Browsing by Subject "Lypsylehmä"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2023)Self-sufficiency in protein feeds is low in Finland. Therefore there has been interest towards the use of domestic faba bean (Vicia faba) in dairy cow feeding. Faba bean is rich in starch and crude protein but the crude protein is highly degradable in the rumen. Moreover, faba bean protein contains low concentrations of sulfur containing amino acids, especially methionine, which can limit dairy cow’s production. The aim of this study was to examine if it is possible to increase faba bean protein utilization in the mammary gland by industrial treatment and by methiohine infusion into abomasum. The study was conducted at the University of Helsinki research farm in Viikki from 6.1.2018 to 21.4.2018. The experimental design was 5 x 5 latin square with 21-d experimental periods and five rumen fistulated multiparous ayrshire cows. The five isonitrogenous treatments were rapeseed meal (R), milled faba bean (MF), milled faba bean with methionine infusion (15 g/d into abomasum; MF+), industrially treated faba bean (TF) and industrially treated faba bean with methionine infusion (TF+). The cows were fed total mixed ration (TMR) ad libitum with concentrate-to-forage ratio of 38:62 in dry matter (DM). Faba bean diets increased daily DM intake (DMI) by an average of 1.6 kg compared to rapeseed meal diet but this had no effect on daily milk yield which was on average 27.7 kg. Faba bean diets increased starch and crude protein intakes with the result of increased microbial protein sythesis in the rumen and increased milk protein concentration. Industrial treatment of faba bean tended to increase daily milk yield on average of 1.4 kg which is probably a result of increased absorption of glucose and metabolizable protein in the small intestine. Methionine infusion increased plasma methionine concentration but this had no effects on DMI, milk yield or milk composition or nitrogen utilization. The utilization of feed protein to milk protein was only on average 25.2 % and it was not affected by diet. The results of this study suggest that faba bean is palatable protein feed and has potential to replace rapeseed meal in dairy cow feeding. It is possible to reduce ruminal crude protein and starch degradability of faba bean by industrial treatment. Methionine infusion had no effects on dairy cow’s performance so it can be concluded that methionine was not limiting amino acid in this study.
-
(2023)Terve ja tuottava lypsylehmä on eettisesti, ekologisesti ja ekonomisesti kestävän maidontuotannon perusta. Suurin tuotantosairauksien riski ajoittuu poikimisen läheisyyteen, jolloin lehmä läpikäy suuria fysiologisia muutoksia ravintoaineiden ohjautuessa alkavaan maidontuotantoon. Lypsylehmän lihavuudella on havaittu olevan yhteys alkulypsykauden pidentyneeseen, voimakkaasti negatiiviseen energiataseeseen, mikä altistaa eläimen hedelmällisyysongelmille ja tuotantosairauksille. Hypoteesina oli, että edellisen lypsykauden lopussa enemmän lihovilla lehmillä on pienempi märehtimisaika laktaation alussa, pienempi 305 päivän maitotuotos, suuremmat plasman BHBA- ja NEFA-pitoisuudet sekä pienempi valkuais- ja suurempi rasvapitoisuus maidossa. Aineisto oli kerätty Viikin tutkimustilalla 1.1.2017–6.10.2021. Data koottiin Minun Maatilani -ohjelmistosta, lypsyrobotin tallentamasta aineistosta, aiempien tutkimusten aineistoista, tuotosseurannan tiedoista ja aktiivisuussensorien tallentamasta aineistosta. Lehmien elopainon muutosta tarkasteltiin kahden peräkkäisen laktaation aikaväleiltä 7–49, 7–91, 49–287 ja 91–287 päivää poikimisesta. Elopainonmuutoksia saatiin yhteensä 127 lypsylehmältä ja 344 laktaatiosta. Tutkimuksessa havaittiin heikko yhteys laktaation lopun lihomisen ja seuraavan alkulaktaation laihtumisen välillä useamman kerran poikineilla lehmillä. Loppulypsykauden lihominen pienensi seuraavan laktaation maitotuotosta ja maidon valkuaispitoisuutta. Edellisen laktaation painonmuutoksilla ei havaittu olevan yhteyttä maidon rasvapitoisuuteen, alkulaktaation märehtimiseen sekä plasman NEFA- ja BHBA-pitoisuuksiin. Alkulaktaation suurempi laihtuminen nosti maitotuotosta, maidon rasvapitoisuutta sekä veren NEFA- ja BHBA-pitoisuuksia. Kahden peräkkäisen laktaation loppuvaiheen elopainon muutokset korreloivat positiivisesti keskenään. Loppulypsykauden lihominen ei ollut yhteydessä suurempaan rasvakudosten käyttöön seuraavan laktaation alussa. Pelkkä elopainon muutoksen suuruus voi kuitenkin olla riittämätön lihomisen mittari. Systemaattista kuntoluokitusta eri tuotoskauden vaiheissa tarvitaan, jotta voidaan arvioida lypsylehmän lihomista ja laihtumista.
