Browsing by Subject "Sosiaalinen tuki"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2020)Tutkielmassa pyritään vastaamaan ensinnäkin kysymykseen siitä, onko kokemus luokkatovereiden ja opettajien sosiaalisen tuen puutteesta yhteydessä koulukiusaamisen kohteena olemiseen. Toiseksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, voidaanko koulujen välisiä eroja kiusaamisen yleisyydessä selittää koulujen eroilla oppilaiden kokeman keskimääräisen luokkatovereiden ja opettajien sosiaalisen tuen suhteen. Tutkielma kytkeytyy sosiaalista tukea ja kiusaamista koskevan tutkimuskirjallisuuden lisäksi sosiaalista pääomaa käsitteleviin tutkimuksiin, joissa on tarkasteltu paikallisyhteisöjen sosiaalisen pääoman merkitystä. Aineistona tutkielmassa käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamasta vuoden 2017 Kouluterveyskyselystä (8.- ja 9.-luokkalaiset) rajattua osa-aineistoa, jossa oli yhteensä 51 619 vastaajaa jakautuneena 399 yksittäiseen kouluun. Analyysimenetelmänä toimi kaksitasoinen logistinen regressio (satunnaisvakiomalli, random intercept model). Tutkielmassa käytetyt keskeisimmät selittävät muuttujat luokiteltiin yksilötason selittäviin muuttujiin (oppilaan kokemus luokkatovereiden ja opettajien sosiaalisesta tuesta) sekä koulutason selittäviin muuttujiin (luokkatovereiden sekä opettajien tuen koulukohtainen keskiarvo ja keskihajonta). Lisäksi analyyseissa otettiin huomioon muita aiempien tutkimusten perusteella relevantteja yksilötason selittäviä muuttujia (sukupuoli, luokka-aste, perhetekijät, vertaissuhteet ja mielenterveys). Tutkielman keskeinen tulos on, että mitä vähemmän oppilas koki saaneensa luokkatovereiltaan sosiaalista tukea, sitä suurempi oli oppilaan kiusaamisen kohteena olemisen veto (odds). Esimerkiksi niiden oppilaiden, jotka eivät kokeneet koskaan saaneensa luokkatovereiltaan sosiaalista tukea, kiusaamisen kohteena olemisen veto oli noin viisinkertainen luokkatovereiden tukea aina saaneisiin verrattuna, kun kaikki selittävät muuttujat otettiin huomioon. Sen sijaan kokemus opettajien sosiaalisen tuen puutteesta ei kasvattanut kiusattuna olemisen vetoa, kun kaikki selittävät muuttujat huomioitiin: opettajien sosiaalista tukea aina kokeneiden oppilaiden veto oli suurempi kuin niiden, jotka eivät kokeneet saaneensa opettajilta lainkaan tukea tai jotka kokivat saaneensa opettajien tukea usein tai joskus. Tähän tulokseen liittyy kuitenkin merkittäviä epävarmuustekijöitä. Lisäksi tulokset antavat ainoastaan viitteitä siitä, että koulujen erot luokkatovereiden ja opettajien keskimääräisen sosiaalisen tuen suhteen saattavat selittää koulujen välisiä eroja kiusaamisen yleisyydessä. Tulosten mukaan luokkatovereiden sosiaalisen tuen puute on merkittävä kiusattuna olemisen riskitekijä, ja tämä havainto vastaa aikaisemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia. Sen sijaan opettajien sosiaalista tukea koskevat tulokset ovat osittain ristiriidassa aiemman tutkimustiedon kanssa, joten erityisesti opettajien sosiaalisen tuen yhteyttä kiusaamiseen tulisi tutkia lisää. Aineiston koulut olivat myös hyvin samankaltaisia keskimääräisen sosiaalisen tuen tason suhteen, joten jatkotutkimuksissa saattaisi olla tarpeen käyttää tarkempia sosiaalisen tuen mittareita ja ottaa tarkasteluihin mukaan koulutason lisäksi myös luokkataso.
