Browsing by Subject "One Health"

Wildlife capture is an event in which a wild animal is caught by a human. Reasons for wildlife captures vary: marking, collaring with a tracking device, disease surveillance, translocations related to conservation or commercial purposes, treating injuries and taking samples for research are some examples. Objective information about movement patterns and numbers of animals is needed for population management. Increased interest in disease monitoring and understanding the complex relationship between wildlife, people, domestic animals and environment has lead to a need for interdisciplinary approach to health issues, also known as ‘One Health’. Gaining information from wildlife by capturing them has an important role in health research of all species. Wildlife capture is often a complex event that should be carefully planned. Multiple non-chemical methods for capturing are available, such as traps, net-guns, drop-nets, drive nets or driving a group of animals into a corral. Chemical immobilization is usually done by remote delivery using a dart that injects immobilizing drugs to the animal. A large variety of drugs and drug combinations are used for wildlife captures. The animal species and previous research, equipment used and procedures that are supposed to be done during the capture are some of the main factors determining the type and length of anaesthesia needed, and therefore the specific drug combination preferred. When talking about wildlife captures, two essential terms are usually involved: immobilisation and anaesthesia. Immobilized animal is uncapable to move or its movement is more or less restricted by physical restraint or immobilizing drugs. General anaesthesia is a drug-induced state characterized by anti-nociception, suppressed reflexes and loss of consciousness of the animal. Certain drugs can be used to create anxiolytic (calming), sedative (mental calming) or narcotic (opioid analgesics induced sedation) effects, and these may also create a smoother induction, maintenance or recovery from general anaesthesia. There are multiple capture-related challenges and risks for both animals and humans involved. In the field unexpected events, such as sudden weather changes, injuries, failures of equipment, drug complications or accidental exposures, abrupt physiological reactions or getting infected by a pathogen from another species, can occur. Prevention is often easier that dealing with an accident or medical condition that has already happened. This literature review aims to explain briefly why and how wildlife is captured, and gives a concise overview about some issues that need to be considered before a wildlife capture. In the end a short insight on Finnish large carnivore captures is presented with reflections to methods used in several other countries.

Yhteinen terveys (One Health) on terveyden ekologinen viitekehys, joka peräänkuuluttaa sektoreiden välistä tieteen- ja hallinnonalarajat ylittävää yhteistyötä ihmisten, muiden eläinten ja ympäristön terveyden ja hyvinvoinnin kompleksisten kysymysten ratkaisemiseksi. Yhteinen terveys on päätöksentekoa ohjaavana lähestymistapana kuitenkin varsin abstrakti. Tässä tutkielmassa yhteistä terveyttä käsitellään julkishallinnon organisaatioiden välisenä yhteistyönä pyrkien hahmottamaan, missä mielessä ja määrin yhteisen terveyden käsitteen peräänkuuluttamaa yhteistyötä julkishallinnossa tehdään ja minkä asteista yhteistyö on. Yhteistyön astetta tarkastellaan teoreettisena jatkumona, jossa yhteistyömuodot asettuvat yhteistoiminnan, koordinaation tai kumppanuuden asteille. Aineisto koostui viiden julkishallinnon organisaation asiantuntijan (n = 7) haastatteluista sekä yhden työpajan havainnoinnista. Aineistoa täydennettiin julkisesti saatavilla olevien verkkosivujen sisällöllä ja asiakirjoilla. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina, jotka analysoitiin käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Yhteisen terveyden lähestymistapa ja siihen liittyvä yhteistyö koetaan tärkeäksi terveysuhkiin varautumisessa ja terveyden edistämisessä. Yhteisen terveyden teemoihin liittyvää yhteistyötä tehdään Suomen julkishallinnossa monissa muodoissa ja asteilla, mutta sitä ei aina kuvata yhteisen terveyden käsitteen kautta. Yhteistyön muotoja ovat vakiintunut viranomais- ja asiantuntijayhteistyö, kansallinen ja kansainvälinen tutkimusyhteistyö ja strategia- tai työryhmäyhteistyö. Suurin osa yhteistyömuodoista asettuu koordinaation asteelle, mutta myös yhteistoiminnan ja kumppanuuden asteista yhteistyötä esiintyy. Yhtäältä yhteistyösuhteissa ilmenee kumppanuusmaisia vakiintuneita käytäntöjä ja yhteistyörakenteita, yhteisiä tietojärjestelmiä ja keskinäisiä riippuvuussuhteita. Toisaalta organisaatioiden erillisyys sekä resursseihin ja rahoitukseen liittyvät haasteet ilmentävät yhteistoiminnan tai koordinaation asteista yhteistyötä. Myös tieteenala- tai sektorikohtaisen siiloutumisen sekä tiedon hyödyntämisen ja yhteistyön jatkuvuuden haasteiden koetaan rajoittavan yhteistyömahdollisuuksia. Suurin osa aineistossa esille tulleesta yhteistyöstä ei siis yllä yhteisen terveyden lähestymistavan peräänkuuluttaman kumppanuuden asteelle. Tulosten perusteella yhteisen terveyden lähestymistapa ei vaikuta vielä olevan julkishallinnossa laajalti tunnettu. Yksi keino syventää organisaatioiden välisen yhteistyön astetta voisi olla yhteisen terveyden lähestymistavan tunnettuuden lisääminen. Käsitteen laajempi omaksuminen voisi myös auttaa tunnistamaan oleellisia toimijoita. Nykyistä laajemmin eri hallintosektoreita ja tieteenaloja yhteen kokoavan yhteistyöelimen perustaminen tai yhteistyön kansallinen koordinointi muulla tapaa olemassa olevia yhteistyörakenteita ja -verkostoja hyödyntäen voisi lisätä yhteistyön vaikuttavuutta ja edistää yhteisen terveyden parempaa huomioimista päätöksenteossa.