Browsing by Subject "Walter Benjamin"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2018)Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee yhdysvaltalaiskirjailija Ben Lernerin romaanin 10:04 (2014) kertojaa flanööri-hahmona. 1800-luvun alussa kirjallisuuteen ilmestynyt flanööri on kaupungissa päämäärättömästi kuljeskeleva tarkkailija, joka kävellessään pohdiskelee kaupunkiympäristön herättämiä hetkellisiä aistikokemuksia ja mielijohteita, ja kirjoittaa kokemastaan. Tutkielman tavoitteena on analysoida sitä, millainen nykykirjallisuuden flanöörin kaupunkikokemus on verrattuna 1800-luvun flanöörin kokemukseen. Keskeiseksi näkökulmaksi tutkielmassa nousee erityisesti flanöörin estetisoiva tapa tulkita ympäristöä aistien, muistojen ja mieleen hetkellisesti nousevien vaikutelmien kautta. Tutkielman teoreettisena taustana on Walter Benjaminin (1892–1940) teoria flanööri-hahmosta sekä Charles Baudelairen (1821–1867) kirjoitukset flanööristä. Hahmosta on muodostunut keskeinen käsite kaupunkikokemuksen kuvauksessa erityisesti Benjamin kirjoituksissa, joissa hän tulkitsee Baudelairen tekstejä. Vertailukohtana flanöörin käsitteelle käytetään lisäksi Michel de Certeaun (1925–1986) teoriaa kaupungin ja kävelijän suhteesta. Benjaminin flanööri-tulkinnassa korostuu ennen kaikkea kuva flanööristä modernin kaupungin muutosten kuvaajana ja tulkitsijana. Vaikka kaupungin muutokset eivät nykypäivänä ole samalla tavalla uusia kuin 1800-luvun alussa teollistumisen ja kaupungistumisen seurauksena, on kaupunki edelleen jatkuvassa muutoksessa. Voidaan väittää, että globalisaation ja teknologian kehittymisen myötä jopa kiihtyvässä. 1800-luvun alussa sekä flanöörin näkökulma kadulta käsin että flanöörin perinteeseen läheisesti liittyvä panoraaminen katsomisen ja kirjoittamisen tapa olivat yrityksiä kuvata ja ymmärtää nopeasti muuttuvaa kaupunkia. Tutkielma esittää, että nykykirjallisuuden flanöörille kaiken tavoittava katse ei ole enää tarpeen. Teknologian kehityksen seurauksena media antaa tarpeeksi tietoa kaupungissa tapahtuvista muutoksista, jolloin flanöörin tehtävä kaupungin omakohtaisena kokijana ja tulkitsijana korostuu. Analyysi osoittaa, että Lernerin romaanista voidaan eritellä monia Benjaminin flanööri-hahmoon liittämiä piirteitä, kuten flanöörin taiteilijaidentiteetti sekä kaupunkiympäristöstä nousevien shokkikokemusten hyödyntäminen inspiraation lähteenä. Teoksessa on myös useita suoria viittauksia modernismin flanööriin. Toisaalta Lernerin romaani kuitenkin tuo flanööri-hahmoa nykyaikaan, esimerkiksi esittämällä, että nykykirjallisuudessa flanööri voi olla myös naishahmo, kun modernissa kirjallisuudessa flanööri oli lähes poikkeuksetta mies. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että 10:04:n kertojaa on mielekästä tarkastella nykypäivän New York -flanöörinä: modernismista ponnistava flanööri-hahmo voidaan hyvin siirtää 1800-luvun Pariisista 2000-luvun New Yorkiin.