-
(2022)Uusien lajikkeiden myötä maissin rehuviljely on tullut ajankohtaiseksi myös pohjoisemmilla alueilla Euroopassa. Maissisäilörehun pienen raakavalkuaispitoisuuden takia ruokinnassa käytettävän valkuaisrehun tulee mahdollistaa riittävä valkuaisen ja aminohappojen saanti ruokinnasta. Rypsin ja härkäpavun viljely on mahdollista Suomen olosuhteissa, ja ne voisivat soveltua hyvin valkuaistäydennykseksi maissisäilörehua sisältävään ruokintaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää maissisäilörehun ja kahden eri valkuaistäydennyksen vaikutusta lypsylehmien syöntiin, dieetin sulavuuteen, maitotuotokseen ja aineenvaihduntaan, kun nurmisäilörehun kuiva-aineesta 50 % korvattiin maissisäilörehulla. Ruokintakoe toteutettiin cyclic change over -koemallin mukaisesti kolmessa 21 vuorokauden jaksossa. Kokeessa oli kuusi erilaista ruokintaa ja kaksi tuotosvaiheen perusteella muodostettua kuuden eläimen blokkia. Kokeessa oli mukana 12 useamman kerran poikinutta ayrshire -rotuista lypsylehmää. Koeruokinnat muodostettiin 2 x 3 faktoriaalisesti kahdesta karkearehusta (1. sadon nurmisäilörehu vs. nurmi- ja maissisäilörehun seos (50:50)) sekä kolmesta valkuaiskoostumukseltaan erilaisesta väkirehuseoksesta. Väkirehuseoksista yksi sisälsi niukasti rypsirouheen ja härkäpavun valkuaista ja kaksi runsaammin valkuaista siten, että lisävalkuaisen lähteenä oli joko rypsirouhe tai härkäpapu. Valkuaisrehujen lisäksi seosrehujen väkirehuseos sisälsi ohraa, kauraa, melassileikettä, propyleeniglykolia ja kivennäistä. Seosrehujen karkearehu-väkirehu -suhde oli 58:42 kuiva-aineessa. Ruokinnat eivät vaikuttaneet kuiva-aineen ja orgaanisen aineen syöntiin. Maissisäilörehun lisääminen ruokintaan lisäsi tärkkelyksen ja vähensi raakavalkuaisen ja neutraalidetergenttikuidun saantia sekä heikensi dieetin sulavuutta. Valkuaislisä lisäsi maissisäilörehua saaneiden lehmien maitotuotosta ja energiakorjattua maitotuotosta, mutta ei nurmisäilörehua saaneiden. Valkuaistuotos lisääntyi, kun maissisäilörehua sisältävään ruokintaan yhdistettiin runsaampi valkuaisruokinta, kun taas nurmisäilörehua sisältävällä ruokinnalla vastaavaa ei havaittu. Härkäpapu lisävalkuaisena lisäsi maissisäilörehua saaneiden lehmien valkuaistuotosta, mutta ei nurmisäilörehua saaneiden. Lisävalkuainen lisäsi maidon valkuaispitoisuutta maissisäilörehua sisältävällä ruokinnalla. Ruokinnalla ei ollut vaikutusta maidon rasva- ja laktoosipitoisuuteen. Maidon ureapitoisuus väheni, kun lehmät saivat ruokinnassaan maissisäilörehua. Sen sijaan runsas valkuaisruokinta lisäsi maidon ureapitoisuutta niukkaan valkuaisruokintaan verrattuna. Maidon ureapitoisuus oli suurempi härkäpapua kuin rypsiä sisältävällä ruokinnalla. Valkuaislisä lisäsi maissisäilörehua saaneiden lehmien välttämättömien ja haaraketjuisten aminohappojen yhteenlaskettuja pitoisuuksia, mutta vähensi niitä nurmisäilörehua saaneiden lehmien plasmassa. Plasman aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksissa ei ollut suuria eroja ruokintojen välillä. Valkuaislisä lisäsi hieman plasman glukoosipitoisuutta ja vähensi NEFA-pitoisuutta. Nurmisäilörehun osittainen korvaaminen maissisäilörehulla muuttaa lehmien ravintoaineiden saantia. Maissisäilörehun lisäämisen vaikutus maitotuotokseen tai maidon komponenttien tuotokseen riippuu valkuaisruokinnan tasosta siten, että riittävän valkuaistäydennyksen myötä maissisäilörehua sisältävällä ruokinnalla saavutetaan sama maitotuotostaso nurmisäilörehuun verrattuna. Tutkimuksen tulosten perusteella rypsi ja härkäpapu sopivat hyvin valkuaislisäksi maissisäilörehua sisältävään ruokintaan.
