Browsing by Subject "Overtonin ikkuna"

Keskellä vuosien 2015—2016 pakolaiskriisiä presidentti Sauli Niinistö piti valtiopäivien avajaisissa polemiikkia herättäneen tolkun puheen. Puheessa presidentti toivoi tolkkua pakolaiskriisistä ja pakolaisista käytävään keskusteluun. Inspiraatio puheeseen oli tullut Kirjailija Jyri Paretskoin Iisalmen Sanomissa julkaistusta kolumnista Tolkun ihmiset. Kolumnissaan Paretskoi totesi, että maahanmuuttokysymykset eivät todellisuudessa jaa suomalaisia kahtia, sillä kahden ääripään keskellä on valtava enemmistö, tolkun ihmiset. Kolumnista tuli paikallislehden kaikkien aikojen luetuin. Tässä tutkielmassa pureudun tolkun retoriikkaan politiikan kontekstissa. Analysoin sitä, missä asiayhteyksissä tolkun retoriikkaa ilmenee ja millaisia kvaliteetteja tolkullisuuteen ladataan. Lisäksi analysoin tolkun retoriikan seurauksia ja tapaa, jolla tolkuttamista harjoitetaan. Tutkielman aineistona toimivat kaikki Helsingin Sanomien artikkelit vuosien 2015–2019 vaalikaudelta, missä poliitikko käyttää sanaa tolkku. Lisäksi mukana on kaksi Paretskoista tehtyä haastattelua ja Paretskoin alkuperäinen kolumni. Aineiston koko on yhteensä 29 lehtijuttua. Käytän tutkielmassani monipuolista teoria-menetelmäpakettia. Teoriapuolella käytän Antonio Gramscin common sense ja hegemonia -käsitteitä sekä Michel Foucaultista inspiraatiota saanutta episteemisen hallinnan käsitettä. Analyysissa hyödynnän laadulliseen sisällönanalyysiin lukeutuvaa grounded theory (GT) -menetelmää, joka tarjoaa välineitä ja inspiraatiota. GT:n vieressä kulkevat diskursiivisempi analyysitapa sekä retorinen analyysi. Varsinainen systemaattinen analyysi toteutettiin Atlas.ti-ohjelmalla. Analyysi osoittaa, että tolkkua käyttävät selkeästi runsaammin keskustaoikeistolaiset poliitikot. Tolkkuun liitetään maltillisuuden, pragmaattisuuden, asiallisuuden ja järkevyyden kvaliteetteja. Tolkun väitetään olevan suuren enemmistön puolella, mutta tolkun koheesio särkyy voimakkaasti. Tolkun retoriikka pyrkii näyttäytymään arvovapaana ja luonnollisena ”tolkun äänenä”. Analyysi kuitenkin osoittaa, että tolkun puhe on eräänlaista naturalistista retoriikkaa ja episteemistä hallintaa, minkä takia se mahdollisesti peittää alleen periaatteellisen keskustelun arvoista, mielipiteistä ja ideologioista. Tämän seurauksena tolkun puhe voi johtaa moraaliseen polarisaatioon; tilanteeseen, jossa affektiivisesti jaettu tarina yhteisestä hyvästä särkyy, eikä yhteiskunnallista kittiä tai välittäjäainetta enää muodostu.