Browsing by Subject "Periodontitis"

Parodontiitti on krooninen hampaan kiinnityskudossairaus, johon liitetyistä patogeeneistä yksi on Aggregatibacter actinomycetemcomitans. Tutkielman tarkoituksena oli tutkia ientaskuista semikvantitatiivisesti määritettyjen serotyyppiä a ja b edustavien kantojen yhteyttä syljen kvantitatiivisten PCR tulosten kanssa. Lisäksi tutkittiin edellä mainittujen bakteerimäärien yhteyttä IgA- ja IgG-luokan A. actinomycetemcomitans vasta-aineisiin seerumissa, sekä näiden kaikkien laboratoriotulosten yhdistymistä kliinisiin ja radiologisiin parodontiittia kuvaaviin merkkeihin. Tutkielmaa varten analysoitiin 506 potilaasta koostuva Corogene-tutkimuksen osatutkimuksesta muodostettu Parogene-aineisto tilastotieteellisesti IMB SPSS Statistics 22-ohjelman avulla. Analyysin lopputuloksena havaittiin, että syljen kvantitatiivinen A. actinomycetemcomitans ja ientaskujen semikvantitatiivinen bakteerimääritys yhdistyvät vain heikosti kliinisiin parodontiittiparametereihin ja vain osittain toisiinsa. Sylkinäytteestä havaittu A. actinomycetemcomitans ei korreloinut minkään kliinisen parametrin kanssa, mutta nosti veren immunoglobuliinipitoisuuksia, kuten on todettu myös aiemmissa tutkimuksissa. A. actinomycetemcomitansin rooli parodontiitissa on siis edelleen epäselvä, vaikka sillä on todettu olevan yhteys sydän- ja verisuonisairauksiin.

Parodontiitti eli hampaiden tuki- ja kiinnityskudossairaus ja nivelreuma ovat molemmat kroonisia tulehdussairauksia, joiden patologiset taudinkulut muistuttavat vahvasti toisiaan. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka nivelreuman hoitoon käytetyt biologiset lääkeainehoidot tehoavat samanaikaisesti potilaiden parodontiumiin ja mahdollisesti biofilmi välitteiseen parodontiittiin. Uudet spesifisesti vaikuttavat monoklonaalliset vasta-aineet ovat tuoneet moderniin lääketieteeseen tehokkaat ja tarkasti toimivat tavat hoitaa potilaiden monimuotoisia sairauksia. Nivelreuman sekä parodontiitin samantapaiset patogeeniset, etiologiat, yhteiskunnallisesti kalliit hoidot ja sairauksien vahvat yhteydet toisiinsa ovat isoja tekijöitä sille, miksi sairauksien yhtaikaista lääkehoitamista olisi syytä tutkia. Proinflammatoriset TNF-alfa-, IL-6- ja IL-1-sytokiinit ovat todistetusti osoittaneet isot roolinsa molempien tulehduksellisten sairauksien patologisissa prosesseissa. Täten esille nouseekin kysymys, että kuinka systeemisesti toteutetut biologiset lääkehoidot vastaavat sairauksien hoitoon. Lääkehoitojen kalliiden kulujen takia olisi järkevää ja yhteiskunnallisesti kannattavaa hyödyntää kyseisiä lääkeainehoitoja tehokkaan kohdistetusti sellaisille potilasryhmille, jotka hyötyisivät niistä kaikkein eniten. Näin potilaiden hoitomyöntyvyydet pitkille sekä raskaille hoidoille lisääntyisivät sekä tautien komplikaatioriskit vähentyisivät. Kaiken kaikkiaan pitkittäisprospektiiviset potilastutkimukset osoittivat tilastollisesti merkittäviä parannuksia nivelreumapotilaiden reumatologisissa - sekä parodontaallisissa parametreissa. Lääkeainehoidot osoittivat tehonsa nopeasti ja olivat muihin immunosuppressiivisiin lääkehoitoihin verrattuna tehokkaampia sekä paremmin siedettyjä. Täten biologiset lääkehoidot voisivat mahdollisesti tulevaisuudessa toimia osana parodontiitin hoitoa. Positiivisista tuloksista huolimatta on kuitenkin hyvä sanoa, että mittavampia tutkimuksia aiheesta tarvitaan lisää.

