Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Pancreatitis"

Sort by: Order: Results:

  • Junkkari, Ella; Hukkinen, Maria; Merras-Salmio, Laura; Koivusalo, Antti; Pakarinen, Mikko (2020)
    Objective. Recent studies have reported an increasing incidence of acute pancreatitis (AP) in children. The etiology of AP in children is more diverse compared to adults. All patients treated for acute pancreatitis (AP) or acute recurrent pancreatitis (ARP) in Helsinki University Children’s hospital during 1999-2018 were reviewed. Methods. ARP was considered as two or more episodes of AP over a lifetime. Demographics, clinical findings, laboratory test results, genetic assessment, imaging findings, endoscopic and surgical treatment, duration of hospital stay, number of pancreatitis episodes, and outcome were analyzed. Results. Of a total of 34 identified patients [n=22 (64%) AP; n=12 (35%) ARP; n=17 (50%) females] none died. The most frequent etiologies were pancreaticobiliary (26%), drug-induced (21%), hereditary (18%), autoimmune (9%) and idiopathic (21%) pancreatitis. An underlying SPINK1 (n=4) and PRSS1 mutation was found in five (15%) patients. Median age at diagnosis was 9.8 (8.2-11) years. Patients with pancreaticobiliary pancreatitis were younger at presentation [4.3 (2.5-9.8) vs. 10 (8.5-12) years, p=0.025] and underwent ERCP (n=7/9 vs. 8/25, p=0.025), and surgical or endoscopic interventions (n= 8/9 vs. 8/25 p=0.006) more frequently compared to the rest of the cohort. The most common long-term complications affecting 29% of patients were chronic upper abdominal pain and diarrhea, occurring each in three patients (8.8%), respectively. Four patients received pancreatic enzyme substitution, while none developed diabetes. Conclusions. Our study highlights the diverse etiology of pediatric pancreatitis necessitating comprehensive diagnostic work-up and management options with relatively low long-term morbidity.
  • Saukkonen, Aki (2018)
    Haimatulehdus on melko yleinen vatsakivun aiheuttaja ja hoitoon hakeutumisen syy. Yleisimmät tunnetut aiheuttajat ovat alkoholi ja sappikivet. Taudinkuva on moninainen ja aikaisemmin se on jaettu lievään ja vaikeaan muotoon. Tämä on kuitenkin osoittautunut liian löyhäksi luokittelumuodoksi kliinisessä käytössä ja vuonna 2012 julkaistuissa päivitetyssä Atlantan luokittelussa tuli mukaan uutena luokkana keskivaikea akuutti haimatulehdus. Tämä luokka käsittää käytännössä suuren osan aikaisemman luokittelun vaikeista haimatulehduksista. Tässä tutkimuksessa on tutkittu Meilahden sairaala-alueella vuonna 2016 hoidettujen potilaiden haimatulehduksen vaikeutta vanhan ja uuden luokittelun välillä ja tarkasteltu vaikean haimatulehduksen esiintyvyyden muutosta luokitusten perusteella. Potilastiedot on haettu takautuvasti potilastietojärjestelmistä syntymäaikajärjestyksessä. Lisäksi on tarkasteltu akuutin haimatulehduksen etiologiaa ja sen muutosta alkoholin kulutuksen suhteen. Potilaita aineistoon kertyi 232, joista miehiä 142 ja naisia 90. Vaikeita haimatulehduksia uusilla kriteereillä oli 17, kun taas vanhoilla kriteereillä 80. Uuteen keskivaikeiden haimatulehdusten ryhmään siirtyi 63 potilasta aiemmasta vaikeasta ryhmästä. Etiologialtaan yleisin vaikean haimatulehduksen aiheuttaja kerätyssä aineistossa oli alkoholi (64,7%). Aikaisemmin alkoholin osuus on ollut 79,3% ja sappikivien 6,3%. Sappikivet olivat vaikeista haimatulehduksista etiologiana 16,7% tapauksista tässä aineistossa. Keskivaikeassa akuutissa haimatulehduksessa tarvitaan vähemmän invasiivisia toimia ja pitkiä tehohoitojaksoja kuin vaikeassa. Keskivaikea haimatulehdus paikallisista komplikaatioista tai ohimenevästä elinvauriosta huolimatta hoituu pääosin lievän haimatulehduksen kaltaisesti. Uudempi luokittelu on edellistä tarkempi ja ryhmät aiempaa yhtenäisempiä hoidollisesti.