-
(2022)Maissi (Zea mays L.) on lämpimiin olosuhteisiin ja lyhyeen päivään tottunut, runsaasti biomassaa tuottava heinäkasvi. Maissia viljellään laajasti ympäri maailman niin rehu- kuin elintarvikekäyttöönkin, mutta Suomessa sitä viljellään lyhyen kasvukauden vuoksi pääasiassa karkearehun tuottamiseksi nautakarjalle. Suomessa maissin viljely säilörehuksi on lisääntynyt pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvien lajikkeiden myötä ja viljelypinta-ala on kasvanut viime vuosien aikana jo yli tuhanteen hehtaariin. Suomessa kasvuaika ei riitä maissin jyväsadon korjaamiseen, joten maissikasvusto korjataan tuleentumattomana säilörehuksi myöhään syksyllä. Maissin ruokinnallinen arvo eroaa nurmesta pienemmän raakavalkuaispitoisuuden ja suuremman tärkkelyspitoisuuden vuoksi. Toisin kuin nurmesta, maissista saadaan korjattua yhdellä korjuulla suuri kuiva-ainesato. Maisterintutkielmassani käsittelen maissisäilörehua lypsylehmien ruokinnassa. Tarkoituksena oli selvittää, miten nurmisäilörehun osittainen korvaaminen maissisäilörehulla vaikuttaa lypsylehmien syöntiin, maitotuotokseen ja metaanintuotantoon. Ruokintakoe järjestettiin Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilan pihattonavetassa 18.1.-9.4.2020. Tutkimus oli osa Tulevaisuuden kestävät karkearehuvalinnat (Tukeva) -hanketta. Tutkimus koostui kolmesta neljän viikon jaksosta. Jakson viimeinen viikko oli näytteiden keruuviikko. Ensimmäisellä ja kolmannella ruokintajaksolla karkearehusta 50 % oli maissisäilörehua ja 50 % nurmisäilörehua. Toisella ruokintajaksolla karkearehu oli pelkästään nurmisäilörehua. Lehmät saivat koko kokeen ajan väkirehua robotilta keskimäärin 6,2 kg/pv. Seosrehua oli vapaasti tarjolla ja sen karkearehu-väkirehusuhde kuiva-aineessa oli 65:35. Kokeeseen valittiin kymmenen Ayrshire-rotuista lehmää, joiden poikimisesta oli kokeen alkaessa kulunut keskimäärin 98 pv ja maitotuotos oli keskimäärin 46,6 kg/pv. Maissisäilörehun D-arvo oli 679 g/kg ka, kuiva-ainepitoisuus 351 g/kg ja NDF-pitoisuus 390 g/kg ka. Nurmisäilörehun D-arvo oli 652 g/kg ka, kuiva-ainepitoisuus 361 g/kg ja NDF-pitoisuus 590 g/kg ka. Nurmisäilörehun osittainen korvaaminen maissisäilörehulla lisäsi kuiva-aineen syöntiä 0,9 kg/pv ja tärkkelyksen saantia 1,91 kg/pv. Myös muuntokelpoisen energian saanti (MJ/pv) nousi maissisäilörehuruokinnalla 2,7 %. Maissisäilörehu heikensi dieetin sulavuutta. Kuiva-aineen sulavuus väheni 6,2 % ja kuidun sulavuus 32,5 % maissisäilörehun korvatessa nurmisäilörehua. Maissisäilörehuruokinnalla ei ollut vaikutusta maitotuotokseen tai maidon pitoisuuksiin. Metaanintuotanto (g/pv) väheni n. 5 % maissisäilörehuruokinnalla, mutta ruokinnalla ei ollut vaikutusta metaanintuotantoon per tuotettu energiakorjattu maitokilo (EKM). Maissisäilörehun lisääminen ruokintaan pienensi maidon ureapitoisuutta ja paransi typen hyväksikäyttöä. Maissisäilörehu on hyvä karkearehulähde myös Suomen olosuhteissa ja se voi vähentää lypsylehmien metaanipäästöjä (g/pv), mutta tuotekiloa (g/kg EKM) kohti laskettuna päästövähennystä ei välttämättä saavuteta.
