttyjä, mutta vain siihen asti, kun lataukset eivät tuota merkittäviä tuloja. Heti, kun käyttäjän sisällöntuotannosta syntyy merkittäviä tuloja, vastaa tämä mahdollisista latausten yhteydessä tapahtuvista tekijänoikeuden loukkauksista tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan nojalla. Selvitetyn mukaan 17 artiklan valossa jää tulkinnanvaraiseksi ja kansallisesta implementointiratkaisusta riippuvaiseksi, syntyykö käyttäjälle itsenäinen ja ensisijainen velvollisuus hankkia etukäteislupa oikeudenhaltijoilta, jos sisällönjakopalvelun tarjoaja on täyttänyt kaikki sille 17(4) artiklassa asetetut edellytykset. DSM-direktiivin 17 artiklan epätäsmällisen muotoilun seurauksena syntyy lisäksi oikeudellinen epäselvyys siitä, mitä tarkalleen ottaen tarkoitetaan ei-kaupallisilla perusteilla, joita sisällönjakopalvelun käyttäjien toiminnalta edellytetään. Käyttäjän toiminnan kaupallisten perusteiden arvioinnissa on tutkielmassa esitettyjen tulkintojen ja niiden perusteella syntyneen näkemykseni mukaan syytä kiinnittää huomiota käyttäjän toimimiseen kokonaisuutena. Nähdäkseni kaupallisten perusteiden käsillä olo tulisi selvittää tapauskohtaisesti sekä viime kädessä kokonaisarviointiin perustuvalla tulkinnalla arvioiden myös käyttäjän profiilia sisällönjakopalvelussa esimerkiksi kuluttajana tai elinkeinotoiminnanharjoittajana. Toiminnan kaupallisten perusteiden arvioinnin tukena tulisi puolestaan hyödyntää EUT:n oikeuskäytännössä tehtyjä linjauksia käyttäjän taloudellisten tulosten tavoitteluun liittyen. Voiton tavoittelun lisäksi, verkkosisällönjakopalvelun käyttäjän toiminnan perusteet tulisi katsoa kaupallisiksi aina, kun tämä tavoittelisi minkäänlaista taloudellista tulosta tai hyötyä, toimintatavoista riippumatta. Puolestaan tekijänoikeus-, tavaramerkki-, ja kuluttajansuojalainsäädäntöä peilaten kaupallisina perusteina tulisi pitää toiminnan harjoittamista elinkeinotoiminnan piirissä, toimimista myynnin edistämiseksi ja brändin tunnettuuden kasvattamiseksi sekä sisällön tuottamista markkinointiviestinnän tai mainonnan keinoin. Voiton tavoittelun ei kuitenkaan tulisi olla edellytys kaupallisin perustein toimimiselle. Käyttäjän toiminnasta syntyvien tulojen merkittävyyden arviointi tulisi aina suorittaa tapauskohtaisesti. Merkittävyydelle ei tulisi myöskään antaa tiettyä raja-arvoa. Tulojen arvioinnissa tulisi ottaa huomioon kaikki käyttäjän tulot, jotka ovat sidoksissa käyttäjän kaupallisten perusteiden arvioinnin yhteydessä todettuun sisällönjakopalvelussa tapahtuvaan kaupalliseen toimintaan. Merkittävien tulojen käsillä olon arvioinnin tulisi täten perustua kokonaisarvioon, eikä suhteessa yksittäiseen lataukseen.