-
(2020)Doula on synnytystukihenkilö, jonka tärkeimpänä tehtävänä on tukea synnyttäjää ennen synnytystä, synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Doulan ja synnyttäjän välisen suhteen voidaan katsoa olevan pitkäkestoinen ja poikkeuksellisen intiimi professionaalinen vuorovaikutussuhde. Synnytystukihenkilönä doulan viestinnässä isossa roolissa ovat sosiaalisen tuen osoittaminen ja supportiivinen viestintä eli se, mitä tapahtuu tuen antajan ja saajan välisessä vuorovaikutuksessa. Tässä tutkielmassa tutkitaan sosiaalista tukea ja supportiivista viestintää tuen antajan näkökulmasta. Tutkielman päätavoitteena on kuvata ja ymmärtää doulien näkemyksiä ja kokemuksia supportiivisen viestinnän ja sosiaalisen tuen muodoista ja prosesseista vuorovaikutuksessa synnyttäjän kanssa. Tutkimuskohteena on myös, millaisena doulat näkevät doulan roolin ja miten se eroaa kätilön tai kumppanin roolista synnytystukihenkilönä. Tutkielma on muodoltaan laadullinen tutkimus. Tutkielman aineisto kerättiin haastattelemalla viittä kokenutta ja koulutettua doulaa. Haastattelumuotona käytettiin teemahaastattelua. Osa haastatteluista tehtiin kasvotusten ja osa puhelimitse. Haastattelut kestivät keskimäärin 80 minuuttia. Tallennetut haastattelut litteroitiin ja analysoitiin teemoittelemalla. Teemat valittiin kirjallisuuskatsauksen pohjalta. Tutkimustuloksista selvisi, että doulat tarjoavat niin emotionaalista, välineellistä kuin tiedollistakin tukea, mutta niiden määrä korostuu eri tavalla eri vaiheissa lapsensaantia. Ennen synnytystä tuen muoto on useimmiten tiedollista tukea kuten tiedon antamista synnytyksen vaiheista, synnytysasennoista ja erilaisista kivunlievitysmenetelmistä. Ennen synnytystä sosiaalinen tuki on myös emotionaalista kuten rohkaisemista ja kuuntelemista. Synnytyksen aikana tuen muoto on ennen kaikkea emotionaalista, mutta myös välineellistä. Emotionaalista tukea on muun muassa kannustaminen ja rohkaiseminen. Välineellistä tukea on esimerkiksi hierominen, fyysinen koskettaminen sekä erilaiset lääkkeettömät kivunlievitysmenetelmät. Kumppania doulat tukevat muun muassa neuvomalla, kuinka kumppani voi olla synnyttäjän tukena. Synnytyksen jälkeen korostuu jälleen tiedollinen tuki. Doulat muun muassa opastavat imetykseen, lapsen hoitoon ja äidin hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Doulan ja synnyttäjän välinen vuorovaikutussuhde rakentuu sosiaalisen tuen ja supportiivisen ympärille. Doulat käyttävät monipuolisesti supportiivisen viestinnän muotoja. Tuen tarve lapsensaannissa on yksilö- ja tilannekohtaista. Doulan tulee tulkita millaista tukea synnyttäjä kaipaa missäkin vaiheessa. Voikin siis päätellä, että doulan vuorovaikutusosaamisen tulee olla hyvin vahva.
-
(2020)Helsingin ensikoti (perustettu 1942) on osa järjestöä, joka tarjoaa lastensuojelun palveluja. Toiminnan tavoitteena on tukea vauvaperheitä, jotta he voisivat pärjätä itsenäisesti tai kevyemmän tuen avulla omassa kodissaan huolehtien vauvastaan riittävän hyvin. Vanhemmuus koetaan usein haastavaksi ja tähän vaikuttavat sekä vanhemman tilanne ja tausta, vauvan temperamentti mutta myös yhteiskunnan asettamat odotukset vanhemmuudelle. Tavoitteena on selvittää vanhempien kokemuksia ensikodin toiminnasta. Mitkä tekijät ensikotikuntoutuksessa olivat merkityksellisiä äideille ja auttoi heitä selviytymään? Entä mitkä olivat mahdollisesti selviytymistä haittaavat tekijät? Aineistona on viisi puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut tehtiin ensikodissa asuneille äideille, jotka ensikotikuntoutusjakson jälkeen olivat voineet muuttaa omaan kotiin yhdessä vauvansa kanssa. Haastattelut analysoitiin tulkitsevan fenomenologisen analyysin (IPA) avulla. Yhteisökuntoutuksen tärkeimpiä elementtejä ovat sosiaalinen tuki sekä sosiaalinen oppiminen. Tutkielmassa käy ilmi, että haastateltujen äitien Ensikodissa saamat kokemukset psyykkisestä ja fyysisestä turvallisuudesta, kohdatuksi tulemisesta sekä heidän kuntoutuksessa kokemansa korjaavat kokemukset, sosiaalinen tuki ja sosiaalinen oppiminen johtavat vanhemmuuden vahvistumiseen. Tähän prosessiin vaikuttaa lisäksi vanhempien oma toimijuus. Traumatyön viitekehys ja vakauttavat työmenetelmät ovat keskeisiä tulosten saavuttamiseksi. Tutkielmassa käy myös ilmi vanhempien erilaisia kokemuksia riittämättömästä tuesta Ensikodissa. Erityisesti nousee esille riittämätön lastenhoitoapu sekä joillekin äideille kuntoutusjakson riittämätön kesto. Ne äidit, jotka kokivat saaneensa liian vähän lastenhoitoapua, kokivat sen vaikuttavan kielteisesti omaan jaksamiseensa. Ne äidit, joiden ensikotijaksot olivat lyhyet, tai joihin usein haettiin jatkoaikaa, kokivat tämän epävarmuuden aiheuttavan heille merkittävää ylimääräistä huolta ja stressiä ja sitä kautta haittaavan heidän kuntoutustaan. Yhteisökuntoutus Ensikodissa on tukenut vanhemmuuden vahvistumista. Yhteiskunnallisesti toiminnalla voi olla suuri merkitys ylisukupolvisten ongelmien katkaisemisessa. Vanhempien erilaisia kokemuksia riittämättömästä tuesta tulisi ottaa vakavasti, jotta ensikotitoiminnassa ei esimerkiksi syyllistyttäisi yhteiskunnassa vallitsevaan itsepärjäämisen kulttuurin vahvistamiseen.
Now showing items 1-3 of 3