Browsing by Subject "Sylvia Plath"

Tutkielmassa käsitellään mielenterveysongelmien representaatiota Charlotte Perkins Gilmanin novellissa ”Keltainen seinäpaperi” (”The Yellow Wall-Paper”, 1892) ja Sylvia Plathin kirjassa Lasikellon alla (The Bell Jar, 1963). Lähestyn aihetta feministisen kirjallisuudentutkimuksen sekä narratiivisen etiikan avulla. Molemmat teokset kuvaavat mielenterveysongelmia epästereotyyppisen yksilöllisenä kokemuksena pyrkien herättämään lukijassa sympatiaa. Tutkielma on jaettu kolmeen osaan, joissa analysoin teoksia ensin erikseen, minkä jälkeen vertailen näiden analyysien tuloksia ja teosten omaelämäkerrallisuutta. Ensimmäisessä luvussa esitän, että Keltainen seinäpaperi -novellin kertojan mielenterveysongelmat esitetään yksilöllisenä ja hiljalleen kehittyvänä kokemuksena, jonka hoito epäonnistuu, koska kertoja ei saa tarvitsemaansa tukea. Tarkastelen lisäksi kertojan asemaa naisena todeten, että hänen lääkäri-aviomiehensä taloudellinen ja koulutuksellinen auktoriteetti vie painoarvon kertojan omalta kokemukselta sairaudestaan ja sen hoidosta. Analyysin pohjalta tutkielmassa esitetään, että novelli pyrkii herättämään lukijan sympatian kertojaa kohtaan tuomalla esiin sairauteen vaikuttavia olosuhteita sekä painottamaan potilaan omaa kokemusta mielentilastaan ja sen hoidosta. Lasikellon alla -romaanin suhteen tutkielmassa todetaan, että Estherin psyykkinen oireilu johtaa lähes itsemurhaan, koska hän ei saa läheisiltään hyväksyvää tukea eikä sellaista psykiatrista hoitoa, joka saisi hänet tuntemaan itsensä kohdatuksi yksilönä. Teos vahvistaa tätä näkökulmaa näyttämällä myös, kuinka potilaskeskeisemmän hoidon avulla päähenkilö kykenee toipumaan sairaudestaan ja hyväksymään sen. Tutkielmassa esitän, että vaikka Esther on sekä päähenkilö että kertoja, ovat nämä roolit erillisiä toisistaan. Narratiivi ohjaa lukijaansa asettumaan retrospektiivisen kertojan näkökulmaan ja tuntemaan tämän myötä narratiivista sympatiaa tarinan tapahtumia kokevaa päähenkilöä kohtaan. Näkemykseni on, että mielenterveysongelmat esitetään molemmissa teoksissa yksilöllisenä ja tuskallisena kokemuksena, jonka etenemiseen vaikuttavat suuresti potilaan lähipiirin ja hoitohenkilökunnan suhtautuminen. Tämä representaatio saavutetaan tuomalla lukija lähelle sairastuneen omaa kokemusta ja painottamalla vaikuttavia tekijöitä, joihin myös aiheelle vieras lukija voi samaistua (esim. epäreilut sukupuoliroolit). Lisäksi narratiivien omaelämäkerrallisuus tuo mielenterveysongelmien esittämiseen aitoutta ja vilpittömyyttä.