Browsing by Subject "Omien osakkeiden hankinnan rahoitus"

Vuonna 2006 kokonaisuudessaan uudistettu osakeyhtiölaki on ollut voimassa jo lähes viisitoista vuotta. Osakeyhtiölain yhden keskeisimmistä piirteistä on nähty olevan sen merkitys yhtiön velkojien suojana. Perinteisesti velkojiensuoja on rakentunut vahvasti yhtiön pääoman pysyvyyden ympärille, mutta viime vuosina opin on nähty hiljalleen väistyvän yhtiöiden maksukykyisyyteen perustuvan velkojiensuojan tieltä. Tämä velkojiensuojaan liittyvä muutos on antanut aihetta tarkastella uudestaan etenkin osakeyhtiölain varojenjakoon liittyvä säännöksiä ja niiden mahdollisia muutostarpeita. OYL 13 luvun 10 §:ään sisältyvä, ja EU:n pääomadirektiiviin perustuva, yhtiön omien osakkeiden hankinnan rahoituskielto on sisältynyt osakeyhtiölakiin jo vuodesta 1981 alkaen. Kiellon ydinsisältönä on, ettei yhtiö saa rahoittaa ulkopuolisen tekemiä yhtiön omien osakkeiden hankintoja. Kielto on Suomessa ollut jo vuosia hyvin kategorinen, ja se on ulottunut yksityisiin- sekä julkisiin osakeyhtiöihin. Vaikka kieltoa on kansallisesti pyritty vuosien saatossa uudistamaan ja selventämään useampaan otteeseen, on se edelleen hyvin vaikeaselkoinen ja sisältää useita tulkinnanvaraisia ilmaisuja. Rahoituskiellon osalta on muun muassa epäselvää mitä sen rikkomisesta seuraa, onko kiellon vastaisesti annettu pantti tai vakuus sitova sekä miten 13:10.2:iin sisältyvää poikkeusta tulisi tulkita esimerkiksi käsitteen ”työntekijä” osalta. Suomessa ei myöskään ole hyödynnetty pääomadirektiivin muutosdirektiiviin sisältynyttä poikkeusmahdollisuutta rahoituskiellon suhteen. Osakeyhtiölaki sallii lähtökohtaisesti yhtiön osakkeenomistajien melko vapaastikin päättää yhtiön varojen jakamisesta haluamallaan tavalla, kunhan jaossa noudatetaan osakeyhtiölain pakottavia säännöksiä. Yhtiön on jopa katsottu voivan lahjoittaa jaettavissa olevaa varallisuuttaan hyväntekeväisyyteen tai tehdä päätöksiä toimista, joille ei ole välttämättä yhtiön kannalta liiketaloudellista perustetta. Tämän vuoksi on jokseenkin ristiriitaista, että omien osakkeiden hankinnan rahoittaminen on niin ehdottomasti kiellettyä. Rahoituskiellon on katsottu myös estävän juridisesti ja etenkin taloudellisesti järkeviä ja hyödyllisiä järjestelyitä. Näiden seikkojen vuoksi rahoituskiellon tarvetta on kyseenalaistettu niin Suomessa kuin muissakin EU:n jäsenmaissa. Tutkimukseni tarkoituksena on pyrkiä vastaamaan siihen, onko ehdoton rahoituskielto modernissa yhtiöoikeudessa enää tarpeen vai onko se mahdollisesti jäänne yhtiöoikeudellisesta perinteestä, jota tulisi uudistaa vastaamaan paremmin modernin yhtiöoikeuden piirteitä. Tutkimuksessa on tarkoitus arvioida myös de lege ferenda miten säännös olisi syytä muotoilla, jotta se istuisi paremmin muuttuneeseen toimintaympäristöön. Etenkin yksityisten osakeyhtiöiden osalta on katsottu, että sääntely voisi hyvin rakentua yhtiöoikeudellisten yleisten periaatteiden varaan. Lähipiirilainoja koskeva sääntely päätettiin purkaa vuonna 2006 osakeyhtiölain kokonaisuudistuksen yhteydessä ja tuolloin päätettiin, että niitä koskeva doktriini rakentuu nimenomaan yhtiöoikeudellisten periaatteiden varaan. Koska VOYL:ssa rahoituskielto ja lähipiirilainoja koskeva sääntely sisältyivät samaan 12:7 §:ään on perusteltu, että rahoituskieltoa koskeva sääntely voitaisiin vastaavalla tavalla purkaa ja jättää rakentumaan yleisten periaatteiden varaan. Yleisesti ottaen, on hieman erikoista, että Suomessa on edelleen voimassa ehdottoman tiukka kieltosäännös, vaikka EU on tarjonnut keventämismahdollisuuden jo lähes 15 vuotta sitten. Yhtenä syynä rahoituskiellon olemassaololle voidaan nähdä kiellon polkuriippuvuuden vaikutus. Koska Suomi on kuitenkin EU:n jäsenmaa ja sitä sitoo yhtiöoikeusdirektiivi, jonka 64 artiklassa nykyään säädetään pääomadirektiiviä vastaavasta rahoituskiellosta, ei rahoituskieltosääntelyn absoluuttinen liberalisointi ole kansallisesti mahdollista. Direktiivi kuitenkin velvoittaa vain julkisia osakeyhtiöitä. Siksi vaikuttaisi järkevimmältä purkaa sääntely yksityisten osakeyhtiöiden osalta ja keventää sääntelyä julkisten osakeyhtiöiden osalta direktiivin sallimissa rajoissa. Edelleen kun huomioidaan se, että myös EU-tasolla on ollut keskustelua jopa direktiiviin sisältyvän rahoituskiellon poistamisesta, voidaan tutkielman johtopäätöksenä todeta, että rahoituskielto tosiaan on jäänne vanhasta yhtiöoikeudellisesta perinteestä ja sen uudistaminen on viimeistään nyt tarpeen myös Suomessa kansallisella tasolla.