Browsing by Subject "Ukraina"

Tutkimuksen kohteena on Svensk Botten -niminen viikkolehti, joka edusti suomenruotsalaisessa lehdistössä selvästi oikeistolaista maailmankuvaa. Lehti ilmestyi vuosina 1937 - 1944. Tässä tutkimuksessa tarkasteluaika on rajattu jatkosodan 20 ensimmäiseen kuukauteen (heinäkuu 1941 - helmikuu 1943). Tutkimuksen kohteena on se, minkälainen kuva Neuvostoliitosta välittyi Svensk Bottenin kirjoituksista jatkosodan alkuvaiheessa. Svensk Bottenin kuva Neuvostoliitosta oli hyvin kielteinen. Sen keskeisiä elementtejä olivat torjuva suhtautuminen kommunistiseen järjestelmään ja kielteinen asennoituminen venäläisiin kansallisuutena. Kommunistiseen järjestelmään kohdistuvassa kritiikissä tuotiin ensisijaisesti esille sen väkivaltaisuus, pyrkimys levittää valtapiiriään voimakeinoin sekä hallita valtansa alla eläviä ihmisiä terrorin avulla. Myös kommunistisen talousjärjestelmän tehottomuutta ja marxilaisen ideologian moraalittomiksi katsottuja piirteitä arvosteltiin. Svensk Bottenissa venäläisvastainen argumentaatio oli kaksijakoista. Yhtäältä venäläisiä pidettiin laiskoina, aloitekyvyttöminä ja kollektiivisuuteen taipuvaisena kansana. Toisaalta taas korostettiin heidän taipumustaan jatkuvaan alueelliseen laajentumiseen aktiivisen valloituspolitiikan kautta. Svensk Bottenin kirjoittelussa jälkimmäinen aspekti korostui enemmän, sillä sotapropagandassa olennaisempaa on uhkakuvien luominen kuin vastustajan halveksiminen. Suurin osa Svensk Bottenin kirjoittajista suhtautui venäläisiin hyvin kielteisesti. Kuitenkin lehden kirjoittajien välillä on havaittavissa selviä eroja venäläisvastaisten kannanottojen jyrkkyydessä. Siksi tässä tutkimuksessa on nostettu tarkastelun kohteeksi kahden keskeisen kirjoittajan, päätoimittaja Herman Gummeruksen ja toimitussihteeri Eric Fockin, maailmankuva. Eric Fock oli omaksunut kansallissosialistisen maailmankuvan, ja tämä näkyi selvästi hänen kirjoituksissaan rasistisena asenteena. Gummeruksen kannanotot olivat jonkin verran maltillisempia kuin Fockin, vaikka Gummerustakin voi pitää melko vahvasti venäläisvastaisena. Svensk Bottenissa ilmenevän venäläisvastaisuuden juuria tarkasteltaessa huomioidaan myös ulkomailta tulleet ideologiset vaikutteet. Tässä suhteessa kansallissosialistisella Saksalla on oma roolinsa, mutta vielä keskeisemmäksi nousevat ruotsalaisten nationalistien (muun muassa Harald Hjärne, Adrian Molin ja Rütger Essén) 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien aikana esittämät näkemykset venäläisistä. Varsinkin päätoimittaja Gummeruksen ajatusmaailmaan oli ruotsalaisten nationalistien käsityksillä ollut suuri vaikutus. Vaikka Svensk Bottenissa oli havaittavissa selvää venäläisvastaisuutta, ei lehti kuitenkaan ollut kategorisesti slaavilaisvastainen. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii se, kuinka myönteisessä sävyssä Svensk Bottenissa pohdittiin ajatusta Ukrainan kansakunnan itsenäisyydestä. Lehden ukrainalaismielisyyttä selittää se, että päätoimittaja Gummeruksella oli jo ensimmäisen maailmansodan ajoilta periytyvät läheiset yhteydet ukrainalaisiin maanpakolaisiin.