Matriksin metalloproteinaasi-8 on pääasiassa ihmisen yleisimpien valkosolujen eli neutrofiilien tuottama entsyymi. MMP-8 varastoidaan solunsisäisissä rakkuloissa ja se vaatii aktivaation toimiakseen. Sen tehtävänä on mahdollistaa neutrofiilien kulku tulehdusalueelle soluväliainetta muokkaamalla. Aktivoitu MMP-8 pilkkoo tyypin I kollageenia ja muita soluväliaineen rakenneosia. MMP-8 on mukana monissa fysiologisissa ja patologisissa prosesseissa, kuten haavan paranemisessa, sikiön kehityksessä, sekä monissa sairauksissa kuten parodontiitissa ja sydän- ja verisuonisairauksissa ja syövässä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää MMP-8:n molekyylibiologista taustaa, kuten rakennetta, toimintaa ja genetiikkaa sekä MMP-8:n hyödyntämistä diagnostiikassa. Tieteelliset artikkelit kirjallisuuskatsaukseen kerättiin PubMed – tietokannasta. MMP-8:n toiminnan ymmärtäminen on olennaista, sillä se on selkeä edistävä tekijä monissa vakavissa sairauksissa. Tieteellisiä tutkimuksia MMP-8:sta löytyy vuosikymmenien ajalta ja ne vahvistavat käsitystä MMP-8:n laaja-alaisesta toiminnasta. Molekyylin eritys ja aktivaatio on tarkasti säädeltyä ja rajoitettu lähinnä tulehdusalueille. MMP-8:n estäjänä voi toimia TIMP (tissue inhibitors of metalloproteinase) – proteiiniperheen lisäksi muun muassa tetrasykliini-ryhmään kuuluvat antibiootit, kuten doksisykliini. MMP-8:n genetiikan tutkimus on vasta aluillaan, mutta joitain yhteyksiä MMP-8:n geenin variaatioiden eli polymorfismien ja parodontiitin ja peri-implantiitin välillä on kyetty löytämään. Tutkijat ovatkin kiinnostuneet MMP-8:sta diagnostisena apuvälineenä, mutta lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan. MMP-8:aan liittyvää lisätutkimusta tarvitaan erityisesti, jotta elimistön eri nesteistä mitattavaa MMP-8-konsentraatiota voidaan soveltaa laajamittaisesti kliiniseen käyttöön eri tautitiloissa.

Johdanto: Parodontiitti on tulehduksellinen hampaan kiinnityskudoksen sairaus, johon liittyy mikrobien ja isännän immuunipuolustuksen aiheuttama kudostuho. Parodontiitin esiaste on krooninen gingiviitti eli ientulehdus, joka voi hoitamattomana kehittyä parodontiitiksi. Hampaiden pinnalle kertyvän plakin sisältämät bakteerit ja niiden erittämät aineet käynnistävät tulehdusreaktion, jonka seurauksena immuunipuolustuksen solut alkavat erittämään tulehduksen välittäjäaineita ja kudosta hajottavia entsyymejä. Tämä johtaa vähitellen hampaan kiinnityskudoksen tuhoutumiseen ja alveoliluukatoon. Parodontiitti on merkittävä kansantauti Suomessa, joten sen patogeneesin ja riskitekijöiden ymmärtäminen on tärkeää. Merkittäviä parodontiitin riskitekijöitä ovat muun muassa huono suuhygienia, tupakointi, diabetes sekä perinnöllinen alttius. Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutetun tutkielman tavoitteena on tutkia parodontiitin genetiikkaa ja periytyvyyttä sekä selvittää millaiset geenivariantit assosioituvat parodontiittiin. Menetelmät: Tämän tutkielman aineistona toimivat yhdeksän Pubmed-sivustolta löydettyä parodontiitin genetiikkaa käsittelevää tutkimusta. Tutkielmaan valituissa tutkimuksissa aihetta käsiteltiin laajasti eri näkökulmista. Joukossa on mukana muun muassa laajoja genominlaajuisia assosiaatioanalyysejä sekä yksittäisiin riskigeeneihin keskittyviä tutkimuksia. Tulokset: Tässä tutkielmassa esiteltyjen tutkimusten perusteella voidaan todeta, että parodontiitti on kohtalaisen periytyvä sairaus. Parodontiitin assosioituvien geenin kirjo on laaja, mutta yksittäisten polymorfioiden merkitys taudin kehittymiselle on pieni. Parodontiittiin assosioituvia polymorfioita esiintyy erityisesti geeneissä, jotka vaikuttavat ihmisen immuunipuolustukseen ja tulehdusreaktion muodostumiseen. Joukossa on myös muun muassa luun ja sidekudoksen muodostumiseen sekä hajoamiseen vaikuttavia geenejä. Yksittäisten polymorfioiden merkitys taudin kehittymiselle on kuitenkin yleensä pieni, eikä merkittäviä parodontiittia aiheuttavia mutaatioita löydetty.

Aim: To find out how different patient-related risk indicators might be associated with the odds of developing preperiodontitis in adolescents. Materials and methods: This cross-sectional study used total of 210 Finnish individuals (118 boys / 92 girls, aged 15-16). A specially trained dentist performed clinical examinations. Measurements included periodontal indexes (bleeding on probing, visible plaque index, root calculus and probing depth), smoking status, periodontal bacteria (Aggregatibacter actinomycetemcomitans, Porphyromonas gingivalis, Tannerella forsythia, Prevotella intermedia, Prevotella nigrescens and Treponema denticola) and salivary periodontal biomarkers (MMP-8, PMN elastase, protein, albumin, IgA, IgG, and IgM). Results were analyzed by logistic regression and Mann-Whitney U test. Results: The main finding of this study was that preperiodontitis in adolescents was statistically significantly associated with elevated salivary MMP-8 but not with PMN elastase. Also, adolescents with preperiodontitis had statistically significantly higher levels of bleeding on probing, root calculus and dental plaque than adolescents without preperiodontitis. Conclusions: We suggest that the main risk factor for preperiodontitis in adolescents is the (partly calcified) dysbiotic bacterial biofilm which leads to gingival inflammation and ≥ 4 mm periodontal pockets (through interaction with the immune defences of the host). This proinflammatory preperiodontitis stage is reflected as elevated salivary MMP-8.

