Browsing by Subject "Toinen maailmansota"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2015)Saksassa juutalaisvastaisuudesta tuli merkittävä poliittinen voima 1800-luvun lopulla, jolloin konservatiivit arvostelivat muun muassa saksalaiselle olemukselle vierasta juutalaista keinottelua. Ensimmäisessä maailmansodassa koettu tappio herätti sekä nationalistien että kirkkojen piirissä lisää kielteisiä tunteita. 1920-luvun alkuun osunut hyperinflaatio sai porvaristossa aikaan epämääräistä suuttumusta, mutta elämä koheni pian pääosin Amerikasta saatujen lainojen avulla. Kunnes New Yorkin vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeen Eurooppaan levinnyt syvä lama näytti seurauksensa myös Saksan puoluepolitiikassa – maltillisten kansallisten puolueiden kannatus heikentyi muiltakin suunnilta ääniä keränneen Hitlerin hyväksi. Konservatiivinen oikeisto ei välittänyt demokratiasta, ja tuhotessaan Weimarin tasavallan se avasi tajuamattaan oven Hitlerille. Ihmiset hakivat turvaa kansallissosialisteista, ja Hitler nousikin uusine järjestyksineen valtakunnankansleriksi tammikuussa 1933, päällimmäisinä tavoitteinaan Saksan valtakunnan laajentaminen sekä hiljalleen äärimmilleen kehittynyt juutalaisten vainoaminen. Saksa aloitti toisen maailmansodan hyökkäämällä Puolaan 1. syyskuuta 1939. Kansallissosialistien lopulta toimeenpanema juutalaisten joukkotuho ei ollut ainoastaan Saksan kansaa koskettava kysymys, sillä valtaosa uhreista tuli muista maista. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen nuoren puolalaisen juutalaistytön Mary Bergin päiväkirjaa Varsovan ghetosta toisen maailmansodan ajalta vuosilta 1939–1944. Sanalla ghetto tutkimuksessani viittaan natsien rakennuttamiin muurien ympäröimiin juutalaiskortteleihin. Tarkoituksenani on ensisijaisesti tarkastella, minkälaiset olivat nuoren tytön kasvun vuodet Varsovan ghetossa hänen omia päiväkirjatekstejään tulkiten. Berg joutui viettämään sodan kentällä myöhäisteini-ikänsä 15-vuotiaasta 19 ikävuoteen saakka. Bergin perhe oli varakas ennen sotaa. Tästä syystä Berg vietti myös ghetossa huomattavasti monimuotoisempaa elämää kuin sen keskivertoasukkaat. Berg oli mukana avustustoiminnassa ja sai nauttia kulttuurielämyksistä. Hän kuului etuoikeutettuun vähemmistöön perheensä vaurauden ansiosta. Hän oli etuoikeutettu myös äitinsä amerikkalaisuuden johdosta – nämä kaksi tekijää edesauttoivat hänen selviytymistään ghetossa. Berg tajusi asian myös itse, ja oli tästä huolimatta tietoinen kärsimyksestä ympärillänsä. Bergin perhe sai paketteja ja kirjeitä Yhdysvalloista ghettoon. Tämän lisäksi perheen talteen pistämät rahat ja arvoesineet kenties auttoivat Marya ymmärtämään epäoikeudenmukaisuuden myös gheton päivittäisessä elämässä. Bergin perhe asui niin kutsutun Pikkugheton puolella, joka oli ghetossa varakkaampaa aluetta, ja johon moni kulttuuririento keskittyi. Bergin päiväkirja on osittain eräänlainen henkilökohtainen kärsimyksen todistajanlausunto, johon hän on tallentanut todistajanlausunnon sekä kollektiivista että henkilökohtaista kärsimystä sisältäville tapahtumille. Parhaita lääkkeitä ghetossa selviytymiseen olivat huumori, kulttuurielämä ja uutiset.
