Browsing by Subject "Kirkkohistoria"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2019)Eusebius Kesarealaisen Kirkkohistoria on yksi merkittävimpiä lähteitä varhaisen kristinuskon historiasta. Eusebius oli itse nuorta kristinuskoa ravistelleiden Diocletianuksen vainojen ja niitä seuranneen nk. konstantinolaisen käänteen silmin näkijä. Tästä huolimatta tutkimuksessa on oltu kiinnostuneempia Eusebiuksen kirkon ja valtion suhteita koskevasta ajattelusta ja Kirkkohistorian syntyvaiheista kuin siitä, miten hän teoksessaan tulkitsee vainoja. Ainoastaan professori W. Tabbernee on esittänyt näkemyksen siitä, miten Eusebiuksen näkemys vainoista kehittyi, mutta tämä hänen teoriansa ”vainojen teologian kehityksestä” ei ole saanut vastinetta akateemisessa keskustelussa. Tässä tutkielmassa kysytäänkin, miten Eusebius tulkitsi vainoja ja kestääkö Tabberneen esittämä teoria tulkinnan kehityksestä tarkastelun Kirkkohistorian tekstin valossa. Koska Kirkkohistorian syntyprosessista käyty akateeminen keskustelu on tiivistynyt siihen, miten kirjoittaminen ajoittuu suhteessa Eusebiuksen oman ajan vainoihin, on tutkielmassa otettu kantaa myös tähän kysymykseen. Akateemista keskustelun perusteella voidaan olettaa, ettei Eusebius aloittanut Kirkkohistorian kirjoittamista ennen vainojen alkua vuonna 303. Hän aloitti lopulta kymmenen kirjaa käsittäneen teoksensa kirjoittamisen aikaisintaan 310-luvulla. Eusebius joutui kuitenkin valtakunnan tilanteen muuttuessa seuraavien vuosien aikana muokkaamaan teoksensa viimeisiä kirjoja ennen kuin se sai lopullisen asunsa vuonna 326. Kirjoittaessaan Eusebius myös muokkasi perinteisen antiikin historiankirjoituksen palvelemaan omaa tarkoitustaan eli puolustamaan kristinuskoa. Tämän takia Eusebiuksen tekstiä tuleekin tarkastella esimerkkinä varhaiskristillisestä apologiasta. Tabbernee esitti Eusebiuksen vainojen tulkinnan muuttuneen sinä aikana kun hän kirjoitti Kirkkohistorian. Hän kuvasi nämä muutokset kolmena vaiheena, joiden merkittävin ero oli se, miten Eusebius esitti ”jumalallisen koston” koituvan kristittyjen vainoajille. Tässä näkyi Tabberneen mukaan selvä ero siinä, kuinka alkuun ”kosto” osui vain juutalaisiin ja vasta Eusebiuksen oman ajan kuvauksessa roomalaisiin. Hän ei kuitenkaan ota huomioon teoksen apologista luonnetta eikä hänen argumentaationsa kestä kriittistä tarkastelua Kirkkohistorian tekstiä vasten. Juutalaisten kärsimysten kuvauksella on teoksessa selkeä apologinen funktio. Roomalaisten vainoajien kohtaloiden kuvauksessa Eusebius puolestaan käyttää raamatullista mallia, jossa kuninkaiden elämä ja kuolema tulkitaan sen perusteella, miten he suhtautuivat Jumalaan. Vaikka Tabberneen teoria Eusebiuksen ajattelun kehittymisestä ei osoittaudu kestäväksi, jää Eusebiuksen esittämään vainojen tulkintaan ristiriita kahden Kirkkohistoriassa löytyvän näkökulman välillä. Toisaalta Eusebiuksen mukaan vainot olivat Jumalaa vastustavien voimien hyökkäystä kirkkoa kohtaan, toisaalta taas Jumalalta itseltään tuleva rangaistus kirkolle sen synneistä. Tätä ei kuitenkaan Tabberneen tavoin tarvitse pitää tekstissä näkyvänä jäänteenä Eusebiuksen ajattelun eri vaiheista tai ratkaisemattomana ristiriitana. Kun Eusebiuksen ajattelua tai hänen tekstejään pyritään ymmärtämään, on vastausta etsitty ajan politiikasta tai filosofiasta. Eusebius piti itseään kuitenkin ensisijaisesti raamatuntutkijana ja vaikka hänet nykyisin tunnetaankin Kirkkohistorian kirjoittajana, on hän tehnyt varsinaisen elämäntyönsä tutkimalla kristinuskon pyhiä tekstejä. Eusebius ei todennäköisesti nähnyt ristiriitaa esittämiensä vainojen tulkintojen välillä, eikä hän pyrkinyt ratkaisemaan jännitettä. Pikemminkin kyse oli hänelle luonnollisesta asiasta. Eusebius ajatteli Raamatun muodostavan ratkaisun koko historiaa ja siksi tulkitsi myös oman aikansa tapahtumia Raamatusta löytyvien esimerkkien avulla. Tulkintansa vainoista Jumalalta tulevana rangaistuksena Eusebius liittää suoraan Jerusalemia 580-luvulla eKr. kohdanneesta hävityksestä kertoviin raamatunkohtiin. Näissä tulkitaan katastrofin olleen Jumalan rangaistus israelilaisille heidän synneistään, vaikka vieraat kansat, joiden kautta rangaistus tuli olivat samalla Jumalan kansan vihollisia. Nämä raamatunkohdat todistavat sen, että Eusebius tulkitsi vainoja Raamatun avulla ja saattoi siksi esittää tulkintoja, jotka muista lähtökohdista ja ilman hänen historiallisen taustansa huomioonottamista vaikuttavat ristiriitaisilta.