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on kääntäminen ulkomaanuutisprosessissa sekä Ukrainan vallanvaihdosta 2014 kertovien uutisten narratiivit suomalaisessa ja venäläisessä uutismediassa. Pyrin selvittämään, millä tavoin kääntäminen näkyy uutisprosessissa, onko sillä vaikutusta uutisnarratiivien eroavaisuuksiin suomalaisessa ja venäläisessä mediassa ja millä tavoin narratiivit eroavat toisistaan. Työn alussa esittelen työn teoreettisen perustan: uutisprosessia ja välikielen kautta kääntämistä hahmottavan portinvartijamallin, näkökulman rajaamisen välineenä toimivan kehystämisen sekä narratiivisuuden teoriaa. Sen jälkeen analysoin aineiston ensin kehysten kautta sen lähteiden, julkaisuosion ja nimitysten mukaan päätyen lopulta narratiivien vertailuun. Keräsin tutkimusaineiston verkosta ajallisten ja temaattisten kriteerien mukaan. Tutkimusaineistona oli kahdeksan päivän aikana helmikussa 2014 kahdessa suomalaisessa ja kahdessa venäläisessä uutismediassa julkaistut verkkouutiset, jotka käsittelivät Ukrainan vallanvaihtoa. Julkaisijat ovat suomalaiset Helsingin Sanomat ja Yleisradion uutiset sekä venäläiset Rossijskaja Gazeta ja Lenta.ru -uutissivusto. Analysoin uutisten kehyksiä toiminnan ja toimijoiden nimitysten kautta tutkien sitä, millä nimityksillä vallanvaihtoa, presidentin erottamista sekä mielenosoittajia ja muita ryhmittymiä kutsuttiin. Vertailin tästä syntyviä kehyksiä julkaisijoittain sekä kehyksistä muodostuvia narratiiveja. Tutkimus toi ilmi eroavaisuuksia suomalaisten ja venäläisten julkaisijoiden lähteiden käytössä, ulkomaanuutisten kääntämisessä sekä uutisten kehystämisessä ja narratiiveissa niin yksittäisten julkaisijoiden kesken kuin myös suomalaisten ja venäläisten julkaisijoiden kesken. Siinä missä suomalaiset julkaisijat käänsivät uutistoimistojen välittämän materiaalin useimmiten englannista suomeen, käyttivät venäläiset julkaisijat enimmäkseen venäjänkielisiä uutistoimistoja, jolloin niiden ei tarvinnut kääntää materiaalia. Sekä suomalaisissa että venäläisissä uutisissa käännettyä tekstiä sisältäneet uutiset olivat nimityksiltään neutraalimpia. Enemmän kääntämätöntä materiaalia sisältävät uutiset sisälsivät myös enemmän tulkitsevaa nimeämistä. Kaikkein värittyneimpiä nimityksiä käytti Rossijskaja Gazeta, joka käytti lähteinä ainoastaan venäjänkielistä materiaalia. Tämän tutkimuksen tulosten valossa kääntäminen voi vaikuttaa ulkomaanuutisten narratiiveihin.

Tutkimuksen keskeisin kysymys on, kuinka Ukrainaa ja Krimiä on käsitelty Venäjän valtionduumassa ensim-mäisestä kaudesta kuudenteen kauteen. Tutkimus poimii aineistosta toistuvia, muuttuvia ja katoavia käsitteitä, analysoi niitä suhteessa aikansa tapahtumiin ja kontekstiin ja rekonstruoi näin Venäjän Ukrainaa koskevan nar-ratiivin kehitys muutoksineen ja jatkuvuuksineen. Tutkimus ei analysoi päätöksentekoa Ukrainan ja Krimin suh-teen, vaan havainnoi duuman kautta sitä yleistä ilmapiiriä, joka Uuden Venäjän politiikassa on Ukrainan ja Kri-min kohdalla kulloinkin vallinnut. Tutkimuksen aineistona ovat duuman verkkosivuilla julkaistut sanatarkat dokumentaatiot duuman istunnoista. Tutkimuksen aikajänteenä on koko kuusi ensimmäistä duuman kautta, mutta analyysi keskittyy kolmeen ke-vätkauteen – 1994, 2005 ja 2014. Kevät 1994 edustaa nykymuotoisen duuman työn käynnistymistä ja erään-laista lähtötilannetta. Keväällä 2005 elettiin Ukrainan Oranssin vallankumouksen jälkeistä aikaa. Keväällä 2014 puhkesi Ukrainan kriisi ja Venäjä anneksoi Krimin niemimaan. Tutkimuksessa käytetään Krimin tapahtumista sanaa anneksointi, sillä Krimin niemimaa on tutkimuksen teon aikaan kansainvälisen lain mukaan yhä osa Uk-rainaa. Koska alue- ja kulttuurintutkimus on oppiaineena poikkitieteellinen, tutkimus ei pyri lokeroitumaan mihinkään tiettyyn tieteenfilosofiseen