-
(2021)Iodine deficiency is a global health problem that causes physical and mental development disorders in humans. School-age children, pregnant women and consumers of organic food are particularly vulnerable to iodine deficiency. The popularity of organic products is growing, and attention should be paid to the iodine content of organic milk, as the iodine content of organic milk is usually lower than in conventionally produced milk. The aim of this study was to increase the iodine content of organic milk by adding two different species of seaweed, Ascophyllum nodosum and Laminaria digitata, to dairy cow diets, and thus create a sustainable mineral feeding strategy for dairy cows in organic production. The aim was to study the effect of dietary seaweed addition to iodine content of milk together with rapeseed cake or pea, as rapeseed cake is known to contain goitrogenic compounds that reduce iodine transfer to milk. The experiment was conducted at the Viikki Research Farm from 31 March to 25 June 2020. The experiment included 12 lactating Ayrshire cows and the experimental design was a cyclic changeover study. The factors studied were the effects of dietary protein source (rapeseed cake or pea) and the species A. nodosum or L. digitata on the intake of mineral and trace elements on dairy cows and on the mineral content of milk. In particular, effects on milk iodine were studied. The experiment had three 17-day trial periods and there was an 18-day wash-out period between the periods, when no seaweed was fed in order to minimize the carry-over effects between periods. The samples were collected on the last four days of the periods. Experiment included six dietary treatments in which protein feed was isonitrogenously either rapeseed cake or pea and diets were supplemented with seaweed. The dietary treatments were: rapeseed control K-R (no seaweed), pea control K-H (no seaweed), which were supplemented with 56,9 g dry matter (DM)/d A. nodosum i.e. seaweed 1 (M1- R, M1-H) and 7,8 g DM/d L. digitata i.e. seaweed 2 (M2-R, M2-H). The target iodine content of control diets was 1 mg/kg DM and seaweed diets 4 mg/kg DM. Finnish iodine recommendation for feeds that do not contain goitrogenic compounds is 1 mg/kg DM. Cows had ad libitum access to partial mixed ration that contained grass silage, barley and protein feed. In addition, concentrate was given to cows 1,8 kg/d and contained minerals (300 g/d), molassed sugar beet pulp, molasses and also seaweed in seaweed diets. The forage to concentrate ratio was 65:35. Mineral used in diets was approved for organic production and contained iodine 60 mg/kg DM. Dietary treatments did not affect DM intake. Compared to rapeseed diets, pea diets had a 0,15 kg/d lower crude protein intake, 0,24 kg/d lower crude fat intake and 49,7 µg/d lower iodine intake. Iodine intake increased on average by 63,4 µg when seaweed was added to the diet and the effect was greater when adding L. digitata compared to A. nodosum. Also, milk yield was lower with pea diets than with rapeseed diets. The iodine content of milk was higher with pea diets than with rapeseed diets (324 vs. 117 µg/l). Moreover, the addition of seaweed increased the iodine content of milk (on average +226 µg/l). Based on the results, iodine intake was lower with pea diets than with rapeseed diets, as expected, due to the higher iodine concentration of rapeseed cake. Both seaweeds increased the iodine content of milk, but the transfer of iodine to milk was higher with pea-based diets compared to rapeseed-based diets, due to goitrogenic compounds in the rapeseed cake.