-
(2019)Tässä tutkimuksessa tarkastellaan evankelista Kalevi Lehtisen rauhaan ja konflikteihin liittyvää ajattelua vuosina 1985–1991. Tähän aikaan maailmassa ja Euroopassa elettiin tilanteessa, jota uhkasi suurvaltojen jännitteet, asekilpavarustelu ja ydinsodan pelote. Länsi-Euroopassa levisi ennennäkemätön ydinaseiden vastaisen toiminnan aalto 1980-luvulla. Neuvostoliiton ja Naton päätös sijoittaa uusia keskimatkan ohjuksia Eurooppaan oli sytyke Euroopan historian suurimmalle rauhanliikkeelle. Tutkimus käsittelee Kalevi Lehtisen ajatuksia siitä, miten hän tarkastelee rauhankysymystä sekä yhteiskunnallisesti, että ihmisen henkisen kehityksen näkökulmasta. Tutkimus käsittelee sitä mikä Lehtisen mukaan uhkaa maailmanrauhaa. Tutkimuksessa vastataan myös siihen, miten hänen mukaansa rauhaa on yritetty saada aikaan ja onko siinä onnistuttu. Jos rauhan tavoittamisessa ei ole onnistuttu, niin mikä on ollut sen esteenä. Muita tutkimuskysymyksiä on myös se, mitä Lehtisen mukaan pitäisi tehdä, jotta rauha ihmisten välille voidaan saavuttaa. Tutkimuksessa vastataan myös siihen miksi, hänelle rauha on henkilökohtaisesti niin tärkeä asia ja miksi hän halusi puhua rauhasta. Lehtisen näkemyksiä tarkastellaan vuosina 1985–1991 julkaistuista puheista, joissa hän puhuu rauhasta. Nämä puheet toimivat tutkimuksen päälähteinä. Täydentävinä lähteinä ovat Lehtisen vuosina 1985–1991 kirjoittamat kirjat ja joitakin hänen samoina vuosina kirjoittamiaan lähettäjäkirjeitä. Tutkimus osoittaa, että Lehtinen kantaa syvää huolta kärsivästä maailmasta, etenkin Euroopasta. Hän näkee, että suurvaltojen jännite ja ydinsodan pelote uhkaa koko maailmaa. Rauhaa on Lehtisen mielestä yritetty saavuttaa asekilpavarustelulla ja rauhanliikkeillä. Kilpavarustelut ovat kuitenkin johtaneet aina lopulta sotaan ja rauhanliikkeet ovat myös usein riitaantuneet keskenään ja pirstaloituneet. Lehtisen omia lapsuuden muistoja varjosti talvisota ja jatkosota. Nämä kokemukset jättivät hänelle kristittynä tarpeen vastustaa sotaa ja edistää rauhaa yhteiskunnassa, sekä koko maailmassa. Lehtinen näkee Jumalalla olevan aidosti rauhansuunnitelma ihmistä varten. Siihen kuuluu rauha Jumalan kanssa, jota kautta ihminen pääsee rauhaan myös itsensä kanssa. Tämä antaa mahdollisuuden elää rauhassa läheisten ja muiden erilaisten ihmisten kanssa. Lehtinen koki, että kun ihminen pääsee mukaan Jumalan rauhansuunnitelmaan, niin hänestä tulee myös osa rauhan ratkaisua, eikä hän ole enää osa ongelmaa.
