Browsing by Subject "Napolin murre"

Pro gradu –työssäni käsittelen Napolin murteen kääntämistä suomeksi käyttäen aineistonani Roberto Savianon kansainvälistä menestystä saavuttaneen italiankielisen Gomorra –romaanin dialogeja ja niiden suomen- sekä englanninkielisiä käännöksiä. Hannemari Heinon suomenkielinen käännös on fokuksen keskiössä, ja Virginia Jewissin englanninkielistä käännöstä käytetään tuen ja vertailukohtien löytämiseksi. Tutkielman alussa tutustutaan Napolin murteen historiaan ja sen erityispiirteisiin fonologian, morfologian ja sanaston suhteen. Tästä edetään italian murteiden erityispiirteisiin, murteen kääntämiseen liittyvään problematiikkaan sekä erilaisiin käännöstieteellisiin lähestymistapoihin, jotka ovat kääntäjän kannalta oleellisia aihealueeseen liittyen. Keskeiseksi teemaksi nousee suhtautuminen alkuperäistekstin moniäänisyyteen (fokalisaatio/focalizzazione) ja ne keinot, joilla kääntäjä voi pyrkiä sitä tai osaa siitä säilyttämään. Romaanin dialogeissa murteellisuus on pääosin pyritty ilmaisemaan italialaiselle yleisölle helposti ymmärrettävässä muodossa, jota edustaa pääosin italiano regionale, eräänlainen välimuoto varsinaisten murteiden ja standardi-italian välillä. Gomorra kertoo Napolin mafiasta camorrasta, ja suuri osa romaanin dialogeista koostuu poliisin esitutkinta-aineistosta, joka on hankittu pääosin televalvonnan keinoin. Nämä dialogit ovat todellisia eivätkä fiktiivisiä, mikä tietenkin korostaa niiden onnistuneen kääntämisen merkitystä. Tätä näkökulmaa syventää tutustuminen mafialle tyypillisen kielenkäytön erityispiirteisiin erityisesti Salvatore Di Piazzan ansiokkaan artikkelin pohjalta. Analyysiosuudessa paneudutaan niihin murteellisuuksiin, joita romaanin dialogeista löytyy. Tarkoituksena on analysoida, paitsi yksittäisten käännösten onnistuneisuutta, ennen kaikkea niitä strategioita, joita murteen kääntämiseen on käytetty. Onnistuneiksi käännösstrategioiksi suomennoksessa nousevat slangin käyttö ja tiettyjen vaikeasti käännettävien murteellisten ilmaisujen säilyttäminen silloin, kun Saviano ne erikseen selittää. Vanhahtavien, sanakirjojen mukaan kuitenkin suomen arkikieleen kuuluvien ilmaisujen käyttö nousee keskeiseksi ongelmaksi käännöksen uskottavuuden kannalta. Alkuperäisdialogi on usein varsin karua, kyynistä ja pelkistettyä, eivätkä vanhahtavat, aikoinaan puhekieleen kuuluneet ilmaisut ole omiaan välittämään tätä tunnelmaa käännöksen lukijalle. Se, että äänessä ovat useaan otteeseen lapset tai nuoret, jotka puhuvat omalla murteellaan tottuneesti mm. henkirikoksista luo teokseen tietynlaista “autenttisuutta” ja synkkää todellisuuden tuntua, jonka soisi välittyvän myös käännöksen lukijoille.