Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Rejection"

Sort by: Order: Results:

  • Lahtiharju, Arttu (2023)
    Soluvapaa DNA tarkoittaa solujen ulkopuolella, vapaasti liikkuvaa DNA-juostepätkää. Elimistö vapauttaa fysiologisesti solunulkoisia DNA-juosteita mm. verenkiertoon ja virtsaan. Soluvapaan DNA:n fysiologinen merkitys on edelleen osittain tuntematon, mutta sen havaitsemisessa diagnostisesti on tehty useita läpimurtoja viime vuosikymmeninä. Esimerkiksi useat nykyisistä sikiödiagnostiikkamuodoista perustuvat soluvapaan DNA:n kautta tehtäviin tutkimuksiin. Elinsiirretutkimuksissa soluvapaa DNA on myös erityisen kiinnostava, sillä luovuttajaperäinen soluvapaa DNA sekä sen määrän vaihtelut elinsiirteen vastaanottajapotilaan elimistössä voivat kertoa siirre-elimen kunnosta tärkeää tietoa. Sydänsiirteitä tehdään Suomessa hyvin rajallinen määrä, vain noin 20 kappaletta vuodessa. Näin ollen on tärkeää, että sydänsiirron jälkeen siirteen toimivuutta seurataan kiinteästi, jotta voidaan varmistaa sydänsiirrepotilaalle mahdollisimman hyvä ennuste sekä taata siirteen toimivuus mahdollisimman pitkälle. Vuosikymmenten ajan sydänlihasnäyte (EMB) on ollut kultainen standardi sydänsiirrehyljinnän diagnostiikassa. Näyte on kuitenkin otettava sydämen sisäpinnalta katetrilla, mikä on komplikaatioaltis prosessi, altistaa potilaan infektioille ja tulee lisäksi tehdä sairaalassa. Tämän lisäksi näytteenotto on kallista ja näytteiden analysointi sisältää vaihtelevuutta analysoivasta patologista riippuen. Tämän vuoksi on vuosien ajan yritetty selvittää kevyempiä ja helpompia, korvaavia näytemuotoja sydänsiirteen hyljinnän ennustamiseksi, mutta mikään testi ei ole kyennyt korvaamaan sydänlihasnäytettä luotettavuudessa. Tutkimuksessamme kykenemme osoittamaan, että luovuttajaperäistä soluvapaata DNA:ta voidaan käyttää hyljinnän negatiivisessa seurannassa, toisin sanoen luovuttajaperäinen soluvapaa DNA-määritys sydänsiirrepotilaan plasmasta kertoo luotettavasti tiettyä katkaisuarvoa käyttämällä (0.21 %), että potilaalla ei ole keskivaikeaa tai vaikeaa akuuttia soluvälitteistä hyljintää. Tuloksemme vahvistavat jo aiempien, vastaavanlaisten tutkimusten tuloksia sekä varmistavat sen, että osan sydänsiirrepotilaiden seurantaan käytetyistä sydänlihasnäytteistä voi korvata plasmasta otettavalla luovuttajaperäisen soluvapaan DNA:n määrityksellä. Tämä osaltaan helpottaa sydänsiirrepotilaiden seurantaa, vähentää ristiriitaisia näytetulkintoja sekä vähentää terveydenhuollon kustannuksia.