Browsing by Subject "Käyttäytymisen muutos"

Liikkuminen on tärkeää sekä fyysiselle että psyykkiselle terveydelle ja hyvinvoinnille. Tämän vuoksi on huolestuttavaa, että nuorten liikkuminen vähenee. Eritysesti ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevat nuoret ovat riskiryhmä liikkumisen vähenemiselle. Kouluterveyskyselyn mukaan ainoastaan 15 % ammattiin opiskelevista nuorista liikkuu liikuntasuositusten mukaisesti. Let’s Move It-interventio (LMI) on kehitetty ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien nuorten liikkumisen lisäämistä ja istumisen vähentämistä varten. LMI-intervention kehittämisessä on hyödynnetty käyttäytymisen muutoksen teorioita, joista tärkeimpiä ovat itsemääräämisteoria, itsesäätelyteoria, motivoiva haastattelu ja perustellun toiminnan lähestymistapa. Tämä Pro gradu -tutkielma on tehty LMI:n pilotointivaiheen interventioon keväällä 2014 osallistuneiden nuorten haastatteluaineiston pohjalta. Tutkimuksen tavoitteina oli selvittää, millaisia muutoksia haastateltavat kertoivat tapahtuneen heidän suhtautumisessaan liikkumiseen ja istumiseen interventioon osallistumisen myötä, ja miten haastateltavat liittivät intervention sisällöt muutoksiin. Kiinnostuksen kohteena oli myös, liittyivätkö tietyt haastateltavien kertomat muutokset usein yhteen. Lisäksi viimeisen tutkimuskysymyksen tarkoitus oli selvittää, kertoivatko haastateltavat muista viimeaikaisista ennen interventioon osallistumista tapahtuneista muutoksista aktiivisuudessaan. Interventioon sisältyi kuusi terveystiedon yhteydessä pidettyä oppituntia, joissa aktivoivin ja oppilaslähtöisin menetelmin käsiteltiin liikuntamotivaatiota ja itsesäätelykeinoja säännöllisen liikkumisen lisäämiseksi. Lisäksi muiden aineiden opettajia opastettiin tekemään muutoksia luokkahuoneympäristöön liiallisen istumisen vähentämiseksi ja tauottamiseksi. Tutkimuksen aineisto koostui 13 valmiiksi litteroidusta ammattioppilaitoksessa opiskelevan nuoren haastattelusta. Haastatteluja analysoitiin sisällönanalyysilla, ja kriittinen realismi toimi metateoreettisena lähestymistapana haastattelupuheen tulkinnassa. Yksitoista haastateltavaa kertoi intervention aiheuttaneen muutoksista heidän liikuntasuhteelleen. Näistä muutoksista muodostui kuusi teemaa: Uudet ideat ja välineet aktiivisuuden tueksi, Yllättävät omakohtaiset havainnot omasta aktiivisuudesta tai kunnosta, Liikkumisen lisääminen pysyy mielessä, Liikkuminen tai istuminen ei ole enää sama kuin ennen, Uutta motivaatiota liikkumiselle, ja Päätös lisätä aktiivisuutta tai parantaa kuntoa. Nuoret liittivät muutokset usein tiettyihin intervention harjoituksiin, mutta monissa tapauksissa muutokset liittyivät interventioon kokonaisuudessaan, sekä muihin haastateltavan kuvaamiin muutoksiin. Muutosteemojen välillä vaikutti siis esiintyvän ketjuuntumista. Aineistosta löytyikin kahdenlaisia muutosketjuja: 1) haastateltavat, jotka kertoivat yllättävistä havainnoista omaan kuntoonsa tai aktiivisuuteensa liittyen, kertoivat myös uudesta motivaatiosta liikkumiselle tai päätöksestä lisätä liikkumistaan, ja 2) haastateltavat, jotka kertoivat saaneensa uutta motivaatiota liikkumiselleen, kertoivat myös päätöksestä lisätä liikkumistaan. Neljä haastateltavaa kertoi myös muista viimeaikaisista liikuntasuhteen muutoksista. Tulokset vastaavat aiempia tutkimuksia siitä, että liikkuminen ja suhde liikuntaan vaikuttaa muuttuvan muutosprosessissa, johon liittyy useita muutoksen osia. Koska aineistosta löytyi vain kahdenlaisia muutosketjuja, olisi mielenkiintoista tutkia liikuntasuhteen muuttumista vielä tarkemmin esimerkiksi suuremmalla aineistolla, josta muutosketjuja voisi löytää enemmän.