Browsing by Subject "Paperittomien oikeudet"

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa käytyä keskustelua paperittomien oikeuksien laajentamisesta. Tutkielmassa analysoidaan kaupunginvaltuutettujen argumentointia retorisia keinoja analysoimalla sekä tutkitaan argumenteista muodostuvia paperittomuuden diskursseja. Tutkimusaineistona oleva kokous pidettiin 27.11.2017. Valtuustoaloitetta käsittelevä keskustelu kesti yli neljä tuntia ja koostui 133 erimittaisesta valtuutettujen puheenvuorosta. Aloite hyväksyttiin kahdella toivomusponnella täydennettynä. Tutkielman aineisto koostuu keskustelun videotallenteesta muodostetusta litteraatista. Aineisto analysoitiin retorisen diskurssianalyysin keinoin. Valtuusto jakautui aloitteen puolustajiin ja vastustajiin. Äänestysryhmät jakautuivat selvästi oikeisto-vasemmisto-akselille. Myös argumentointi noudatti puolueprofiilien mukaista jakoa. Paperittomien oikeuksia tarkasteltiin kahdesta vastakkaisesta näkökulmasta ja arvomaailmasta käsin. Yhden näkökulman muodostivat ihmisoikeudet. Tällöin aloite määrittyi perustavanlaatuiseksi arvokysymykseksi ja myönteinen äänestyspäätös tulkittiin osoitukseksi ihmisarvojen puolustamisesta. Toisen näkökulman muodostivat talous ja juridiikka, jolloin aloitetta vastustettiin resurssien jakoon ja lakeihin liittyvillä argumenteilla. Aloitteen puolustajien luoma sidos ihmisoikeuksien ja äänestyksen välillä koettiin vastapuolen toimesta epäasiallisena. Vastapuoli määritteli paperittomien oikeuksien ajamisen hallituksen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan vastaiseksi toiminnaksi. Vastakkaiset määritelmät muodostivat arvoristiriidan, joka näkyi erilaisissa tavoissa määritellä paperittomien oikeudet ja paperittomuus ilmiönä. Myös paperittomuus määrittyi vastakkaisten diskurssien kautta. Aloitteen puolustajien argumenteissa paperittomiin liitettiin tunteisiin vetoavia kategorioita. Paperittomat määrittyivät kaikista heikoimmassa asemassa oleviksi ihmisiksi. Paperittomuutta kuvattiin tilanteena, jossa ollaan vain pakon edessä. Aloitteen vastustajien argumenteissa paperittomat määrittyivät kielteisen turvapaikkapäätöksen kautta. Tällöin paperittomuus ilmensi laitonta maassa oleskelua ja paperittomuus tulkittiin tietoiseksi valinnaksi. Paperittomuuden eriävät määritelmät selittivät osaltaan valtuustokeskustelussa ilmennyttä ristiriitaa. Molempien äänestysryhmien tavat määritellä paperittomat ja paperittomuus tapahtui pääasiassa negaatioiden kautta ja vahvisti käsitystä paperittomuudesta negatiivisena ilmiönä. Tutkielma osoittaa, että paperittomien sosiaali- ja terveyspalvelujen laajentaminen kiireellisestä välttämättömään hoitoon on perusteltua. Vaikka aloitteen arvopohjasta ei päästy valtuustokeskustelun aikana yhteisymmärrykseen, tuli aloite hyväksytyksi perusteluilla, jotka olivat molempien äänestysryhmien hyväksymiä. Aloitteen puolustajat osoittivat, että aloitteen hyväksyminen luo kustannussäästöjä, on yhteisen turvallisuuden ja edun mukaista ja on asiantuntijatahojen suosittelema ratkaisu.