Browsing by Subject "Periodontal diseases"

Parodontiitti ja diabetes ovat kroonisia, monitekijäisiä sairauksia, joiden kaksisuuntainen yhteys on ollut runsaan tutkimuksen kohteena. Molemmat ovat yleisiä, alidiagnosoituja sairauksia Suomen väestössä. Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutettavan tutkielman tavoitteena on tarkastella parodontiitin ja diabeteksen patofysiologisia vuorovaikutusmekanismeja ja parodontologisen hoidon merkitystä diabeteksessa sekä arvioida näiden kliinistä merkitystä diabetespotilaita hoitavan lääkärin ja hammaslääkärin työssä. Tutkielmaa varten on perehdytty aiheeseen liittyviin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen. Tutkimusten perusteella diabetespotilaat ovat suuremmassa riskissä sairastua parodontiittiin ja kiinnityskudostuho on heillä vaikea-asteisempaa. Diabeteksesta johtuvat hyperglykemia ja lipidimetabolian muutokset kiihdyttävät tulehdusta parodontaalikudoksissa muun muassa lisäämällä paikallisia proinflammatorisia sytokiineja, reaktiivisia happijohdannaisia, AGE/RAGE interaktioita ja RANKL/osteoprotegeriinin aktivaatiota. Parodontiitin aiheuttama systeeminen tulehduskuorma voi heikentää diabetespotilaan verensokeritasapainoa ja lisätä riskiä diabetekseen liittyviin komplikaatioihin. Diabetesta sairastamattomilla parodontiitti lisää riskiä sairastua prediabetekseen ja tyypin 2 diabetekseen. Parodontologisella hoidolla saattaa olla suotuisia vaikutuksia sokerihemoglobiinin ja lipidiprofiiliin tyypin 2 diabetesta sairastavilla. Diabetespotilaan suun terveys vaatii erityishuomiota hammaslääkäreiltä ja lääkäreiltä. Diabeteksen huono hoitotasapaino korreloi merkittävästi iensairauksien ongelmiin. Hoitamaton parodontiitti puolestaan voi suurentaa veren glukoosipitoisuutta.