-
(2020)Lypsylehmän hedelmällisyyden parantaminen on tärkeä osatekijä lehmien kestävyyden parantamisessa sekä kokonaisvaltaisessa karjanjalostuksessa. Hedelmällisyyden periytyvyysaste on matala ja hedelmälli-syysominaisuudet ovat hyvin riippuvaisia ympäristötekijöistä, kuten eläinten ruokinnasta, hoidosta ja kiiman tarkkailusta. Lisäksi hedelmällisyysominaisuuksien ja tuotosominaisuuksien välillä on negatiivi-nen perinnöllinen yhteys. Maitotuotoksen noustessa tuotantokauden alkuvaiheessa nopeasti lehmän syönti ei riitä kattamaan sen energiantarvetta, ja lehmän energiatase kääntyy helposti negatiiviseksi. Syvänä tai liian pitkään jatkuvana negatiivinen energiatase poikimisen jälkeen voi johtaa aineenvaihdunnan sairauk-siin, kiimakiertojen käynnistymisen viivästymiseen sekä heikentyneeseen hedelmällisyyteen. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, selittävätkö lypsylehmän maitotuotos, maidon pitoisuudet, syönti, dieetin koostu-mus, kudosvarastojen käyttö ja veren pitoisuudet aikaa poikimisesta ensimmäiseen ovulaatioon tai lepokauden tai tyhjäkauden pituutta. Tutkielmassa analysoitiin lehmän energiataseeseen liittyvien para-metrien yhteyksiä hedelmällisyyteen meta-analyysin avulla käyttäen yhdeksästä vuosina 1996-2010 Helsingin yliopiston Viikin ja Suitian tutkimustiloilla sekä Luonnonvarakeskuksen Rehtijärven tilalla teh-dyistä kokeista kerättyä aineistoa. Kokeissa oli mukana yhteensä 338 tuotoskauden alkuvaiheessa olevaa lehmää, joista 246 oli Ayrshire ja 92 Holstein -rotuista. Lehmistä 161 oli ensikoita. Aineisto analysoitiin käyttäen SAS-ohjelmiston Mixed-proseduuria, regressioanalyysia ja log-lineaarista mallia. Selittävät muuttujat olivat mallissa kiinteinä tekijöinä ja koe satunnaistekijänä. Yhden selittävän muuttujan mallien lisäksi testattiin myös useamman selittävän muuttujan malleja. Hedelmällisyysparametreistä analysoitiin lisäksi logistisen regression avulla sitä, mitkä tekijät selittävät ensimmäisen ovulaation todennäköisyyttä 21 päivän sisällä poikimisesta, koska lineaaristen mallien residuaalien normaalijakautuneisuudessa oli on-gelmia. Logistinen regressioanalyysin avulla analysoitiin myös niitä tekijöitä, jotka olivat yhteydessä lepo- ja tyhjäkauden pituuteen. Kaikkien testattujen ensimmäisen ovulaation ajankohtaa selittävien yhden muut-tujan lineaaristen mallien selitysaste jäi heikoksi (r2 < 0,2). Vähäisempi elopainon menetys oli merkittävin lyhyempää aikaa ensimmäiseen ovulaatioon selittävä tekijä sekä lineaarisen että logistisen regressio-analyysin perusteella. Logistisen regressioanalyysin perusteella lyhyttä lepokauden pituutta selittivät parhaiten suuri kuiva-ainesyönti laktaatioviikoilla 1-2 sekä korkea kuntoluokka laktaatioviikolla 4. Use-amman muuttujan mallien testauksessa löytyi elopainon muutoksen lisäksi vain yksittäisiä tilastollisesti merkitseviä selittäjiä. Hedelmällisyyteen vaikuttavien tekijöiden liittyvää mallintamista vaikeuttaa se, että hyvin monet eri tekijät vaikuttavat poikimisesta ensimmäiseen ovulaatioon kuluvaan aikaan sekä lepo- ja tyhjäkauden pituuteen. Lisäksi esimerkiksi ovulaatioajankohdan määrittämiseen ja elopainon mittaukseen sisältyy epätarkkuutta, mikä heikentää hedelmällisyyttä kuvaavien mallien selitysastetta.