perinteeseen. Tutkimus pohjautuu antipositivistiseen ja interpretivistiseen käsitykseen ihmistieteiden tulkinnanvaraisesta olemuksesta sekä sosiaalisen konstruktionismin tulkintaan todellisuudesta ihmisten sosiaalisesti rakentamana, ei absoluuttisen oikeana tai vääränä, käsityksenä ympäröivästä maailmasta. Tutkimus yhdistelee siten aineistolähtöistä diskurssianalyysiä ja sosiaalista konstruktionismia. Aineisto esitellään kronologisesti edeten, jotta tapahtumien kulku ja narratiivin kehitys käyvät autenttisesti ilmi. Aineisto osoittaa, että vuosien 1994, 2005 ja 2014 välinen retorinen kehitys duumassa on kulkenut tien Belovežin sopimuksen mitätöimisestä Venäjän kohtalon ratkaisemiseen Dneprin molemmilla rannoilla. 1994 Ukrainan toi-vottiin osallistuvan Belovežin sopimuksen purkamiseen ja Krimin suhteen löytyvän Venäjän intressejä palveleva ratkaisu. 2005 Ukrainan koetaan jo lähteneen omalle tielleen, mutta integraatiota ei pidetä vielä mahdottomana. Krimillä korostuu maanmiesten ja Mustanmeren laivaston merkitys Venäjälle. 2014 Krimin kysymys ratkaistaan yksipuolisesti ja Ukrainan valtiollisuus sekä nykyiset rajat kyseenalaistetaan osana valtavaa patrioottista pur-kausta. Venäjän kommunistinen puolue vaikuttaa aineistossa tavoittelevan etenkin aluksi Neuvostoliiton hajoamisen perumista, kun taas liberaalidemokraattien retoriikka heijastelee populistista nationalismia ja Venäjän impe-riumin ihannetta. Yhtenäinen Venäjä osoittautuu olevan puolueista kaikkein pragmaattisin ja laskelmoivin – ulkopolitiikkaatehdään pelaamalla esimerkiksi raaka-ainehinnoilla ja passeilla. Pragmaattisinkin linja antautuu lopulta tunteiden vietäväksi kevään 2014 edetessä.

Tässä tutkielmassa tarkastelen venäläistä poliittista keskusteluohjelmaa 60 minut (60 minuuttia) sen audiovisuaalisten ja retoristen ominaisuuksien kautta. Tutkielmani tarkoituksena on osoittaa, kuinka ajankohtaisohjelmassa käytetyt audiovisuaaliset keinot loivat poliittisia käsityksiä Ukrainasta vuonna 2021. Tutkielman aineistona toimii 60 minut -ohjelma, jota esitetään valtiollisella televisiokanavalla Rossija-1. Ohjelman valitsemiseen vaikutti sen korkeat katsojaluvut, siinä käytetyt tehokeinot ja Kremlin poliittisen linjan tukeminen. Aineisto koostuu viidestä vuonna 2021 esitetystä jaksosta aikavälillä helmi-joulukuu. Katsojalukujen vertailun kautta valitsin aineistoksi sellaiset jaksot, joilla oli eniten katsojia. Tämä antaa parhaan kuvan siitä, mitä katsojat ovat nähneet ohjelman ollessa saavutettavimmillaan. Tutkielmani teoreettinen viitekehys nojaa mediatutkimuksessa, viestinnässä ja sosiologian aloilla käytettyyn kehysanalyysiin. Metodissani yhdistyvät visuaalinen ja kvalitatiivinen kehysanalyysi sekä audiovisuaalinen retoriikka. Lisäksi käytän analyyseissani elokuvatutkimuksen neoformalistisen koulukunnan käsitteistöä. Tekstiä, kuvaa ja ääntä rinnakkain tarkastelemalla pyrin osoittamaan kuinka ohjelma luo tulkintakehyksiä, millaisia nämä kehykset ovat ja miten ne vuoden aikana muuttuvat. Tavoitteenani on ymmärtää, miten katsojia ohjataan tulkitsemaan Ukrainaan liittyviä aiheita vuoden 2021 kontekstissa. Audiovisuaalisen retoriikan keinoja tutkimalla pyrin puolestaan ymmärtämään, millaisia tehokeinoja ohjelmassa käytetään ja millä tavoin ne johdattelevat katsojia kohti tietynlaisia tulkintoja. Tutkielmassa selvisi ohjelman käyttävän laajasti audiovisuaalista retoriikkaa, jonka tarkoituksena on ohjata katsojia tekemään tiettyjä kausaalisia tulkintoja, manipuloida katsojia valheellisiin tulkintoihin ja viihteellistää ohjelman uutissisältö helpommin lähestyttävään muotoon. Leikkausten, erikoistehosteiden ja musiikin avulla katsojille tarjotaan geopoliittista viihdettä, jossa elokuvamaiset tehokeinot auttavat rakentamaan asiantuntijoiksi esiteltyjen vieraiden tukemana