-
(2020)Pro gradu -tutkielmassani tutkin Irlannin katolisen kirkon ja Irlannin valtion välisen suhteen muutosta vuosina 2009–2018. Tutkimusajankohta on mielenkiintoinen, sillä ajanjakson aikana Irlannissa tapahtui useita mullistavia tapahtumia, jotka herättivät runsaasti kysymyksiä irlantilaisten muuttuvasta suhtautumisesta katoliseen kirkkoon. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen ensisijainen tarkoitus on selvittää miksi ja miten katolisen kirkon asema on muuttunut tarkasteltavan ajanjakson aikana Irlannissa? Tarkastelen tapahtunutta muutosta Irlannin seksuaalieettisen lainsäädännön muutosten kautta: vuonna 2015 Irlannissa äänestettiin samaa sukupuolta olevien avioliittolaista ja vuonna 2018 aborttilainsäädännöstä. Tutkin, miten katolisen kirkon aseman muutos on näkynyt Irish Independent- sanomalehdessä julkaistuissa teksteissä. Tutkin sitä, onko kirkon esittämillä puheenvuoroilla ollut vaikutusta esimerkiksi kansanäänestyksien yhteydessä käydyssä keskustelussa ja miten irlantilaiset ovat suhtautuneet kirkon seksuaalieettisissä kysymyksissä esittämiin mielipiteisiin. Tutkimukseni päälähteenä on Irish Independent -sanomalehti, joka on levikiltään suurin sanomalehti Irlannissa. Teemoja, joita käsittelen ovat Irlannin katolisen hyväksikäyttöskandaali, samaa sukupuolta olevien avioliiton ja turvallisen abortin laillistaminen. Tutkimukseni osoittaa, että katolinen kirkko ei ole enää seksuaalieettisissä kysymyksissä merkittävä vaikuttaja tai arvojohtaja Irlannissa.
-
(2020)Tavoitteenani on selvittää, millaisia kannanottoja paavi Paavali VI otti Vietnamin sotaan vuosina 1965–1973. Selvitän, miten paavi suhtautui sotaan, millaisia keinoja hän käytti tavoitellessaan rauhaa sekä millaisina hän näki sodan ratkaisut. Tarkastelen tutkimuksessani myös sitä, muuttuiko Paavali VI:n näkemys Vietnamin sotaan sen edetessä. Sen lisäksi tarkastelen sitä, kuinka valikoimani mediat suhtautuivat Paavali VI:n Vietnamin sotaa koskeneisiin kannanottoihin. Asetan tutkimustulokseni osaksi laajempaa kehystä Vietnamin sodan päättämiseksi tehdyssä työssä. Toteutan tutkimukseni tarkastelemalla Vatikaanin verkkosivuilla julkaistuja dokumentteja, joissa Paavali VI tavalla tai toisella linjaa suhtautumistaan Vietnamin sotaan tai siihen kiinteästi liittyviin teemoihin. Nämä dokumentit ovat yksityisiä kirjeitä, puheita, viestejä, kiertokirjeitä, rukouksia sekä ilmoituksia. Paavali VI:n dokumentteja, joita olen tutkimuksessani tarkastellut, on noin 40. Ne ovat pituudeltaan muutamasta virkkeestä yli 10 000-sanaisiin kannanottoihin. Toinen lähdeaineistoni ovat yhdysvaltalaiset sanoma- ja aikakausilehdet, joista tarkastelen välikoivin osin päivittäin julkaistua The New York Timesiä sekä viikoittain julkaistua katolilaista National Catholic Reporteria. Käsittelen tutkielmassani noin 80 lehtiartikkelia Analysoin lähteitäni laadullisesti. Tutkimukseni tuo esiin Paavali VI:n pitkäjänteisen panoksen rauhan saavuttamiseksi Vietnamissa. Tutkimukseni vuosina paavi otti monesti suoraan kantaa Vietnamin sodan päättämisen puolesta ja hänen selkeä tavoitteensa oli rauhan edistäminen alueella. Paavali VI käytti moninaisia keinoja tavoitteensa saavuttamiseksi ja käytti apunaan sekä rooliaan valtionpäämiehenä että katolisen kirkon hengellisenä johtajana. Paavali VI oli suoraan yhteydessä valtioiden päämiehiin ja vetosi yleisesti rauhan puolesta moneen otteeseen. Rauhantyö vaikuttaisi olleen Paavali VI:lle erittäin tärkeä tehtävä. Tämä tavoite huomattiin myös mediassa, minkä lisäksi myös Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon totesi rauhan olleen paavin elämän tarkoitus. Media oli kiinnostunut paavin kommenteista ja kannanotoista erityisesti vuosina 1965–1968. Myös sen jälkeen paavi ylitti monesti uutiskynnyksen, mutta kiinnostus ei ollut enää niin suurta. Tarkastelemani mediat tulkitsivat usein paavin ottaneen kantaa Vietnamin sotaan, vaikka Paavali VI ei välttämättä puhunut Vietnamista suoraan. Vaikka paavi pääsi useasti otsikoihin juuri Vietnamin sodan ja sen rauhantyön yhteydessä, suuri osa paavin rauhantyöstä ja vaikuttamisesta tapahtui kuitenkin niin kutsutuissa kulisseissa eivätkä ne omalla ajallaan päätyneet median käsiin.
