Browsing by Subject "Sosiolingvistiikka"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2019)Tutkielma käsittelee puhekielistä ja kirjakielistä tyyliä kahden suvun isoäitien, äitien ja tyttärien välisissä pikaviesteissä. Päämääränä on selvittää, millaisia puhe- ja kirjakielen piirteitä viesteissä esiintyy ja miten eri variantit vaihtelevat määrällisesti ja miten tätä vaihtelua voidaan tulkita. Tutkimuksessa eritellään informanttien yksilöllisiä tyylejä sekä tarkastellaan heidän keskinäisiä erojaan ja yhtäläisyyksiään. Erityisesti tarkastelu kohdistuu informanttien ikään. Aineisto koostuu kahden suvun naisten WhatsApp-pikaviestisovelluksessa lähettämistä viesteistä. Kumpaankin informanttiryhmään eli sukuun kuuluu isoäiti, äiti ja tytär. Sukujen naiset ovat taustamuuttujiltaan ja ikävuosiltaan hyvin samanlaiset. Aineisto on saatu informanttien luvalla kuvakaappauksina, mikä mahdollistaa myös viestien visuaalisen ilmeen tarkastelun. Aineistoa on yhteensä 298 näyttökuvaa. Tutkimuksessa hyödynnetään sosiolingvististä variaationanalyysia. Aineistoa analysoidaan yhdentoista kielenpiirteen avulla. Piirteet ovat pääasiassa sellaisia morfofonologisia piirteitä, joissa aiemmissa tutkimuksissa on havaittu vaihtelua kirjakielen ja puhekielen välillä. Myös kahta visuaalista piirrettä on hyödynnetty analyysissa: välimerkkejä ja emojeita. Verkkokielen aiempi tutkimus tarjoaa pohjan pikaviesteihin perehtymiseen. Työ hyödyntää lisäksi tilanteisen vaihtelun ja tyylin käsitteitä. Tutkimus osoittaa, että erityisesti nuoret informantit eli tyttäret jakavat yhteisen puhekielisen tyylin, jota rakennetaan monipuolisesti usean piirteen avulla. Muiden informanttien kohdalla sukulaisuussuhde on ikää määrittävämpi tekijä. Toisen suvun isoäiti ja äiti ovat hyvin kirjakielisiä, kun taas toisen suvun viesteissä tyyli rakentuu tiettyjen yksittäisten piirteiden varaan. Tilanteista vaihtelua näkyy äitien ja tyttärien välillä niin, että äitien puhekielisyys nousee hieman tyttärien kanssa käydyissä viesteissä. Vastaavasti tyttärien kieli on isoäitien kanssa huolitellumpaa. Isoäitejä yhdistää erityisesti toivotuksiin liittyvä viestityyppi. Tutkielma vahvistaa olettamusta siitä, että pikaviestit muokkaavat kielenkäytöntapoja erityisesti nuorilla, mutta myös muun ikäisillä. Lisäksi työssä käy ilmi yksilöllisten tyylien vaihtelu ja se, millaisilla piirteillä tyyliä luodaan.
-
(2022)Tutkielmassa selvitetään, miten 1930-luvun alkupuolen Ilkka-sanomalehdessä ilmestyneissä Artturi Leinosen kirjoittamissa Karhuvainion Esa -pakinoissa rakennetaan eteläpohjalaista identiteettiä ja eteläpohjalaista näköismurretta. Taustalla on ajatus kuvitteellisen henkilöhahmon identiteetin rakentumisesta kielellisin keinoin leimallisilla murrepiirteillä. Karhuvainion Esa oli keksittynä hahmona vuorovaikutuksessa lukijoidensa kanssa pitkälti vain kielen avulla, joten kielimuodolla oli vaikutusta siihen, millainen mielikuva henkilöhahmosta välittyi. Tutkielman teoreettisena taustana toimii sosiolingvistinen variaationtutkimus sekä dialektologia. Identiteetin kielellistä rakentamista tarkastellaan kolmannen aallon variaationtutkimuksen kehyksessä tyylin, tyylittelyn, indeksisyyden ja rekisteriytymisen käsitteiden avulla. Lisäksi tutkielma sivuaa myös kansandialektologista murreasennetutkimusta sekä kirjoitetun puheen tutkimusta ja siitä tuttua näköismurteen (eye-dialect) käsitettä. Kyseessä nimittäin ei ole oikea puhuttu kieli, vaan eräänlainen illuusio siitä. Kansandialektologinen viitekehys motivoituu kirjoittajan pyrkimyksestä rakentaa autenttinen henkilöhahmo, jonka puhe vastaa alueen puheen rytmiä ja tyyliä. Lisäksi pakinoiden kirjoittaja Artturi Leinonen ei ollut kielitieteilijä, joten hänen voidaan olettaa tuovan pakinoitsijahahmonsa kieleen mukaan ensikädessä omia näkemyksiään ja havaintojaan Etelä-Pohjanmaan murteesta. Tutkimusaineistona toimii kolme Karhuvainion Esa -pakinaa vuosilta 1930, 1933 ja 1935. Tekstien homogeenisyyden vuoksi vain leimallisten piirteiden esiintymät on selvitetty kaikista kolmesta pakinasta. Tutkielmassa analysoidaan pakinoista löytyviä Etelä-Pohjanmaan murteen piirteitä ja niiden esiintyvyyttä. Tarkempaan tutkimukseen valikoituivat kansandialektologisten