ideologista mainosta edistäen samalla epäinhimillisiä tulkintoja ukrainalaisista. Näiden keinojen kautta ohjelman voi luokitella propagandistiseksi. Retorisia keinoja käyttämällä ohjelmassa korostuvat Ukrainaan liittyvät vakiintuneet narratiivit, väitteet ja näkemykset, jotka ohjaavat katsojia kohti ohjelman rakentamia tulkintakehyksiä. Tutkielma osoittaa ohjelman rakentaneen verbaalisesti ja visuaalisesti sellaisia tulkintakehyksiä, jotka ohjaavat katsojia näkemään Ukrainan sen poliittisen johdon kautta epäonnistuneena ja samanaikaisesti merkityksettömänä sekä vaarallisena valtiona, joka on uhka niin omalle kuin Venäjänkin väestölle. Kehykset kokivat muutoksia lähinnä aktiivisten toimijoiden osalta. Venäjä esiintyy kaikissa kehyksissä ratkaisijan roolissa. Katsojissa pyritään herättämään vahvoja tunnepohjaisia reaktioita esittämällä keskeisimpinä kärsijöinä lapset, joiden representaatiota käytetään ukrainalaisten toimijoiden demonisoimiseen. Ohjelmassa rakennetut käsitykset luovat maailmasta mustavalkoisen ja kyynisen kuvan, jota käytetään viholliskuvien luomiseen, ihmisryhmien epäinhimillistämiseen ja Venäjän toiminnan oikeuttamiseen. Ohjelmassa käytetyt narratiivit ja kehykset toistuivatkin niissä perusteluissa, joita Venäjä käytti aloittaessaan hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan helmikuussa 2022.

24. helmikuuta 2022 Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen seurauksena kahden vuoden aikana noin 2 600 ukrainalaista sotapakolaista on löytänyt tiensä Japaniin. Tiukasta pakolaispolitiikastaan tunnettu Japani on avoimesti ottanut vastaan ukrainalaiset ja tukenut heidän sopeutumistaan japanilaiseen yhteiskuntaan. Tässä maisterintutkielmassa analysoin kriittisen ja retorisen diskurssianalyysin avulla, minkälaista julkista keskustelua on japanilaismedian välityksellä käyty ukrainalaisten sotapakolaisten vastaanotosta ja tukemisesta. Tavoitteena on tehdä näkyväksi diskurssien välisiä valtasuhteita ja ideologioiden rakentumista. Olen kiinnostunut siitä, miten uutistekstit vakuuttavat lukijoita jostakin todellisuuden versiosta. Analyysissa tulen ottaneeksi kantaa siihen, miten uutisissa representoidaan ukrainalaisia, rakennetaan eri toimijoiden välisiä suhteita ja ylläpidetään kansallista identiteettiä. Tutkimusmenetelmä on aineistolähtöinen, laadullinen ja poikkitieteellinen: se yhdistää media-analyysin, kriittisen ja retorisen diskurssianalyysin, japanilaisen uutistekstilajien analyysin ja laajemman sosiokulttuurisen ja poliittisen kontekstin analyysin. Tutkimuskysymyksiä on kolme, joista kaksi ensimmäistä ovat taustoittavia katsauksia Japanin turvapaikka- ja geopolitiikkaan sekä mediaympäristöön: (1) Miksi Japanin hallitus on ryhtynyt poikkeuksellisiin toimiin tukeakseen ukrainalaisten sotapakolaisten vastaanottoa? (2) Mikä on japanilaisen lehdistön suhde vallanpitäjiin ja minkälainen rooli Yomiuri Shimbun- ja Asahi Shimbun -sanomalehdillä on japanilaisessa yhteiskunnassa? Tutkimuksen pääkysymys on seuraava: (3) Millaisia diskursseja ja retorisia keinoja käytetään Venäjän hyökkäyssotaa paenneiden ukrainalaisten vastaanoton ja tukemisen uutisoimisessa Japanissa? Aineisto koostuu 41:stä Asahi Shimbunin ja Yomiuri Shimbunin artikkelista. 23 artikkelia käsittelee kahdenkymmenen ukrainalaisen sotapakolaisen lennättämistä Puolasta Japaniin hallituksen erikoislentokoneella. Tapahtumaa perusteltiin hallituksen toimesta ’valtiovieraan tai sitä vastaavan’ (kokuhin nado) kuljetusta koskevalla lakipykälällä. 