-
(2020)Tutkielman tehtävänä on selvittää millaista kristillis-isänmaallista ainesta pappi, uskonnonopettaja ja runoilija/kirjailija Lauri Pohjanpään teksteistä nousee esiin? Tutkimus näkökulmanani on miten tämä kristillis-isänmaallinen aines esiintyy suhteessa esivaltaan, koulutukseen ja kasvatukseen sekä naisen asemaan. Käytän lähdeaineistona Lauri Pohjanpään omaa sangen mittavaa kirjallista tuotantoa sekä tutkimuskirjallisuutena erilaisia historiallisia tutkimuksia ja joitakin muita samoja aiheita käsitteleviä kirjoja. Tutkimukseni ensimmäisessä pääluvussa avaan tutkimustehtävää enemmän ja kerron tutkimusajankohtani historiallisista taustoista jotka on tarpeen tietää niin Suomen maan historian kuin aatehistorian kuin Lauri Pohjanpään henkilöhistorian kannalta. Tutkimukseni toisessa pääluvussa keskittyn esivaltaan. Lauri Pohjanpää eli lapsuutensa ja nuoruusvuotensa automian lopun ja itsenäisyyden alun ajan Suomessa. Luvussa tarkastelen hänen suhdettaan sekä suuriruhtinaskunnan että itsenäisyyden alun ajan Suomen esivaltaan ja miten tuo suhde näytti kristillis-isänmaallisesta ajatusmaailmasta. Tutkimukseni toinen pääluku keskittyy koulutukseen ja kasvatukseen. Lauri Pohjanpää toimi suurimman osan aikuiselämänsä urasta opettajana ja monet hänen tekstinsä käsittelevät opettajuutta. Tarkastelen miten lasten koulutus ja kasvatus liittyi ja näkyi Pohjanpään kristillis-isänmaallisessa ajattelussa. Tutkimukseni kolmas pääluku keskittyy kuvailemaan naisen roolia Lauri Pohjanpään teksteissä ja mikä tämä rooli oli Lauri Pohjanpään kristillis-isänmaallisessa ajattelussa. Isänmaallisuus ja kristillisyys kytkeytyivät tiiviisti yhteen esivalta näkemyksen kanssa joka yhtäältä vaikutti olevan perinteinen valkoisen Suomen esivalta näkemys, mutta toisaalta osoitti ymmärtämystä niin sisällissodan hävinneelle osapuolelle, kuin niille jotka päätyivät vastustamaan aktiivista vastarintaa autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan viimeisinä aikoina. Koulutuksen ja kasvatuksen Pohjanpää näki tärkeänä kun Suomen valtiota rakennettiin moraalissiveelliseksi kokonaisuudeksi ja tässä oli kristillis-isänmaallisuudella tärkeä rooli. Naisen asema osoittautui teksteissä, ajankohtaansa nähden yllättävän tasa-arvoiseksi. Pohjanpään teksteissä nainen ei ollut miestä huonompi isänmaata rakentamaan.
