Browsing by Subject "Toisen kielen oppiminen"

Tämä tutkielma on pitkittäistutkimus, jonka tavoitteena on kuvata sitä, minkälaisissa vuorovaikutustilanteissa alakoulun valmistavan luokan venäjänkieliset oppilaat käyttävät äidinkieltään. Tutkin työssäni sitä, millainen koodinvaihto esiintyy suomi toisena kielenä -oppitunneilla, sekä mitkä ovat venäjän kielen funktiot luokkahuonevuorovaikutuksessa. Tutkimukseni aineisto koostuu kuudesta oppituntien litteroiduista nauhoituksista, jotka tutkin keskustelunanalyysin ja diskurssianalyysin keinoin. Oppitunnit kuuluvat Long Second -hankkeen yhden lukuvuoden mittaiseen videoituun ja litteroituun aineistoon. Aineistossani on kolme ryhmätyötuntia ja kolme tavallista plenaariopetuksen tuntia. Tutkimuksessani tarkastelen sekä lauseidenvälistä että lauseidensisäistä koodinvaihtoa, sekä venäjänkielisiä rinnakkaiskeskusteluja. Venäjän kieli voi esiintyä itsenäisesti rinnakkaiskeskusteluissa, erillisissä vuoroissa sekä vierusparin jälkijäsenissä. Venäjän kielen sanat tai partikkelit voivat olla inkorporoitu suomenkieliseen lausumaan. Venäjän kielen tehtäviin kuuluu muun muassa sosiaaliympäristön rakentaminen, pienen sisäryhmän muodostaminen ja sen ilmapiirin ylläpito. Oppilaiden kielenvalinta on puhuteltavakohtainen. Heidän välisensä rinnakkaiskeskustelut etenevät usein samanaikaisesti yhteis- tai opetuskeskustelun kanssa ja koskevat joko meneillä olevaa opetusta, tai luokan ulkopuolisia topiikkeja. Ryhmätyötunneilla on venäjänkielistä vuorovaikutusta runsaasti, kun taas pulpetti-istumajärjestys rajoittaa sitä. Koska venäjän kieli ei kuulu koko ryhmän hallitsemiin kieliin, nämä keskustelut ovat yksityisiä, suljettuja. Venäjän kielen käyttö toteuttaa koodinvaihdon kahta keskeistä funktiota: puhuteltavan spesifiointia ja osallistumiskehikon muutosta. Oppilaat käyttävät venäjää tavallaan salakielenä, vaikka aineistosta löytyy vain vähän esimerkkejä, jossa juuri salainen keskustelu on venäjän kielen käytölle ensisijainen syy. Toisaalta venäjän kieleen voi piilottaa kiroilua, joka olisi muuten täysin sopimatonta luokkahuoneeseen. Venäjän kieli esiintyy myös oppilaiden egosentrisessa puheessa, joka tavallisesti sijoittuu vuorovaikutustilanteen ulkopuolelle ja sisältää sivuhuomautuksia tai oman toiminnan kommentointia. Venäjän kieli ilmenee huudahdusrutiineissa. Venäjänkielisten oppilaiden kielenkäyttöön ovat vakiintuneet dialogipartikkelit, jotka osoittavat tiedon vastaanottamista, edellisen vuoron (epä-)ymmärrystä, kuulolla oloa, tarkistuskysymystä tai affektiivista reaktiota. Joskus venäjänkieliset oppilaat käyttävät kyllä/ei -vastauksien sijaan venäjänkielisiä vastineita. Yllättävästi aineistosta löytyy vain vähän koodinvaihdon esiintymistä toiston keinona. Lisäksi odotustenvastaisesti on suhteellisen pieni määrä sellaisia tapauksia, joissa venäjän kielen funktio on tukea opetusta, esimerkiksi käännöksellä tai tehtävänannon selityksellä