Browsing by Subject "astroarkeologia"

Tutkielmassa yhdistetään museologisia näkemyksiä arkeoastronomisiin tutkimustuloksiin ja -kohteisiin aihetta käsittelevää näyttelyä silmällä pitäen. Astronomiset kohteet ja ilmiöt eritellään, sekä esitetään niihin edustavasti liittyviä arkeoastronomisia muinaisjäännöksiä. Tutkimuksen tuloksena esitetään museonäyttelyn puitteissa olevia mahdollisia toteutustapoja kullekin muinaisjäännökselle, sekä arvioidaan näiden toteutustapojen onnistumista suhteessa museologian tarjoamaan käsitykseen siitä, millainen on hyvä näyttely. Tutkielma on tehty yhteistyössä Helsingin yliopistomuseon Observatorion kanssa, ja se on pohjustava työ Observatoriolla vuonna 2018 avattavalle arkeoastronomian näyttelylle. Näyttelytoteutusesimerkeissä huomioidaan käytettävissä oleva tila ja esittämisvälineet, mutta suunnitelmat eivät ole tiukasti resurssilähtöisiä, eikä kaikkia tarjotuista esimerkeistä oleteta toteutettavaksi Observatorion näyttelyssä. Työ on rajattu kiinteisiin muinaisjäännöksiin, joiden osalta tarkastellaan astronomisia suuntauksia, eli rakenteista löydettävissä olevia suuntalinjoja kohti mahdollisia taivaankohteita ja -tapahtumia. Huomiota kiinnitetään erityisesti siihen, missä valossa arkeoastronomia tulee esittää, ja miten Observatorio huomioi parhaiten kaikki potentiaaliset kävijät näyttelyssään. Näyttelyn esittämisen keinoihin luetaan myös virtuaalitodellisuuden mahdollisuudet, joiden soveltuvuutta arvioidaan relevantteihin kohteisiin. Tutkimusprosessin aikana tutkimuksen tekijä ja Observatorion johtaja sekä pääopas tapasivat kahteen otteeseen, jotta näyttelyn aikataulusta ja suuntaviivoista saatiin sovittua. Astronomisista kohteista huomioidaan Aurinko, Kuu ja planeetat sekä tähdet ja astronomiaan liittyvänä ilmiönä ilmansuunnat. Lisäksi tehdään jaottelu satunnaisten ja syklisten taivaantapahtumien välille. Auringon osalta huomio kiinnitetään erityisesti tasaus- ja seisauspäiviin, ja todetaan näiden ilmeinen merkitys ajanlaskulle. Näihin liittyvänä arkeoastronomisena kohteena esitellään jätinkirkot, joiden tutkimushistoriaan ja oletettuihin funktioihin luodaan myös katsaus. Ilmansuuntien kulttuurisesta merkityksestä esitetään näyttelyssä kerrottavaksi rautakautisen ruumishautauksen avulla. Esimerkkinä Kuun positioon korreloivasta muinaisjäännöksestä esitellään Stonehenge, jonka tutkimushistoria ja arkeologian perusteella tunnettu rakennushistoria sekä mahdolliset lunaariset suuntaukset käydään kursorisesti läpi. Planeettasuuntaukset näyttelykohteena ohitetaan niihin liittyvän epävarmuuden perusteella, mutta tähtiin korreloivat suuntaukset käsitellään kattavammin niihin liittyvästä arkeoastronomian metodiikasta johtuen. Tähtisuuntauksista kertovaksi esimerkiksi esitetään faarao Khufun pyramidia Gizan tasangolla Egyptissä. Tutkielmassa todetaan, että arkeoastronomia ansaitsee tulla esitetyksi näyttelyssä, ja luodaan käytännöllinen metodi näyttelytoteutusten onnistumisen arviointiin. Metodia sovelletaan arkeoastronomisiin kohteisiin, minkä perusteella esitetään useampia mahdollisia toteutustapoja, joiden onnistumista kolmella näyttelyn osa-alueella voidaan numeerisesti vertailla. Nämä osa-alueet ovat informatiivisuus, pedagogisuus ja mielenkiintoisuus, joihin kategorioihin luetaan kuuluvaksi useimmat hyvään näyttelyyn liittyvät toiveet ja odotukset.