18 artikkelia käsittelee ukrainalaisten sotapakolaisten lukukausimaksuista syntynyttä kohua paikallisuutisten tasolla. Kohun yhteydessä japanin kielikoulun edustaja kutsui lehdistötilaisuudessa ukrainalaisia ”pakolaiseliitiksi” (nanmin kizoku). Tulokset osoittavat, että Japanin hallituksen päätös vastaanottaa ukrainalaisia sotapakolaisia ja järjestää heille toimeentulotukea, kielikoulutusta ynnä muuta perustuu Japanin geopoliittisiin intresseihin ja haluun kerryttää poliittista pääomaa länsimaisten valtioiden, etenkin G7-maiden, keskuudessa. Aiempi tutkimus ja omat johtopäätökseni viittaavat siihen, että ukrainalaisten luokittelu ’sotasiirtolaisiksi’ (hinanmin) ’pakolaisten’ (nanmin) sijaan on kielellinen ja hallinnollinen tapa erottaa ukrainalaiset Japanin turvapaikkajärjestelmästä. Analyysini osoittaa, että japanilaislehdistön lehtikieli tekee ideologista työtä (ideological work) hallituksen asettaman agendan eteen. Hallituksen tuottamaa ja lehdistön pitkälti välittämää hinanmin-diskurssia tukee ennen kaikkea journalistien tuottama humanitaarinen diskurssi, jossa japanilaiset asemoidaan avokätisiksi auttajiksi. Diskurssien välisessä niin kutsutussa hegemonisessa kamppailussa pakolaisdiskurssi (nanmin-diskurssi), maahanmuuttovastainen kansallinen diskurssi sekä kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia ja tasavertaista kohtelua painottava humanitaarinen diskurssi horjuttavat vain marginaalisesti hinanmin-diskurssin asemaa.

Poliittisten puolueiden kantojen vaikutusta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan tutkivassa tieteellisessä kirjallisuudessa on tähän asti pitkälti keskitytty Yhdysvaltoihin, muiden toimijoiden jäädessä tarkastelun ulkopuolelle. Tämä tutkielma pyrkii täyttämään tätä tyhjiötä analysoimalla Euroopan seitsemännen ja kahdeksannen parlamentin puolueryhmien poliittisten kantojen näyttäytymistä parlamentin harjoittamassa Venäjä-politiikassa, Venäjän miehitettyä Krimin ja ryhdyttyä tukemaan Itä-Ukrainassa toimivia venäjämielisiä ryhmittymiä. Tutkielma ottaa kantaa siihen, onko poikkeuksellista yhtenäisyyttä kuvaava ”rally around the flag” -efekti havaittavissa puolueryhmien käyttäytymisessä. Peilaamalla analyysin tuloksiin tutkielma arvioi myös ilmausten ’tavalliseen tapaan’ (engl. ”business as usual”) ja ’politiikka päättyy rantaviivalla’ (engl. ”politics stops at the water’s edge”) paikkansapitävyyttä. Euroopan parlamentti muodostaa erityisen kiinnostavan tutkimuskohteen, koska se antaa kattavan kuvan eurooppalaisissa yhteiskunnissa esiintyvistä poliittisista näkemyksistä. Analysoimalla parlamentin käyttäytymistä suhteessa Venäjään voidaan ennustaa Euroopan unionin ja Venäjän välisten suhteiden kehittymistä. Ukrainan kriisin kontekstissa Euroopan parlamentin ulkopolitiikka koostuu europarlamentaarikoiden puheenvuoroista, parlamentin nimenhuutoäänestyksistä, sekä päätöslauselmista. Tutkielmassa puolueryhmien kannat määritellään tarkastelemalla puolueryhmien argumentaatiota ryhmäpuheenvuoroissa. Puolueryhmien yhtenäisyyttä ja koalitioitumista arvioidaan analysoimalla parlamentissa suoritettuja nimenhuutoäänestyksiä. Yhtenäisyyden ja koalitioitumisen mittaamiseen sovelletaan Simon Hixin kehittämää AI-indeksiä. Analyysin teoreettinen viitekehys koostuu sosioekonomisesta vasemmisto–oikeisto-ulottuvuudesta ja atlanttis–eurooppalaisesta-ulottuvuudesta. Analyysin tulokset vahvistavat, että puolueryhmien äänestyskäyttäytyminen noudattaa vasemmisto–oikeisto-ulottuvuutta ja koalitiomalleja. Puolueryhmien äänestyskäyttäytyminen Ukrainan tilanteen ja Venäjän toimien suhteen ei merkittävästi eroa muusta ulkopolitiikasta, ja puoluejäsenyys vaikuttaa europarlamentaarikon äänestyskäyttäytymiseen enemmän kuin kansalaisuus. Puolueryhmät ovat poikkeuksellisen yhtenäisiä ryhmäpuheenvuoroissa, eli ”rally around the flag”-efekti on havaittavissa. Eli puheenvuorojen suhteen ’politiikka päättyy rantaviivalla’ -ilmaus pitää paikkansa. Toisin sanoen Ukrainan tilanteen ja Venäjän toimien käsittely on puheenvuorojen poikkeuksellista yhtenäisyyttä lukuun ottamatta edennyt parlamentissa ’tavalliseen tapaan’.

