Browsing by Subject "Sinustromboosi"

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää retrospektiivisesti pediatristen potilaiden sinustromboosin esiintyvyyttä, altistavia tekijöitä, hoitoa sekä mahdollisia pitkäaikaisseurauksia kaikilla Uudessa Lastensairaalassa hoidetuilla potilailla vuosina 2005-2019. Tutkimukseen valikoitui yhteensä 25 potilasta. Iältään potilaat olivat 0-17-vuotiaita ja heistä 64% oli poikia ja 36% tyttöjä. Suurin osa sinustrombooseista painottui imeväisten kategoriaan. Suurimmalla osalla todettiin yksi tai useampi sinustromboosin riskitekijä. Tunnistettuja riskitekijöitä olivat aineistossamme asfyksia, keskosuus, raskausdiabetes, kallonsisäinen verenvuoto, suomalaistyyppinen nefroottinen oireyhtymä, aivojen rakennepoikkeavuudet, B-streptokokkimeningiitti ja sepsis, syvävenakatetrit, kirurgiset toimenpiteet, akuutti lymfoblastileukemia ja siihen liittyvät tukosriskitekijät, sinuiitti ja mastoidiitti, rustohiushypoplasia ja siihen liittyvä steroidihoito, ylipaino sekä e-pillerit. Suurimmalla osalla potilaista oli käytössä tukostaipumustutkimusten tulokset ja kahdella potilaista todettiin perinnöllinen tukostaipumusta lisäävä FV-Leiden mutaatio heterotsygoottisena ja yhdellä potilaalla todettiin mittaamattoman matala antitrombiinitaso. Sinustromboosin diagnoosihetkellä olevat oireet vastasivat aikaisempien tutkimusten tuloksia. Imeväisillä yleisin oire oli kohtausoire, kun taas vanhemmilla lapsilla päänsärky oli yleisin. Kolmella potilaalla, joista kaikki olivat imeväisiä, sinustromboosi todettiin sattumalöydöksenä. Kaikkien potilaiden sinustromboosidiagnoosi asetettiin pään magneettikuvantamisen avulla. Kahta potilasta lukuunottamatta kaikki aineiston potilaat hoidettiin pienimolekyläärisellä hepariinilla enoksapariinilla. Hoitoaika vaihteli suuresti vain muutamasta viikosta jopa kahteen vuoteen ja oli lyhyin imeväsillä. Vuotokomplikaatioita ei esiintynyt. Neurologiset komplikaatiot olivat aineistossamme yleisiä ja niitä arvioitiin vuoden kohdalla sinustromboosiin sairastumisesta. Yleisimpiä neurologisia jälkioireita olivat CP-vamma ja epilepsia. Huomionarvoista kuitenkin on, että suurella osalla lapsista todettiin neurologista sairastavuutta vielä vuoden seuranta-ajan jälkeenkin. Kuolleisuutta ei aineistossamme todettu.