-
(2020)Tutkielma tarkastelee saksanjuutalaisen filosofin Walter Benjaminin (1892–1940) auran käsitettä. Käsite esiintyy tunnetuimmassa muodossaan Benjaminin esseessä ”Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakautena” (1935–1940). Aura edustaa esseessä merkitystä, joka ilmentää taidetta koskevaa historiallisteknistä kehitystä. Tämän myötä taide menettää alkuperäisen, uskonnollisen arvon luonteensa, jota kuvaa kulttiarvon käsite. Kopioinnin mahdollisuuden myötä korostuu taiteen näyttelyarvo, joka koskee esimerkiksi elokuvaa ja valokuvausta taidemuotoina. Näyttelyarvo ilmentää taiteen yhteiskunnallista muutosta, jossa taide tavoittaa suuremmat ihmisjoukot ja ero alkuperäisen ja kopioidun taideteoksen välillä muuttuu sosiaalisesti merkityksettömäksi. Tutkielman ensisijainen tutkimuskysymys on, voiko aura muodostaa esseetä laajemman käsitteellisen kokonaisuuden osana Benjaminin myöhäistuotantoa? Tutkielma tarkastelee auran käsitteen luonnetta, pyrkien muodostamaan käsitteestä tulkinnan vaihtoehtona Benjaminin reseptiohistoriassa kannatusta saaneelle käsitykselle aurasta autenttisen taideteoksen synonyyminä. Tutkielman toinen tutkimuskysymys pohtii auran suhdetta nykytaiteeseen. Mitä aura voi mahdollisesti kertoa nykytaiteen piirteistä ja taiteesta nykyisyydessä? Tutkielman kirjallisuus muodostuu Benjaminin myöhäistuotannon primäärilähteistä, Benjaminia käsittelevästä kommentaarikirjallisuudesta, paikkasidonnaista teoriaa käsittelevästä kirjallisuudesta sekä nykytaideteoksia taustoittavista verkkolähteistä. Auran tulkitsemisen kannalta tutkielman keskeisimmät lähteet mainitun “Taideteos-esseen” lisäksi ovat Benjaminin hashiksen käyttöä koskevat muistiinpanot sekä esseet “Pieni valokuvauksen historia” (1931) ja “Silmä väkijoukossa” (1939). Tutkielma käy läpi Benjaminin myöhäiset elämänvaiheet, myöhäisen tuotannon keskeiset teemat sekä esittelee mainittua Benjaminin primäärikirjallisuutta erilisessä luvussaan. Tutkielma käy läpi Theodor W. Adornon esittämän kritiikin koskien auraa “alkuperäisyyden myyttinä”, Giorgio Agambenin Benjaminia koskevan tulkinnan taiteen ja uskonnon välisen suhteen historiallisesta muutoksesta sekä Jacques Rancièren Benjaminia koskevan kritiikin taiteen ja politiikan välisestä suhteesta. Mainitut teemat koskevat myös tutkielmassa käsiteltävää kysymystä nykytaiteen yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta luonteesta. Tutkielman perusteella voidaan väittää, että Benjaminin myöhäistuotannosta on mahdollisuus muodostaa auraa koskien ”Taideteos-esseetä” laajempi tulkinnallinen kokonaisuus. Tutkielma väittää, että aura voidaan käsittää taidetta kuvaavan historiallisen muutoksen ohella myös yksilöllisen havainnon kohteena ja taidekokemuksen piirteenä. Aura muodostaa myös teeman inhimillisen kokemuksen yleisestä historiallisesta muutoksesta. Tutkielma esittää auralla olevan yhteys paikkasidonnaisen taiteen historialliseen kehitykseen ja piirteisiin. Näitä ovat paikkasidonnaisen taiteen tapa irtaantua modernin taiteen keskeisistä ideaaleista koskien taideteoksen muotoa, objektikeskeisyyttä sekä taideteoksen mediumiin liittyviä kysymyksiä. Tutkielman mukaan aura ilmentää myös nykytaiteelle ominaisen näyttelykeskeisyyden luonnetta sekä sopii multimediaalisten paikkasidonnaisten taideteosten tarkasteluun. Auran ajallinen yhteys paikkasidonnaiseen taiteeseen perustuu auran sopivuudessa paikkasidonnaisten taideteosten väliaikaisuudelle.
Now showing items 1-2 of 2