Browsing by Subject "a-aalto"

Verkkokalvo (retina) on neuroektodermistä kehittynyt silmän osa, jonka fotoreseptorisolut reagoivat valoimpulsseihin. Fotoreseptorisoluja ovat sauva- ja tappisolut. Muita verkkokalvon tärkeitä soluja ovat bipolaarisolut, horisontaalisolut, amakriinisolut ja gangliosolut. Koiran verkkokalvon toimintaa on mahdollista tutkia sähköisesti elektroretinografialla. Nukutetun koiran silmään annetaan valoärsykkeitä, joiden aiheuttamia verkkokalvon jännitteiden muutoksia mitataan sarveiskalvolle asetetun elektrodin kautta. Lisäksi koiran ohimolla on referenssielektrodi, ja vastakkaisen korvalehden ulkopinnalla maadoituselektrodi. Mitattavat jännitteet ovat suuruudeltaan mikrovoltteja (µV). Mittaus kestää yleensä joitain kymmeniä tai satoja millisekunteja (ms). Jännitteiden muutoksista piirrettyä käyrää sanotaan elektroretinogrammiksi. Elektroretinogrammi muodostuu negatiivisesta a-aallosta, positiivisesta b-aallosta ja huomattavasti myöhemmin esiintyvästä c-aallosta. A-aalto on peräisin fotoreseptorisoluista, ja b-aalto bipolaarisoluista. Koska elektroretinografiatutkimus tehdään eläimillä aina anestesiassa, on tärkeää tietää eri anesteettien vaikutus elektroretinogrammiin. Eri anesteettien vaikutusta on aiemmin tutkittu sekä ihmisillä että eläimillä. Nyt tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin kahden eri propofolin infuusionopeuden vaikutusta beaglen elektroretinogrammin a- ja b-aaltojen amplitudeihin. Tutkimus tehtiin kuudella beaglella. Jokaiselta koiralta mitattiin kolme elektroretinogrammia propofoliannoksella 36-40 mg/kg/h, ja kolme elektroretingrammia annoksella 56-60mg/kg/h. Sekä a-aallon että b-aallon amplitudin havaittiin kasvavan merkitsevästi, kun propofolin annostelunopeus nostettiin 1,5-kertaiseksi. A-aallon amplitudin kasvun on oltava seurausta fotoreseptorisolujen polarisaatiomuutoksista. B-aallon amplitudin kasvu saattaa olla seurausta ainoastaan a-aallon kasvusta, sillä b-aalto mitataan perinteisesti a-aallon matalimmasta kohdasta b-aallon huippuun.