Browsing by Subject "Musiikki"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2023)Tutkielma lähestyy musiikkitieteessä paljon käsiteltyä kysymystä rytmin ja metrin suhteesta, mutta vähän tutkitusta metrittömän rytmin käsitteen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä on, miten rytmin ilmiöitä voitaisiin tutkia ilman metrin ulottuvuutta. Metri määritellään tutkielmassa laajasti musiikin ajallisen ulottuvuuden ennustettavuudeksi, ja rytmi musiikin ajalliseksi hahmoksi. Filosofien Gilles Deleuzen ja Felix Guattarin kehittämää rihmastollisuuden käsitettä sovelletaan metrittömän rytmin määrittelyssä. Metritön rytmikäsitys erottuu metrillisestä rytmistä sen luomien tasavertaisten merkityssuhteiden, rihmojen, perusteella. Tutkielmassa sovelletaan myös kognitiotieteellistä ennustavan prosessoinnin teoriaa, jonka mukaan ihmisen havainto perustuu ennustaville malleille, joiden suhteen aisti-informaatiota arvioidaan. Rytmihavainnon kontekstissa tämä aiempien tapahtumien suhteen muodostuva hierarkinen havainnon malli nähdään havainnon metrisyyden ulottuvuutena. Metrittömän rytmihavainnon määrittelyyn käytetään ym. teoriaan kuuluvaa ennustavan koodauksen teoriaa, joka ei arvota ennustavan mallin ja aistihavainnon luotettavuutta, vaan joka muuttuu aina aisti-informaation ollessa ristiriidassa mallin kanssa. Tutkielmassa luodaan metrittömän rytmianalyysin metodi, jota käytetään Musen Stockholm Syndrome -kappaleen analysoimiseen. Metodissa sävelkestoja verrataan edeltäneen sävelen kestoon siten, että ne saavat sekä suhteellisen arvon +, - tai = että suhdeluvun, joka kuvaa sävelkestojen keskinäistä suhdetta. Analyysia varten tuotettiin kappaleesta sekä perinteinen nuotinnos että tarkempia tietokoneavusteisesti tehtyjä nuotinnoksia kolmesta tutkimuskysymyksen kannalta kiinnostavasta katkelmasta. Tutkimustuloksena ilmeni, että vaikka kappaleen kuulokuva on yleisilmeeltään helposti ennustettava, analyysista piirtyy kuva metrittömästä rytmistä. Sävelkestojen heterogeenisyyden lisäksi tutkimustuloksena on metrittömyyteen viittaava pulssiton kuvaus kappaleesta.
-
(2022)Tutkielman aiheena ovat Yleisradion asettamat populaarimusiikin esitysrajoitukset ja -kiellot, jolloin tutkimusongelmana ovat niitä koskevat muutokset tutkittavana ajanjaksona 1950–1980. Pyrin myös selvittämään, millaisia ilmiöitä esitysrajoitusten taustalla vaikutti ja millaisista syistä erityisesti populaarimusiikkia päätettiin rajoittaa. Oy Yleisradio Ab omaksui sen alkuvuosista alkaen pitkälle 1900-luvulle tehtävän tarjota suomalaisille hyvää makua osoittavaa, korkealuokkaista sekä sivistävää ohjelmistoa. Tutkielman käsittelemällä aikavälillä yhtiön ohjelmajohtajat ja jo Yleisradiota koskeva lainsäädäntö pitivät huolen siitä, ettei tehtävän vastaista, sopimattomaksi katsottua materiaalia päässyt ääniaalloille. Suomenkielisen populaarimusiikin kannalta tämä tarkoitti sitä, etteivät esimerkiksi yhteiskunnan moraalisäännöksiä rikkovat, yhtiön musiikkivastaavien silmissä mauttomaksi mielletyt kappaleet päätyneet eetteriin. Tällöin tulenaroille äänityksille asetettiin radiossa esitysrajoitus tai -kielto. Kappaleissa oli tällöin ongelmana muun muassa seksuaalissävytteiset sanat, päihteisiin viittaaminen, rikollisuuteen kannustus tai harvinaisemmissa tapauksissa vaikkapa yksityishenkilön tai kirkon pilkkaaminen. Tällaisen musiikin pelättiin heikentävän kuulijoiden musiikkimakua ja kannustavan moraalittomiin elämäntapoihin, jolloin erityisesti lasten ja nuorten puolesta heräsi huolta. Moraalisten syiden lisäksi rajoitettiin populaarimusiikkia myös muun muassa