Browsing by Subject "Otantamenelmät"

Otantamenetelmät ovat perustavanlaatuinen osa tiedettä ja tutkimusta, kun halutaan havainnoida ja mitata mitä tahansa mitattavaa ilmiötä. Hyvin tehdyn otannan tavoitteena on saada kerättyä otos, joka edustaa tavoiteperusjoukkoa mahdollisimman hyvin. Jos otantaa ei ole tehty huolellisesti ja tiettyjä perusperiaatteita noudattaen, tutkimustulokset eivät ole luotettavia eikä tilastollista päättelyä voida tehdä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan otantaa todennäköisyys- ja ei-todennäköisyysmenetelmillä. Todennäköisyysotannassa kaiken perustana on se, että jokaisella yksiköllä on nollaa suurempi todennäköisyys tulla valituksi otokseen. Ei-todennäköisyysotannalla tarkoitetaan sellaisia otantamenetelmiä, jotka eivät noudata todennäköisyysotannan perusperiaatteita. Vastaava tilanne voisi tapahtua esimerkiksi tutkimuksissa, joissa yksikön todennäköisyyttä tulla valituksi otokseen ei tiedetä. Kyseessä on myös ei-todennäköisyysotos, jos yhden tai useamman perusjoukon yksikön valikoitumistodennäköisyys on nolla. Ei-todennäköisyysotoksissa ilmenee usein harhaa.Tilanteessa, jossa otantaa ei ole valikoitu satunnaisesti ja menetelmien mukaisesti, otoksessa esiintyvää harhaa voidaan korjata erilaisin menetelmin. Tässä tutkielmassa esittelen näitä menetelmiä. Tutkielman aineistona Kelan työterveyshuoltotutkimuksen aineistoa (OHC), joka on kerätty työterveyshuoltolain täytäntöönpanon ja toteuttamisen arvioimiseksi vuonna 1985. Tarkasteluissa käytettiin OHC-aineistoa perusjoukkona. Tarkasteluissa perusjoukosta poimitaan eri kokoisia otoksia eri otantamenetelmillä, ja vertaillaan niitä. Lopuksi kokeillaan myös painokertoimilla kalibroimista, eli harhan korjaamista. Tuloksista huomataan, että perinteiset menetelmät antavat odotetusti luotettavia tuloksia, mutta oikein käytettynä ei-todennäköisyysotannalla voidaan kerätä tärkeää tietoa.