murreasennetutkimusten valossa leimallisina Etelä-Pohjanmaan murteen piirteinä pidetyt kolme piirrettä: vokaalien pidentymä jälkitavun i-diftongissa, vokaalienvälinen h ja sananloppuisten vokaaliyhtymien -eA ja -OA edustuminen yhtyminä -iA ja -UA. Kolmen leimallisen piirteen lisäksi kartoitetaan muita tekstistä löytyviä murrepiirteitä ja puhekielisyyksiä sekä yleiskielestä poikkeavaa sanastoa. Tutkimuksessa havaittiin, että kansandialektologian näkökulmasta leimallisia Etelä-Pohjanmaan murteen piirteitä esiintyy selkeästi kaikkein eniten, ja näiden osalta pakinoiden murteellisuusaste oli lähes 100 %. Ero muihin murreaineksiin ja puhekielisyyksiin oli selkeä. Lisäksi kielimuodon sisällä ei juuri esiinny variointia, joka puolestaan olisi hyvin tyypillistä esimerkiksi puhutulle kielelle. Kielimuodon voisi siis kokonaisuudessaan ajatella olevan stereotyyppinen ja tyylitelty kuva Etelä-Pohjanmaan murteesta. Myös Esan hahmon eteläpohjalaisen kielellisen identiteetin rakentuminen nojaa pitkälti leimallisiin murrepiirteisiin. Tämä kulkee linjassa ajatuksesta kielellisestä tyylittelystä, jossa merkitysten luomiseksi hyödynnetään erilaisia rekisteriytyneitä kielenpiirteitä, jotka indeksoivat kulloinkin imitoinnin kohteena olevaa kielimuotoa. Etelä-Pohjanmaan näköismurre puolestaan rakentuu sekä leimallisista että vähemmän leimallisista ja yleispuhekielisistä varianteista. Tämä siis vastaa jo aiemmin muissa tutkimuksissa todettua käsitystä näköismurteen luomisesta. Sisäisen variaation vähyys kuitenkin osin rikkoo tätä käsitystä.
-
(2020)Tässä sosiolingvistisessä tutkimuksessa tarkastellaan karjalaisten kielellistä assimilaatiota kahden alueen näkökulmasta. Sen lähtökohtana toimivat vuosina 2011 ja 2018 tehdyt aineistonkeruumatkat Säämäjärvelle sekä Rameškan piiriin ja niiden myötä saatu laaja aineisto haastattelujen ja kyselylomakkeiden muodossa. Kuten tiedetään, karjalan kielen puhujien lukumäärä on vähentynyt viime vuosisadan aikana huomattavasti, joten tutkielman tarkoituksena on analysoida, missä määrin karjalan kieltä käytetään nykyään, ja kuinka paljon kielitilanne on muuttunut ajan myötä Karjalan tasavallassa ja Tverin alueella. Erityistä huomiota kiinnitetään eri sukupolviin, heidän kielitaitoonsa sekä karjalan ja venäjän kielten käyttöönsä. Tarkastelun kohteena on myös informanttien suhtautuminen karjalan kieleen ja sen tulevaisuuden näkymiin sekä mahdollisten erojen todentaminen Karjalan tasavallan ja Tverin alueen haastateltavien välillä. Tutkielman teoreettisena materiaalina on käytetty tieteellisiä pääosin sosiolingvistisiä tutkimuksia ja historiallisia teoksia. Pro gradun tärkeimmän lähdeaineiston muodostavat kenttätyömatkoilta saadut säämäjärvelästen (34) ja Tverin karjalaisten (47) haastattelut, heidän täyttämät kyselylomakkeet sekä matkojen aikana harjoittama havainnoitava toiminta. Kerätyn materiaalin perusteella on laadittu deskriptiivisia taulukkoja, jotka tulivat tutkimuksessa perusteellisesti analysoiduksi. Tutkimuksesta käy ilmi, että karjalan kielen nykytilanne näyttää varsin synkältä ja kriittiseltä. Kielenvaihto on alkanut 1960–1970-luvuilla ja on edennyt niin, että nykypäivänä vain iäkkäämpi sukupolvi puhuu kyseistä vähemmistökieltä. Keski-ikäiset ymmärtävät karjalaa, mutteivät välttämättä enää puhu sitä, nuorten kielitaito taas parhaimmillaankin on hyvin passiivista. Kielen välittyminen perheissä on katkennut ja sen käyttö on vähentynyt olemattomiin useiden tekijöiden vuoksi. Siihen ovat vaikuttaneet Neuvostoliiton silloiset poliittiset ja demograafiset muutokset, karjalan kielen puuttuminen koulun opetustarjonnasta ja sen vakiintuminen kirjakieleksi vasta 1980-luvun lopussa. Kielenvaihto on tapahtunut myös osittain luonnollisesti, karjalaiset ovat luopuneet karjalan kielestä oma-aloitteisesti muun muassa siirtymällä puhumaan ympärillä käyttämää enemmistön kieltä tai solmimalla avioliittoja venäläisten kanssa. Etnisten karjalaisten asenteet karjalan kieltä kohtaan vaikuttavat ristiriitaisiltä, sillä kieli koetaan yhä kauniiksi ja omaksi, mutta nykymaailmaan jo osittain hyödyttömäksi. Moni ymmärtää, että kielen säilyttämisen kannalta on ryhdyttävä viimein toimiin, muuten karjala jää historiaan.
Now showing items 1-3 of 3