Browsing by Subject "Theodotion"

Tässä työssä tarkastelen Danielin kirjan neljännen luvun masoreettista tekstiä, Theodotionin käännöstä siitä, sekä Septuagintaa. Pyrkimyksenä on hahmottaa eri tekstitraditioiden yhtäläisyyksiä ja eroja, ja tutkimusten valossa löytää erilaisista teorioista sopivin, joka kuvailee tekstien kehittymistä niiden nykymuotoonsa. Työssäni etenen jae jakeelta, käännän tekstit ja analysoin käännökset. Kertomukset etenevät omin painotuksin omissa traditioissaan, mistä johtuen teksteissä on lukuisia eri järjestyksessä kerrottuja samoja asioita, eri näkökulmia ja poikkeamia suhteessa toiseen tekstiin. Tutkimuskysymykset ovat: A) Tekstipoikkeamien syiden pohtiminen, pääasiassa McLayn jaotuksen mukaan. B) Septuagintan ja masoreettisen tekstin tradition pohtiminen, onko mahdollista määrittää, kumpi on vanhempaa kerrontaa? C) kääntäjien aramea kielen taito. D) onko Septuagintan ja Theodotionin käännöksillä riippuvuussuhdetta, vai ovatko käännökset itsenäisiä? Analyysin ja kirjallisuuden perusteella päädyin seuraavaan: Suuriin ja selviin tekstipoikkeamiin on usein syynä Septuagintan masoreettisesta tekstistä poikkeava Vorlage. Pieniin poikkeamiin, kun kyseessä on muutoin identtinen lause masoreettisessa tekstissä/Theodotionissa tai masoreettisessa tekstissä/Septuagintassa, on monesti syynä oudosti käännetyn sanan väärinymmärtäminen, joka johtuu toisinaan käsinkirjoitetun tekstin lukuvirheestä, tai aramealaisen pohjasanan väärinymmärtämisestä. Käännöksen muotoutumiseen on toisinaan syynä kääntäjien aramean tuntemuksen heikkous, mikä oli yllättävä löytö tutkimuksessa. Toisinaan teologiset motiivit ovat syynä tekstipoikkeamiin. Alkuperäinen tarina on alun perin ollut suullista kerrontaa, joka myöhemmin sai arameankielisen kirjallisen asun. Alkutarinaa ei enää ole olemassa kirjoitettuna, mutta yhteisestä tarinasta on jäänyt elämään erilaisia tekstraditioita, joista osoituksena masoreettinen teksti ja Septuaginta. Näistä kahdesta traditiosta Septuaginta edustaa monessa kohtaa kehittyneempää, uudempaa tekstimuotoa. Septuaginta sisältää paljon pohjatekstiä selittävää ainesta, joka masoreettisesta tekstistä puuttuu. Septuagintan tuoreimmista redaktiokerroksista kertovat myös monet masoreettisesta tekstistä puuttuvat paralleelit makkabilaiskirjaan. Septuaginta ja Theodotion ovat itsenäisiä käännöksiä, mutta Theodotion on tuntenut myös Septuagintan. Tästä on osoituksena Theodotionin turvautuminen Septuagintaan varsinkin harvinaisten sanojen kohdalla.