Viimeaikaisten tutkimusten perusteella suun sairauksilla on havaittu olevan vakavia systeemisiä vaikutuksia sekä vaikutuksia yleisterveyteen ja hyvinvointiin. Antiseptisia valmisteita käytetään tulehduksellisten suun sairauksien hoidossa, mutta niillä on todettu riittämätöntä tehoa ja paikallisia sivuvaikutuksia. Antimikrobisia aineita käytetään vakavampien suun tulehdusten hoitoon, mutta ne lisäävät antibioottiresistenssin riskiä ennaltaehkäisevässä ja toistuvassa käytössä. Kaksoisvalohoito vähentää mikrobilääkkeiden ja antiseptisten aineiden tarvetta ja siten haitallisia sivuvaikutuksia. Varsinkin ennaltaehkäisevänä hoitona kaksoisvalon uskotaan aiheuttavan vähemmän haittaa, mutta olevan silti riittävän tehokas estämään tulehduksia. Fotodynaamista hoitoa (PDT) on tutkittu mm. parodontiitin, peri-implantiitin ja suun punajäkälän hoidossa. Satunnaistettu, yhdessä keskuksessa toteutettava kliininen lääketutkimus suunniteltiin ja toteutettiin määrittämään säännöllisesti käytetyn antibakteerisen lääkinnällisen laitteen, Lumoral®-kaksoisvalohoidon, tehoa ja turvallisuutta plakin hallinnassa ja ienterveydessä julkisessa terveydenhuollossa. 40 molempaa sukupuolta edustavaa, 37–77-vuotiasta koehenkilöä, joilla oli diagnosoitu parodontiitin vaihe II tai korkeampi, jotka harjaavat hampaitaan päivittäin ja käyttävät hammaslankaa tai hammasharjaa, satunnaistettiin 1:1 kontrolli- ja tutkimusryhmään. Kaikilta koehenkilöiltä kerättiin aMMP-8 ja mikrobiologiset näytteet ja kliiniset parametrit, kuten PPD, BOP, VPI, sekä lähtötilanteessa että tutkimuksen lopetuskäynnillä. Tutkimusryhmä sai aPD-hoitoa päivittäin noin 5 viikon ajan. aPD-hoito suoritettiin CE-merkityllä Lumorinse®-suuvedellä yhdessä CE-merkityn Lumoral®-valoaplikaattorin kanssa. Suuvettä purskuteltiin minuutin ajan, jonka jälkeen annosteltiin 10 minuutin ajan samanaikaisesti 405 nm aBL ja 810 nm lähi-infrapuna (NIR) LED-valoa, kokonaissäteilyaltistuksen ollessa 40 J/cm2. Seurantakäynnit suoritettiin keskimäärin 7 viikon kuluttua lähtötilanteen arvioinnista, jolloin tutkimusryhmässä oli keskimäärin 8 päivän hoitotauko. Tutkimustulokset viittaavat Lumoral® aPDT -hoidon käytön vähentävän ienverenvuotoa, auttaen hoitamaan tulehduksellisia suusairauksia, kuten parodontiittia, peri-implantiittia ja ientulehdusta. Suurempi hyöty on osoitettu tupakoimattomille henkilöille. Tutkimustulokset viittaavat tupakoimattomien henkilöiden, joilla on diagnosoitu vaiheen II tai III parodontiitti, voivan hyötyä Lumoral® hoidosta arvioitaessa syviä ientaskuja. Tutkimus osoittaa potilaiden, joilla on vaiheen II tai sitä korkeampi parodontiitti ja joilla on jo kohtalaisen hyvät kotihammashoitorutiinit, olevan motivoituneita näkemään ylimääräistä vaivaa hoitonsa parantamiseksi. Lumoral®-hoidon tehokkuuden arviointia syvien ientaskujen paranemisessa varten tarvitaan lisätutkimuksia. Lumoral®-hoidon vaikutusta hammasplakkiin, parodontiitin vaiheeseen ja mikrobiologiseen taakkaan tulee varmistaa lisätutkimuksin. Tupakkatuotteiden vaikutus Lumoral®-hoidon tehoon tulee vahvistaa. Optimaalista käyttötiheyttä ja Lumoral®-hoidon kestoa tulee tutkia lisää. Lumoral®-hoidon hyöty potilailla, joilla on vaikea vaiheen IV ja asteen C parodontiitti, tulee varmistaa kohdennetuin tutkimuksin.