-
(2023)Tässä tutkielmassa käsittelen, miten Japanin keisarillisen armeijan moraalikoodistojen Sotilaan keisarillisen ohjeistuksen (1882) ja Taisteluohjeen (1941) esittämät ideaalit sodassa kuolemisesta näkyivät toisessa maailmasodassa taistelleiden sotilaiden käsityksissä oman henkensä uhraamisesta. Tarkastelen, miten ohjekirjojen teemat nousevat esille sotilaiden päiväkirjoissa, kirjeissä ja runoissa, ja miten sotilaat kuvasivat kuolemaansa liittyviä tuntemuksia suhteessa valtion antamiin ideaaleihin. Erittelen myös sitä, miten valtion antamat ideaalit kuten uskollisuus keisarille vertautuivat sotilaiden itsensä esittämiin syihin. Armeijan ohjekirjojen lisäksi tutkielmani alkuperäisaineistona käytän neljää toisen maailmansodan jälkeen julkaistua kokoelmateosta sotilaiden kirjoittamista teksteistä. Tutkielmani nojaa tunnehistorian metodeihin, ja tukeudun aikaisempaan historiantutkimukseen toisessa maailmansodassa taistelleiden sotilaiden näkemyksistä. Sen lisäksi käytän taustoituksessa tutkimuskirjallisuutta Japanin uskonnoista, filosofiasta ja japanilaisen kulttuurin tunnekäsityksistä. Moraalikoodistojen kuvaamat ihanteet toimivat perustana sotilaan uhrautumiselle sodassa, mutta niiden antamien ihanteiden vaikuttavuus rakentui abstrakteja ideaaleja konkreettisempien tekijöiden varaan. Avainasemaan sotilaiden teksteissä nousivat toverit armeijassa sekä kotona odottavat perheet, etenkin äidit. Sotilaita voimakkaimmin ohjaava tunne oli häpeän välttäminen. Ohjekirjojen esittämä buddhalaisuuteen pohjautuva ideaali tyyneydestä kuoleman edessä näyttäytyi sotilaiden tekstien perusteella arvostettuna piirteenä armeijakulttuurissa, ja pelkurin leimaa välttääkseen sotilaat pyrkivät esiintymään ideaalin mukaisesti. Varsinaiseksi syyksi kuolla ohjekirjat nostivat velvollisuuden täyttämisen keisarille, mutta keisarin jumalan kaltaisen roolin sijaan ohjekirjoissa korostettiin tämän aseman ikiaikaista historiallisuutta isän kaltaisena hahmona japanilaisen perhevaltion päänä. Keisarin ja kansan välistä uskollisuutta perusteltiin konfutselaisuuden oppien mukaisella ajatuksella kōkō-hyveen tavoin rakentuneen lapsen ja vanhempien välisellä uskollisuudella, mutta sotilaiden teksteissä yhtäaikainen uskollisuus keisarille ja omille vanhemmille näyttäytyi huomattavan ristiriitaisena. Taisteluohje määräsi sotilasta ennemmin kuolemaan kuin saamaan ylleen sotavangin häpeän. Sen korostaminen kuolemaa pahempana kohtalona osoitti häpeän voimakasta painoarvoa kulttuurissa. Taisteluohjeessa nostetaan esille myös sotilaan kunnia, joka näyttäytyy ennen kaikkea häpeän välttämisenä. Vaikka pohja kunniakäsitykselle rakennettiin Japanin samuraihistorian päälle, siihen liittyvän historian sijaan sotilaiden teksteissä nousivat esille häpeästä koituvat konkreettiset seuraukset itselle ja sotilaan perheyhteisölle. Sotilaan keisarillisen ohjeistuksen ja Taisteluohjeen kuvailemat ihanteet eivät itsessään riittäneet motivoimaan sotilasta uhraamaan henkeään sodassa, vaan sotilaiden teksteissä korostuivat pelko häpeään joutumisesta oman lähipiirin silmissä, jos sotilas ei onnistuisi toteuttamaan hänelle asetettuja odotuksia antaa henkeään maansa puolesta.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden välisten toisen maailmansodan aikaisten suhteiden merkitystä suomalaisessa muistikulttuurissa. Seurustelusuhteet ovat muodostaneet merkittävän symbolin Suomen ja natsi-Saksan jatkosodan aikaiselle yhteistyölle. Yhteistyö muodostaa osan Suomen vaikeasta historiasta, ja se on ollut vähemmän muistettu teema kuin muut toisen maailmansodan tapahtumat. Tutkielma keskittyy siihen, millainen kulttuurinen merkitys suomalais-saksalaisilla seurustelusuhteilla on, miksi ne ovat olleet suosittuja aiheita erityisesti fiktiivisissä kulttuurituotteissa ja mitä niiden avulla on yritetty sanoa. Aihetta lähestytään sukupuolittuneen kansallisuuden ja kulttuurisen muistin teorioiden muodostamasta näkökulmasta. Tutkielman aineiston muodostaa kolme suomalaista elokuvaa, Pojat (1962), Angelan sota (1984) ja Kätilö (2015). Teokset ovat lajityypiltään historiallisia elokuvia. Elokuvat sekä kumpuavat muistikulttuurista että rakentavat sitä, ja siksi ne muodostavat hedelmällisen aineiston menneisyyden merkitysten tutkimiselle. Tutkielmassa rakennetaan elokuvien analysointia varten menetelmä, joka mahdollistaa audiovisuaalisten teosten syvällisen ja systemaattisen tarkastelun. Suhteiden kulttuurista merkitystä analysoidaan seurustelusuhteiden esitysten muutosten ja pysyvyyden, suomalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden representaatioiden ja vaikean historian hallinnan näkökulmista. Teemojen käsittelytavat ovat muuttuneet monipuolisemmiksi ja syvemmiksi ajan saatossa. Erityisesti seurustelusuhteiden esitysten moninaistuminen ja naiskuvan avartuminen ovat raivanneet tietä Saksan ja Suomen välisen yhteistyön laajemmalle käsittelylle. Seurustelusuhteiden ja yhteistyön problematisoinnin painotukset ovat kääntyneet päälaelleen: kun 1960-luvulla naisten toimijuus seurustelusuhteissa esitettiin moraalisesti kyseenalaisena, 2010-luvulla ongelmallisena näyttäytyivät saksalaisten teot ja suomalaisten suhde niihin, ei itse seurustelu. Myös holokaustia on alettu esittää osana Suomen vaikeaa historiaa. Tutkielma osoittaa, että vaikeaa historiaa käsitellään edelleen sukupuolittuneesti. Naisten esittäminen tapahtumien toimijoina ja uhreina toimii ensisijaisena keinona kipeän menneen käsittelylle. Suhteiden ja sen toimijoiden avulla hahmotellaan käsitystä siitä, keiden kanssa yhteistyötä on jatkosodassa tehty. Keskittymällä seurustelusuhteisiin ja naiseuteen on luotu sekä kuvaa jaetusta menneestä että rakennettu mielikuvia sukupuolesta ja kansallisuudesta. Vaikean historian käsittelyn sukupuolittuneisuus vaikuttaa siihen, miten käsitämme kansallisena yhteisönä jaettua menneisyyttämme ja identiteettiämme.