poliittisista syistä, oli kyseessä sitten maan sisäiset asiat tai ulkomaiden diplomatiasuhteet. Esitysrajoitukset ja -kiellot kohdistuivat pitkälti uuteen populaarimusiikkiin, kun osa etenkin 60- ja 70-luvun muusikoista ravisteli yhteiskunnan rajoja kokeillen, kuinka repivää musiikkia he voisivat tehdä provosoidessaan auktoriteetiksi koettua Yleisradiota. Rajoittaminen kohdistui uuteen populaarimusiikkiin myös siksi, että rajoituksista päättävät Yleisradion edustajat eivät olleet perehtyneitä populaarimusiikkiin, eivätkä myöskään välttämättä arvostaneet sitä. He mielsivät populaarimusiikin usein vähemmän arvokkaaksi viihteeksi, joka on pohjimmiltaan sisällötöntä sävelsaastetta verrattuna älyllisesti aktivoimammaksi miellettyyn taidemusiikkiin. Esitysrajoitukset perustuivat pitkälti asiasta päättävien omiin, henkilökohtaisiin näkemyksiin hyvästä mausta ja sopivasta viihteestä. Täten populaarimusiikkiin suhtauduttiin herkästi kriittisemmin eikä sen koettu sopivan Yleisradion sivistysmissioon. Tietynlainen sekavuus ja monimutkaisuus kuvaa myös kokeakseni oleellisesti esitysrajoitusjärjestelmää. Lähteistä syntyy nimittäin mielikuva, ettei rajoituspäätöksiä muun muassa tarvinnut aina avata muille tai syyt niihin olivat ristiriitaisia.
-
(2020)Musiikilla ja musiikin harrastamisella voidaan tutkimustiedon perusteella tukea lasten kielellistä kehitystä ja kuulotiedon hermostollista käsittelyä. Musiikkia myös hyödynnetään paljon esimerkiksi lukivaikeudesta kärsivien kouluikäisten lasten kuntoutuksessa. Lukivaikeuden fonologisen selitysmallin mukaan häiriön syynä ovat heikosti muodostuneet puheäänne-edustukset kuuloaivokuorella. Nämä äänne-edustukset syntyvät oman äidinkielen puheäänteille jo varhaisessa vauvaiässä, joten lukivaikeuden fonologisen teorian näkökulmasta tukitoimet tulisi aloittaa jo hyvissä ajoin ennen kouluikää. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako varhaisen vauvaiän musiikillinen ääniympäristö ja musiikilliset toiminnot kuuden kuukauden ikäisten vauvojen esikielelliseen kehitykseen tai puheäänten hermostolliseen käsittelyyn. Tutkimuksen aineisto kerättiin 34 vauvalta, joista yli puolella oli perinnöllinen alttius lukivaikeuden kehittymiselle. Vauvojen musiikillisia toimintoja ja esikielellistä kehitystä kartoitettiin vanhempien täyttämien kyselylomakkeiden avulla. Lisäksi vauvojen ollessa kuuden kuukauden ikäisiä he osallistuivat ERP-mittaukseen, jonka aikana heille soitettiin toistuvaa epäsanaa /ta-ta/, jonka jälkimmäisessä tavussa esiintyi satunnaisia äänen keston, korkeuden ja vokaalin muutoksia. Tämän jälkeen tarkasteltiin vauvojen viikoittaisen musiikille altistumisen määrän ja musiikillisten toimintojen yhteyttä heidän esikielellisen kehityksensä taitotasoon sekä puheäänten hermostollista käsittelyä heijastaviin ERP-vasteisiin. Tulosten perusteella musiikin hyöty vauvojen varhaiskehityksessä näyttää perustuvan pitkälti aktiivisen musiikillisen toiminnan ja sosiaalisen vuorovaikutuksen yhteisvaikutukseen. Erityisesti rytmin havaitse-miseen perustuvien sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toteutettujen musiikillisten toimintojen, kuten tans-simisen ja rummuttelun määrä näyttää olevan yhteydessä vauvojen esikielellisen kehityksen tasoon. Tut-kimus antaa viitteitä siitä, millaisella kodin piirissä toteutettavalla musiikillisella toiminnalla voidaan tukea vauvojen esikielellisten taitojen kehitystä. Tulevaisuudessa musiikin sisällyttäminen osaksi lasten varhaiskasvatusta on mahdollisesti tehokkain kielellisen kehityksen tukitoimi myös lukivaikeuden kohdal-la.
Now showing items 1-3 of 3