-
(2020)The last weeks of dry period and the beginning of lactation period are a critical phase for a dairy cow because a cow undergoes several metabolic changes over that phase. The risk of diseases can be alleviated by ensuring the cow's feed intake capacity. Close-up feeding, in which the proportion of dietary concentrate is increased to accustom the dairy cow and its rumen to postpartum feeding, is typically started 3-4 weeks before the expected parturition. The aim of the present study was to investigate the effect of close-up feeding on the feed intake, milk production and metabolism of dairy cows. The study was randomized complete block design, in which 16 Ayrshire cows were divided into pairs, based on the milk production of the previous year, weight and expected calving date. During the dry period both groups received grass silage (D-value 715 g/kg DM) ad libitum and in addition one of the groups received a homemade concentrate mixture for three weeks before the expected calving. Blood samples were collected, and cows were weighed and body condition scored 3 and 1 weeks before calving. Over the period of ten days after calving, the cows received grass silage ad libitum and concentrate and protein supplement separately. After d 10 of lactation, the cows were fed a partial mixed ration of grass silage (65% DM) and concentrate mixture (35% DM) for 8 weeks after calving. Additionally, cows received commercial concentrate and protein supplement. Feed intake and milk yield of the cows were measured daily. In addition, the cows were body condition scored, weighed, and blood and milk samples were taken. Dry matter intake was higher during the close-up dry period in the cows that received concentrate feeding compared to the other group. However, there was no difference in silage intake in between the groups. After calving, the dry matter intake of the cows that received close-up concentrate feeding was lower (15.0 vs. 16.3 kg DM/d, p<0.05) during the first 10 days. However, during the 8 weeks period, there was no difference in feed intake between the two groups. The feeding treatment had no effect on milk yield, milk composition or body condition score. One week before the expected calving date the group that received close-up concentrate feeding had higher plasma insulin (37.4 vs. 16.7 µIU/ml, p<0.1) and BHBA (0.59 vs. 0.36 mmol/l, p<0.05), whereas NEFA was lower (0.16 vs. 0.23 mmol/l, p<0.05). No differences were observed in blood composition postpartum. In conclusion, concentrate supplementation prepartum had no effect on feed intake, milk yield, milk composition or body condition score. The results suggest that no substantial benefit can be achieved with concentrate supplementation of high-digestibility grass silage during the close-up dry period.
Now showing items 1-7 of 7