Browsing by Subject "Waismaa, Kaarlo"

Santalan kartano, Sandö gård, Hankoniemellä tuli vapaakirkollisen liikehdinnän tukipaikaksi 1900-luvun alkuvuosista lähtien. Saarnaaja Hjalmar Braxén avioitui kartanon tyttären Hulda Sjöblomin kanssa 1897. He asettuivat Tampereen jälkeen asumaan Santalaan, josta tuli samalla 1903 perustetun Rakennusosuuskunta Bethelin taloudellinen tuki. Kun Braxén vuonna 1909 kuoli vuosi appivanhempiensa jälkeen, päättivät lapsettomaksi jäänyt leski ja sisarensa Tilda myydä kartanon Bethelille. Sen kautta rahoitettiin silloista Suomen Vapaan Lähetyksen toimintaa mm. rakentamalla ja omistamalla rukoushuoneita, tukemalla sisä- ja ulkolähetystyötä sekä hallituksen projekteja. Uskonnonvapauslain myötä muodostettiin Suomen Vapaakirkko 1923. Seitsemän vuotta myöhemmin se sai kartanon lahjoituksena Betheliltä. Kirkon toinen merkittävä oma rahoituslähde oli Helsingissä sijaitseva hotelli Lähetys Hospiz, joka myös oli pääosin Bethelin rahoilla rakennettu. Santalan kartanosta oli muodostunut vapaakirkollisen toiminnan ”pankki”. Sen varallisuus perustui pääosin vajaan 2000 hehtaarin metsäomaisuuteen sekä myytäviin rantapalstoihin. 1930-luvulta lähtien alkoivat suomalaiset rakentaa kesähuviloita ja merenrantatontit olivat haluttuja kohteita. Rahoituksen lisäksi kartano tarjosi mahdollisuuden jatkuvaan koulutukseen, koska kouluneuvos S.S. Salmensaari oli rakentanut pihapiiriin ison talon asuin- ja kurssikäyttöön. 1920-luvulta lähtien sitä käyttivät ensin naisevankelistat ja myöhemmin saarnaajamiehet, senkin jälkeen kun Lähetysopiston toiminta Helsingin keskustalossa oli alkanut 1925. Kartano tarjosi myös erinomaiset puitteet kesäisin sekä lomailijoille täysihoitolassaan että kristillisille nuorisokursseille. Viimeksi mainitusta kehittyi 1920-luvulla seurakuntakoulu, vapaakirkollinen vastine evankelis-luterilaisen kirkon rippikoululle. Telttaleirit aloitettiin mittavasti vasta toisen maailmansodan jälkeen. Toinen maailmansota (1939–1945) merkitsi Santalan kartanon joutumista talvisodan jälkeen Neuvostoliiton vuokra-alueelle. Metsät ja rakennukset kärsivät mittaamattomat vahingot linnoitusten ja tykistötulen seurauksena. 45 kartanon omistamaa rakennusta tuhoutui tai vaurioitui. Jälleenrakennus vaati Vapaakirkolta suuria ponnistuksia. Sodan jälkeen oli vaarana, että koko kartanon alue menetettäisiin evakkojen asutustoimintaan, ellei sille voitaisi osoittaa merkittävää käyttöä kuten jatkuvaa koulutustoimintaa. 1943 vakavasti alkanut tavoite oman kansanopiston suhteen realisoitiin vajaassa kolmessa vuodessa: marraskuun ensimmäisenä päivänä 1946 aloitti toimintansa Santalan kristillinen kansanopisto. Aluksi oli käytössä vain uudistettu ja laajennettu kartano sekä sauna. Opiskelijat ottivat vastuuta opetusmielessä myös keittiöstä, navetasta, hevosista ja erilaisista puutöistä. Santalan kartanosta muodostui vapaakirkollisen perinteen vaalija, nuoren sukupolven kasvattaja sekä kansalaiskuntoon että vapaakirkolliseen uskonnäkemykseen. Samalla sen alueet edelleen tuottivat puuna, tontteina ja muina hyödykkeinä merkittävää taloudellista tukea Suomen Vapaakirkon toimintaan.