-
(2021)Maisterintutkintoni aiheena on japanilaisessa kouluopetuksessa ennen toista maailmansotaa, ja sen aikana, vallinnut nationalistisuus ja siitä luopuminen toisessa maailmansodassa koetun tappion myötä. 1800-luvun lopulla alkanut Japanin sisäinen nationalismin ja militarismin nousu kärjistyi maailmansotien aikana, ja tämä näkyi myös kouluopetuksessa. Toisen maailmansodan jälkeen, liittoutuneita edustanut Yhdysvaltojen valvontakomissio käynnisti muiden uudistusten ohella myös kattavan koulutusjärjestelmän uudistuksen, Japanin kouluopetuksesta alettiin karsia pois kaikkea vanhaa nationalistista linjaa edustanut opetus. Vaikka kouluopetus uudistuikin päällisin puolin nopeasti ja tehokkaasti, on muutoksessa silti ollut ongelmansa ja niistä on herännyt jopa valtioiden välillä kiistaa. Tutkimuskysymykseni ovat: miten vanhemmissa lähteissäni näkyy Japanin vanha, nationalistinen narratiivi, sekä onko tästä kerronnasta merkkejä nähtävissä myöhemmissä, sodan jälkeen ilmestyneissä lähteissä. Tutkimuslähteinäni minulla on japanilaisia koulujen oppikirjoja eri vuosikymmeniltä. Japanissa oli ennen toista maailmansotaa kehittynyt voimakkaasti nationalistinen militarismi. Ulkopolittikassa tämä näkyi esimerkiksi Japanin aggressiivisessa imperialismissa. Maan sisällä tämä oli nähtävissä esimerkiksi historianopetuksessa, josta oli kielletty kokonaan maailmanhistorianopetus. Tutkin myös, miten tätä toimintaa perusteltiin Japanissa. Pohdin esimerkiksi mikä oli uskonnon suhde muun yhteiskunnan ja politiikan ottamaan suuntaan ja sen oikeutukseen. Oppikirjat, joita tutkin käsittelevät pääasiassa historian kuvauksia, keskittyen erityisesti Japanin ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Käytän hyväkseni myös aiempaa aiheeseen liittyvää tutkimusta, nationalismiin liittyvää tutkimusta, sekä aiheeseen liittyvää muuta mediaa, kuten uutisartikkeleita. Tutkimusmetodina vertaan oppikirjojen historiantapahtumakuvauksia tutkimuskirjallisuuden tarjoamaan ennakko-oletukseen. Tutkimuslähteissäni oleva vanhin oppikirja 1920-luvulta sisältää selvästi ajalle tyypillistä kansallismielistä kuvausta historiallisista tapahtumista. Esimerkiksi Korean liittäminen Japaniin oli tuolloin vielä melko tuore poliittinen tapahtuma ja tämä näkyy myös sen kuvauksessa. Uudemmissa tutkimissani kirjoissa 1990-luvulta ei sen sijaan ollut nähtävissä samanlaista selvää nationalismista narratiivia. Tein kuitenkin havaintoja kirjojen vaihtelevista narratiiveista ja pohdin omaa teoriaani kirjoen sisältöön vaikuttavista tekijöistä. Pohdin tutkimuksen lopuksi myös yleisemmällä tasolla historiallisten tapahtumien painotaakkaa, sekä tunnustamisen ja anteeksipyytämisen politiikkaa, käyttäen kuitenkin Japania tapausesimerkkinä.
Now showing items 1-4 of 4