-
"Tuhannet kävivät kohukurssilla" : HNMKY:n avioliitto-opetus lehtiuutisoinnin kohteena vuonna 2008 (2019)Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Helsingin nuorten miesten kristillisen yhdistyksen (HNMKY) avioliitto-opetuksesta maaliskuussa vuonna 2008 käynnistynyttä lehtiuutisointia. Uutisoinnin käynnistymisen taustalla oli Tikkurilan seurakunnan kirkkoherralle ja seurakuntaneuvostolle jätetty vetoomus seurakunnassa järjestettyjen HNMKY:n avioliittokoulujen lopettamiseksi. Lakkauttamista vaadittiin yhdistyksen avioliitto-opetuksessa havaittujen, tasa-arvon kannalta kyseenalaisten kohtien perusteella. Tarkasteluni päähuomio on siinä, miten aihetta käsiteltiin lehdistössä, mutta kiinnitän huomiota myös siihen, miksi uutisointi eteni kohun asteelle sekä siihen, miten uutisointiin reagoitiin HNMKY:ssä ja Tikkurilan seurakunnassa. Tutkielmani päälähteitä ovat maalis-huhtikuussa vuonna 2008 ilmestyneet Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Kotimaan ja Vantaan sanomien numerot sekä saatavilla olevat, kyseisenä ajankohtana ilmestyneet samojen lehtien internetsivuilla julkaistut artikkelit. Edellä mainittujen ohella käytän HNMKY:n avioliitto-opetuksen oheismateriaalina tutkimusajankohtana käytettyä, kaksiosaista Parempi avioliitto I–II -teosta. HNMKY:n avioliitto-opetuksen historian ja taustateologian kuvaamisessa olen käyttänyt yhdistyksen vuodesta 1891 julkaiseman Kuukauslehden numeroita vuosilta 1981–2003. Avioliitto-opetusta koskevassa uutisoinnissa erottui kolme vaihetta. Uutisointi oli ensin faktapohjaista ja toteavaa, sitten monipuolisempia näkökulmia tavoittelevaa ja kohuhakuista sekä lopuksi jälleen toteavampaa. Aiheesta myös keskusteltiin sekä internetissä että lehtien mielipidepalstoilla kaikissa kolmessa uutisoinnin vaiheessa. Kohun syntyyn vaikuttivat avioliitto-opetuksen kohdat, jotka olivat ilmeisessä ristiriidassa ajan yleisen tasa-arvokäsityksen kanssa. Erityisesti naisen alamaisuuteen liittyvä opetus herätti uutisoinnissa laajaa arvostelua. Uutisointi aiheutti merkittäviä reaktioita HNMKY:ssä ja Tikkurilan seurakunnassa. HNMKY hyllytti paheksuntaa herättäneen opetusmateriaalin pian uutisoinnin alettua ja Tikkurilan seurakunta käynnisti laajan selvitystyön aiheeseen liittyen. Selvitysten perusteella Tikkurilan seurakuntaneuvosto päätyi jatkamaan HNMKY:n avioliittokouluja niiden opetuksessa havaituista, tasa-arvon kannalta ongelmallisista kohdista huolimatta.
-
(2020)Tutkielmani analysoi Porvoon piispa John Vikströmin Unkariin ja Tšekkoslovakiaan vuosina 1975–1976 suuntautuneita matkoja. Tarkastelen työssäni matkojen motiiveja, rakennetta sekä niiden poliittista ja yhteiskunnallista viitekehystä. Hahmotan näiden matkojen perusteella Vikströmin itään suuntautuneen toiminnan kokonaisuutta 1970-luvun puolivälin poliittisissa jännitteissä. Tutkielmani hyödyntää laajaa lähdepohjaa, joka koostuu pääasiassa Kirkkohallituksen Ulkoasianosaston arkistoaineistosta sekä Vikströmin matkaa käsittelevästä sanomalehtiaineistosta. Toteutan kyseisten matkojen historiatapahtumaprosessin kuvauksen tarkastelemalla sisältöanalyyttisesti kyseistä materiaalia. Lisäksi hahmotan Vikströmin toiminnan historiallista ilmenemistä suhteessa ajan yhteiskunnallisiin ja poliittisiin virtauksiin aiheeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta hyödyntäen. Vikströmin matkojen taustalla oli Suomen evankelisluterilaisen kirkon kansainvälistymiskehitys sekä Suomen poliittinen asema idän ja lännen välisenä liittoutumattomana valtiona. Liittoutumattomuus ja Neuvostoliiton kanssa solmittu YYA-sopimus vaikuttivat Suomen kirkon mahdollisuuteen toimia rautaesiripun kummallakin puolella. Tutkielmani osoittaa, että Vikström omaksui tutkimusajankohtana Suomen virallisen ulkopolitiikan linjan. Piispa vältti puuttumista sosialististen valtioiden uskontovapaustilanteeseen sekä tuomasta julkisuudessa esiin itä-Euroopan kirkkojen ja niiden jäsenten kohtaamaa sortoa ja ihmisoikeusloukkauksia. Itsesensuurin käytäntö oli tutkimusajankohtana yleinen koko Suomen evankelisluterilaisen kirkon ylätasolla. Valtion ulkopoliittisten intressien myötäily perustui kirkon pyrkimykseen turvata Suomen itsemääräämisoikeus, joka itänaapurin kannalta koettiin uhkaksi. Neuvostoliiton kansandemokraattista järjestelmää pidettiin vahingollisena uskonnonvapauden toteutumiselle, minkä takia Suomen itsenäisyyden säilyttäminen oli myös Suomen kirkon etu.
Now showing items 1-7 of 7