Browsing by Subject "Ruodutukset"

Tutkielmassa tarkastellaan Pohjanmaan rykmentin muodostumista kotimaassa ja selviytymistä Preussin sodassa vuosina 1626 – 1629. Ensimmäisessä vaiheessa selvitetään, kuinka moni sotaväkeen määrätyistä saapui Preussiin. Tähän vaiheeseen kuuluu sotilaiden taustojen selvittäminen, sijaisten hankkimiset, pakenemiset, rankkaukset sekä kuolemat ennen matkaa ja matkan aikana. Toisessa vaiheessa selvitetään, kuinka moni Preussiin saapuneista kuoli taisteluissa tai sairauksiin, katosi tai poistui rivistä muulla tavoin. Tutkimusmetodi on prosopografinen, eli rykmentin vahvuuden kehitystä tutkitaan yksilöiden kautta. Aikaisemmin sotien miestappioita on yleensä tutkittu vahvuusilmoitusten ja sotaan vietyjen eli nuppilukujen kautta. Alkuperäislähteinä ovat Ruotsin sota-arkiston ruodutus- ja sotaväenottorullat, katselmukset Preussissa ja kotimaassa sodan jälkeen laadittu tarkastusrulla. Valitusta metodista johtuen sotilaiden identifiointi on tutkimuksessa keskeisen tärkeätä, eikä saatavissa oleva tieto kaikissa tapauksissa ollut riittävän yksiselitteistä. Arvioitu virhemahdollisuus tästä syystä on noin 2,5%. Lähdeaineiston suurin ongelma oli tietojen ristiriitaisuus. Sotilaalle saatettiin ilmoittaa kaksi eri kuolinpaikkaa, -vuotta, tai -syytä. Ruodutusten, sotaväenottojen ja katselmusten mukaan Pohjanmaan pitäjistä rekrytoitiin vuosina 1626 -1629 noin 3500 miestä, joista Preussiin saapui noin 2800, mikä on noin 80% rekrytoitujen määrästä. Sodan loputtua loka-joulukuussa 1629 oli elossa noin 500 ja todennäköisesti kuollut noin 2300 sotilasta, mikä merkitsee, että Preussissa sotaretkellä olleista oli elossa noin 18% ja todennäköisesti 82% oli kuollut. Vain 20 tapauksessa oli ilmeistä, että kuolema on tapahtunut vihollisen toimesta. Tavanomaisin kuolinsyy oli kenttätauti, jota joskus kutsuttiin myös rutoksi. Tietojen ristiriitaisuus herätti myös kysymyksen siitä, onko ollut helpompi raportoida sotilaan vain kuolleen kuin kertoa hänen kaatuneen taistelussa. Vuonna 1627 rekrytoiduista 70% oli 15-20 vuoden ikäisiä, vuonna 1629 vastaavasti 54%. Vuonna 1627 talon oman väen (isäntä, poika, lanko, ym. lähisukulainen) osuus rekrytoiduista oli 68 % ja vuonna 1629 74%. Vastaavasti renkien osuus laski 30:stä 24%:iin. Palvelusajan kestoa tutkittiin vain vuoden 1628 sotilaiden osalta. Noin 60% sotilaista kuoli neljän ensimmäisen kuukauden aikana ja vain 8% oli elossa vuoden kuluttua. Tutkimus vahvisti aikaisemmista tutkimuksista syntynyttä käsitystä, että raskaalla työpalvelulla yhdistettynä puutteelliseen ja kehnoon ravitsemukseen oli yhteys suureen tautikuolleisuuteen. Vanhemmat ikäluokat elivät sodan olosuhteissa kauimmin ja sairastivat vähemmän, koska heille oli kehittynyt parempi tautien vastustuskyky. Tutkimus kyseenalaisti aikaisemmat arviot ja laskelmat Pohjanmaalta Preussin sotaan osallistuneiden määristä. Sinne vietiin ja siellä kuoli huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin on raportoitu. Suurin osa erosta syntyy siitä, että laskelmissa yleensä oletetaan sotaan viedyksi se määrä, mikä kunakin vuonna on rekrytoitu. Tutkimus osoitti, että näin ei aina ole ja vuoden aikana sotajoukkoja lisäksi täydennetään. Sotakuolleisuus, 82%, ei kuitenkaan poikennut oleellisesti vastaavista 1620-1720 käytyjen sotien miehistötappioista tehdyistä laskelmista.