Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Suur-Suomi"

Sort by: Order: Results:

  • Haimi, Eveliina (2022)
    Tutkimus käsittelee jatkosodan aikaista neuvosto-opettajien uudelleenkoulutus- ja suomalaistamistyötä opettajaleirillä. Jatkosodassa Suomi päätyi miehittämään laajoja alueita Itä-Karjalasta ja uskottiin, että Itä-Karjala tullaan liittämään osaksi Suomea sodan päättyessä. Tämän vuoksi Itä-Karjalaan haluttiin perustaa suomalaisia kansakouluja kasvattamaan tulevia Suur-Suomen kansalaisia. Tähän työhön tarvittiin suomalaisia kansakoulunopettajia. Neuvosto-opettajat olivat Itä-Karjalan alueella asuvia opettajia, jotka olivat saaneet ensimmäisen opettajankoulutuksensa Neuvostoliitossa ennen jatkosodan alkua. Jotta heistä voitaisiin tehdä suomalaisia kansakoulunopettajia Itä-Karjalaan, oli hyvin tärkeää, että kaikki venäläisyydelle ominaiseksi tulkittu ajattelu ja käytös kitkettäisiin heistä pois. Tähän ratkaisuna sotilashallintoesikunta perusti opettajaleirin. Opettajaleiri oli vuosina 1941–1944 toiminut Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan alainen koulutusleiri, jossa tarkoituksena oli uudelleenkouluttaa itäkarjalaiset opettajat suomalaisiksi kansakoulun opettajiksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten neuvosto-opettajien suomalaistamistyötä opettajaleirillä toteutettiin ja miksi se nähtiin elintärkeänä. Lähdeaineistona käytän opettajaleiristä koottua asiakirjakokoelmaa, jota säilytetään Kansalliskirjastossa. Tarkastelen aineiston avulla erityisesti suomalaisuuden ja venäläisyyden välille asetettua kahtiajakoa, joka on aineistossa esitetty sen ajan suomalaisesta näkökulmasta. Itäkarjalaiset neuvosto-opettajat tuli uudelleenkouluttaa, koska heidän aiempi koulutuksensa ja tietotaito eivät sopineet suomalaisen kansakouluopettajan malliin. Leirille valikoitujen opettajien tuli sotilashallintoesikunnan näkemyksen mukaan kuulua myös ns. heimokansoihin. Leirille saapuessaan suurin osa leiriläisistä katsottiin olevan epäkelpoja opettajia asenteidensa ja ominaisuuksiensa puolesta. Epäsopivat luonteenpiirteet tai negatiivinen käytös pääasiallisesti perusteltiin johtuvan venäläisyyden aiheuttamasta haitallisesta vaikutuksesta. Leirin suomalaistamistyö ei ollutkaan aina helppoa, sillä leiriläiset olivat eläneet elämänsä Neuvostoliitossa ja saaneet kommunistisen kasvatuksen. Osa leiriläisistä jouduttiin poistamaan leiriltä epäsopivuutensa vuoksi. Leirin työn uskottiin kuitenkin tuottavan tulosta, sillä taustalla vaikutti vahva ajatus heimosukulaisuudesta. Leiriläisissä uskottiin elävän aito suomalaisuus, joka oli vain nostettava takaisin esille opettajaleirin toiminnan myötä.
  • Suomalainen, Vilma (2022)
    Tutkielma tarkastelee jatkosodan aikaista Itä-Karjalan miehityshallintoa aikavälillä 1941–1944. Tutkimuskysymys on, kuinka Itä-Karjalaa pyrittiin suomalaistamaan koululaitoksen avulla. Laajempana kysymyksenä tutkielma tarkastelee suomalaisuuden määritelmää sekä itäkarjalaisten ja suomalaisten välistä suhdetta. Koska itäkarjalaisten oppivelvollisten opetuksessa erityisesti maantietoa, suomen kieltä ja historiaa pidettiin suomalaistamisen kannalta tärkeinä oppiaineina, keskityn kyseisiin oppiaineisiin. Tutkimuskysymystä lähestyn vuosina 1941–1944 ilmestyneiden oppikirjojen avulla, joista osa on laadittu Itä-Karjalan kouluja varten. Oppikirjojen analyysissa keskityn tarkastelemaan, mitä itäkarjalaisille on haluttu opettaa. Oppikirjojen ohella alkuperäislähteenä käytän Kansallisarkistossa säilytettäviä Itä-Karjalan sotilashallinnon arkistolähteitä. Itä-Karjalan sotilashallinnon arkistolähteet valottavat erityisesti suomalaisen miehittäjän näkökulmaa sekä miehittäjän suhtautumista itäkarjalaiseen väestöön. Tutkielma rakentuu kahteen käsittelylukuun, joista toisessa tarkastelen Itä-Karjalan sotilashallintoa tutkimuskirjallisuuden ja arkistolähteiden avulla. Itä-Karjalan sotilashallinnon ohella taustoitan Suur-Suomi-aatetta. Käsittelyluvussa tutkin suomalaisten ja itäkarjalaisten keskinäistä suhdetta sekä suomalaisuuden määritelmää. Toisessa käsittelyluvussa tarkastelen Itä-Karjalan koululaitosta, joka aloitti toimintansa syksyllä 1941. Käsittelen kysymystä, millaisia ominaisuuksia Itä-Karjalaan lähteneiltä opettajilta edellytettiin sekä mikä sai suomalaiset opettajat lähtemään Itä-Karjalaan huolimatta siitä, että samaan aikaan Suomessa oli opettajapula. Itä-Karjalan miehitysaika oli todellisuuden ja illuusion kohtaamista. Suomalaiset kokivat kulttuurišokin, kun Itä-Karjala ei vastannut romantisoitunutta mielikuvaa Itä-Karjalasta suomalaisuuden myyttisenä alkukotina. Itäkarjalainen väestö tuotti miehittäjälle pettymyksen, sillä yhtäältä itäkarjalaiset suhtautuivat varautuneesti suomalaisiin sekä toisaalta suomalaisia ärsytti itäkarjalaisten slaavilaisiksi koetut piirteet. Itä-Karjalan sotilashallinto perustui ajatukseen, että Itä-Karjala liitettäisiin sodan jälkeen Suomeen. Näin ollen itäkarjalaisiin suhtauduttiin tulevina suomalaisina, jotka koulutuksen ja muun valistustoiminnan avulla kasvatettaisiin suomalaisiksi.