Browsing by Subject "Q-lähde"

Kaksilähdeteoria on tällä hetkellä suosituin teoria synoptisen ongelman selittämiseksi. Sen mukaan Matteus ja Luukas käyttivät lähteenään Markuksen evankeliumia ja hypoteettista Q-lähdettä. Kaksilähdeteorialla on kuitenkin edelleen haastajansa. Näistä yksi on Farrer-Goulderin teoria, jonka mukaan Matteus kirjoitti evankeliuminsa Markuksen ja omien lähteidensä pohjalta ja Luukas käytti Markuksen ja omien lähteidensä lisäksi Matteuksen evankeliumia lähteenään. Farrer-Goulderin teorian yksi kannattaja on Mark Goodacre. Hän on julkaissut ajatuksiaan kirjassaan The Case against Q ja tiivistänyt kaksilähdeteoriaa vastustavat argumenttinsa 10 teesiin samalla nimellä otsikoiduilla internet-sivuilla. Esittelen tässä tutkielmassa ensin synoptisen ongelman tutkimushistoriaa, Mark Goodacren teesit ja kaksilähdeteorian pääperiaatteet. Sitten analysoin Goodacren teesit kaksilähdeteorian valossa pyrkien kuitenkin katsomaan todistusaineistoa kummankin teorian näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenäni on Tunsiko Luukas Matteuksen evankeliumin? Johtopäätökseni on, että Luukas ei tuntenut Matteuksen evankeliumia. Useiden esimerkkien avulla osoitan, että Luukas ei näytä seuraavan Matteuksen tekstiä silloin, kun hän ei seuraa Markusta tai omia erityislähteitään. Näyttää todennäköisemmältä, että hän seuraa lähdettä, jota ei tunneta, ja jonka kaksilähdeteoriassa on nimetty Q-lähteeksi. Matteus käyttää samaa lähdettä. Farrer-Goulderin teorian suurin ongelma on se, että Luukkaan toiminta sen näkökulmasta on usein epäjohdonmukaista ja silloinkin, kun se selittäisi Luukkaan toiminnan, Matteuksen toiminta herättää kysymyksiä. Osoitan myös sen, että kaksilähdeteoriakaan ei onnistu selittämään kaikkia synoptisen ongelman kysymyksiä. Todellisuus evankeliumien takana näyttää olevan monimutkaisempi kuin yksinkertaistetut teoreettiset mallit. Erityisesti Markuksen evankeliumin mahdolliset variaatiot selittäisivät joitakin kaksilähdeteorian jättämiä aukkoja.