Browsing by Subject "Suzanne Collins"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2019)Tutkielman kohde on Suzanne Collinsin Hunger Games -romaanitrilogia. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti tapaa, jolla ideologiset antagonismit rakentuvat romaaneissa. Yleinen tulkinnallinen viitekehys sekä antagonismin ja ideologian käsitteiden määrittely perustuvat pääosin Slavoj Žižekin, Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen jälkimarxilaisiksi luettaviin teorioihin. Antagonismit ilmenevät fiktiivisessä, juonellisessa tekstissä erityisesti henkilöhahmojen toiminnan ja ajatusten kautta. Hunger Games -romaaneissa kuvataan dystooppista yhteiskuntaa, jossa taloudellinen eriarvoisuus on suurta, ja joissa joukko työläisten lapsia laitetaan taistelemaan keskenään 'Nälkäpeliin', eli televisioituun gladiaattoritaisteluun peliareenalla, jota ohjataan kehittyneen teknologian avulla. Tutkielmassa tarkastellaan jokaista romaanitrilogian osaa erikseen etsimällä niille keskeisiä antagonistisia kamppailuja, kuten jakoa nälkään ja yltäkylläisyyteen, luonnolliseen ja keinotekoiseen, hyvään ja pahaan hegemoniaan tai aktiiviseen tai alistuvaan subjektipositioon. Kertomuksen käännekohdissa nämä ideologiset antagonismit risteävät ja yhdistyvät, jolloin sekä henkilöhahmot että toiminta saavat antagonististen kamppailujen ylimääräytyneen symbolin roolin. Vallankumouskertomuksen edetessä päähenkilö Katnissista kehittyy 'Matkijanärhi', ideologisen kamppailun keskeinen symboli, joka joutuu taistelemaan asemastaan aktiivisena, omaäänisenä subjektina hallitsevan järjestelmän tukahduttavia pyrkimyksiä vastaan. Romaanisarjan kolmannessa osassa ideologinen kartta muuttuu sodan käynnistyttyä. Analyysiluvussa tarkastellaan ideologioiden suhdetta toisiinsa ja erilaisia nautintoja ideologioiden ytimessä. Tutkielman perusteella voidaan havaita, että sama antagonismien yhdistymisen ja ylimääräytymisen logiikka toistuu erilaisista lähtöasetelmista huolimatta jokaisessa trilogian osassa. Tutkielman lopussa tarkastellaan lyhyesti kirjojen ideologisten rakenteiden, keskeisten kysymysten ja tarinamaailman suhdetta 2000-luvun reaalitodellisuuteen Darko Suvinin dystopia- ja tieteiskirjallisuusteorian pohjalta.
-
(2019)Tutkin pro gradu -tutkielmassani kolmea dystopiateosta, jotka ovat The Handmaid’s Tale (suomeksi Orjattareni, kirjoittanut Margaret Atwood), The Hunger Games (suomeksi Nälkäpeli, kirjoittanut Suzanne Collins) ja Divergent (suomeksi Outolintu, kirjoittanut Veronica Roth). Tutkin, millaisia eri yhtymäkohtia ja eroavaisuuksia moderneilla dystopiakirjoilla on. Tutkimukseni kohteena ovat eri yhteiskunnalliset rakenteet, päähenkilökertoja, yhteiskuntaluokat ja valtion tapa käyttää ja osoittaa valtaa. Teoksien Orjattareni ja Nälkäpelin yhteiskuntarakenteet ovat autoritaarisia, kun taas Outolinnussa yhteiskuntarakennetta kuvaillaan demokratiaksi, vaikkakin se osoittautuu myöhemmin lähes diktatuuriksi. Jokaisessa teoksessa kertoja puhuu ensimmäisessä persoonassa. Nälkäpeli ja Outolintu ovat nuortenkirjoja. Teokset alkavat samantyylisesti, ja niissä on myös samankaltainen juonirakenne. Kaikki kolme teosta kertovat tarinan altavastaajasta, joka on julman yhteiskuntajärjestelmän ja vapaudenriiston uhri. Teoksissa Orjattareni ja Nälkäpeli päähenkilöt kuuluvat alimpiin yhteiskuntaluokkiin, mutta Nälkäpelissä päähenkilöllä on mahdollisuus kohota yhteiskunnassa. Teoksessa Orjattareni päähenkilöllä taas ei ole mitään mahdollisuutta parantaa yhteiskunnallista asemaansa. Yhteiskuntaluokkien eriarvoisuus ei tule yhtä räikeästi esille Outolinnussa, jonka päähenkilö voikin vaikuttaa yhteiskuntaluokkaansa paljon enemmän kuin kahdessa muussa kirjassa. Valtaa harjoitetaan propagandan, sanavapauden rajoittamisen ja väkivallan keinoin. Väkivalta ei ole missään kolmesta kirjasta täysin kiellettyä, sillä valtaapitävät voivat harjoittaa väkivaltaa sorrettuja kohtaan. Orjattareni ja Nälkäpeli mainitsevat luonnonkatastrofit yhtenä syynä kirjoissa kuvattujen Yhdysvaltojen tuhoutumiseen ja uusien dystopiavaltioiden sekä eriarvoisuuden ja hirmuhallitsijoiden nousuun. Orjattaressani luonnonkatastrofit ovat vaikuttaneet hedelmällisyyteen negatiivisesti, minkä myötä äärikristityt pääsevät valtaan. Outolinnussa syy dystopiavaltion syntyyn on ihmismielen taipumus pahuuteen, joka johtaa sotien syttymiseen. Sodat mainitaan osasyynä myös Nälkäpelin dystopiavaltion syntyyn. Jokaisessa teoksessa valtaapitävä eliitti pelkää vallankumousta ja valtansa menettämistä. Kaikissa kolmessa teoksessa päähenkilö on sorretussa asemassa ja hän kokee voimakasta uhkaa yhteiskunnan taholta. Yhteiskunta ei tue heikommassa asemassa olevia jäseniään. Päähenkilöt ovat menettäneet myös ihmisoikeuksiaan joko osittain tai kokonaan. Yhteiskunnat ovat eriytyneitä ja epätasa-arvoisia sekä yhteiskunnissa kaikkien sen jäsenten elämä ei ole yhtä arvokasta.
Now showing items 1-2 of 2