Tutkielmassani tarkastellaan sisältöanalyysin avulla Integrum-tietokannasta löytyneitä uutisartikkeleita, jotka käsittelevät venäjän kielen asemaa Ukrainassa. Tämän pohjalta Integrumissa on tehty hakuja kahdella eri hakulauseella (venäjäksi): ”Oikeus venäjän kieleen Ukrainassa”, sekä ”Venäjän kieli uhka Ukrainassa”. Nämä hakulauseet on valittu sen takia, että ne antaisivat mahdollisimman kontrastiivisia tuloksia uutisartikkeleihin, jotta saisimme erilaisia esimerkkejä työhön mukaan, niin puolesta, kuin vastaankin. Tutkielmassa käytetty tutkimusmetodi on sisältöanalyysi, jonka avulla uutisartikkeleita on analysoitu ja avattu yksityiskohtaisemmin. Integrumista löytyneet uutisartikkelit ovat viimeisen 30 vuoden ajalta, sillä työ käsittelee venäjän kielen asemaa itsenäisessä Ukrainassa, neuvostoajan jälkeen. Itse työ on jaoteltu eri aikakausiin, jotka ovat pituudeltaan noin kymmenen vuotta, näin ollen meillä on 90-luku, 2000-luku, sekä 2010-luku. Jokaisesta aikakaudesta on lyhyt katsastus merkittävimpiin tapahtumiin Ukrainassa. Keskeisten tapahtumien kerrontaan on käytetty eri teoksia, jotka käsittelevät Ukrainan historiaa, väestöä, venäjän kielen asemaa Ukrainassa jne. Tätä kohtaa seuraa artikkeleiden analyysi. Jokaisen aikakauden lopussa on myös yhteenveto siitä, mitä artikkelit antavat meille ymmärtää venäjän kielen asemasta Ukrainassa ja kuinka tilanne on muuttunut aikojen saatossa. Työn lopussa on käsitelty myös Ukrainassa vuoden 2021 alussa käyttöön otettua kielilakia, jonka mukaan palvelualalla on luovuttava venäjän kielen käytöstä ja palvelun on tapahduttava vain ukrainaksi. Tätä lakia on tutkielmassa tarkasteltu uutisartikkelin ja paikallisen kiovalaisen toimittajan tekemän tieteellisen kokeilun kautta. Tutkielmassa käytettyjen uutisartikkeleiden tuloksena saatiin monenlaisia mielipiteitä, niin venäjän kielen oikeuttamisen puolesta, kuin sitä vastaankin. Artikkeleiden perusteella, yleisin venäjän kielen asemaa oikeuttava argumentti, on se, että Ukrainassa asuu miljoonia äidinkieleltään venäjää puhuvia kansalaisia, joiden oikeudet mm. käyttää venäjän kieltä elämän eri osa-alueilla ja saada sillä myös opetusta nousivat artikkeleissa esille. Venäjän kielen oikeuttamista vastaan taas on esitetty artikkeleiden mukaan sellaisia argumentteja, kuten Ukrainan itsenäistyminen ja erillistäminen venäjän vaikutusalaisuudesta, mukaan lukien venäjän kieli. Tämä tutkielma voi olla hyödyllinen niin lingvistiikasta kiinnostuneille, kuin myös politiikasta ja erityisesti kielipolitiikasta, sekä kansainvälisistä suhteista ja jossain määrin myös historiasta kiinnostuneille.