Browsing by Subject "asumispalvelut"

Asunnottomuus ja mielenterveysongelmat näkyvät arjessa ja vaikuttavat toimimiseen. Asunnottomuus ja mielenterveysongelmat kietoutuvat myös monin tavoin yhteen. Asumispalveluiden ja psykiatrian sosiaalityön toimintaympäristö on moniammatillinen ja monitoimijainen. Asumisen turvaaminen, mielenterveyden tukeminen ja asiakkaan tilanteen tarkasteleminen kokonaisvaltaisesti ovat sosiaalityön lakisääteisiä ja ammattieettisten ohjeiden velvoittamia tehtäviä. Asiakkaan tuen tarpeita ei silti pirstaleisessa järjestelmässä aina tunnisteta, jos tuen tarpeita on monia yhtä aikaa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan psykiatrian ja asumispalveluiden sosiaalityöntekijöiden puheessa muovaamia asunnottoman ja mielenterveyskuntoutujan institutionaalisia kategorioita, jotka toimivat asiakkuuden ehtojen määrittäjinä. Lisäksi tarkastellaan asumispalveluiden ja psykiatrian sosiaalityötä asiantuntija-ammattina. Tutkielmassa on kriittisen sosiaalityön näkökulma. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä seitsemästä asumispalveluiden ja psykiatrian sosiaalityöntekijän teemahaastattelusta. Aineiston analyysimenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi, jota ohjaavat institutionaalisen kategorian ja poiskäännytyksen käsitteet ja ammattien järjestelmän teoria. Institutionaaliset kategoriat asettavat asunnottomalle ja mielenterveyskuntoutujalle asiakkuuden ehdot, jolloin kategorisoinnit mahdollistavat poiskäännytyksen. Ammattien järjestelmä on institutionaalisten kategorioiden muovaamisen toimintaympäristö asumispalveluiden ja psykiatrian sosiaalityössä. Ammattien järjestelmässä ammatit kiistelevät toimialasta ja sosiaalityö psykiatriassa ja asumispalveluissa osana järjestelmää osallistuu toimialakiistoihin. Analyysin tuloksena aineistosta hahmottuu vaihteleva asumispalveluiden ja psykiatrian sosiaalityön kategorisoinnin käytäntö. Asunnottomalle ja mielenterveyskuntoutujalle on molemmille havaittavissa kaksi samankaltaista institutionaalisen kategorisoinnin tapaa: holistinen kategorisointi ja neoliberaali kategorisointi. Holistinen kategorisointi perustuu sosiaalityön kokonaisvaltaiseen tarkastelutapaan. Holistisiin kategorioihin liittyy laajan moniammatillisen yhteistyön tekeminen ja palveluiden räätälöinti asiakkaalle sopivaksi. Neoliberaaleihin kategorioihin liittyy resurssien puutteeseen keskittyvä argumentointi ja yksilön vastuun korostaminen. Yhteistyön tekeminen muiden tahojen kanssa ei näyttäydy neoliberaaleissa kategorioissa yhtä merkityksellisenä kuin holistisissa kategorioissa. Mielenterveyskuntoutujan neoliberaali kategoria nojaa lääketieteelliseen mielenterveyden tarkastelutapaan, jolloin sosiaalityön näkökulma mielenterveyteen jää pienempään rooliin. Asunnottoman neoliberaalissa kategoriassa asiakkaan tilannetta tarkastellaan palvelulähtöisesti. Neoliberaalit kategoriat määrittävät asunnottomalle ja mielenterveyskuntoutujalle asiakkuuteen ottamisen ja poiskäännyttämisen perusteet. Holistiset kategoriat voivat toimia täydentävinä kategorioina ensisijaisen neoliberaalin kategorisoinnin jälkeen. Holistisissa kategorioissa on mahdollista huomioida yhtäaikaisia palvelutarpeita; neoliberaaleissa kategorioissa yhtäaikaisia palvelutarpeita huomioidaan satunnaisesti. Eri kategorisointien perusteella asiakkaan toimijuuden mahdollisuudet muotoutuvat eri tavoin: holistiset kategorisoinnit antavat enemmän tilaa toimijuudelle kuin neoliberaalit kategorisoinnit. Asumispalveluiden ja psykiatrian sosiaalityö näyttäytyy aineistossa osittain lääketieteelle ja neoliberaalille agendalle alisteisena asiantuntija-ammattina. Sosiaalityön toimialakiista lääketieteen ja neoliberaalin agendan kanssa osoittaa, että sosiaalityöllä ei ole täyttä määrittelyvaltaa toimialaansa. Nykyisessä kroonisessa resurssipulassa sosiaalityö ei voi toimia täysin periaatteidensa mukaisesti niin kauan kuin sosiaalityö ei voi täysin määrittää asiakkuuden ehtoja ja resurssien jakoa.

Pro gradu -tutkielmassa perehdytään vaikeavammaisten palveluasumisen järjestämiseen tarkastelemalla kunnallisten viranhaltijoiden käsityksiä palveluasumishankintojen suunnittelusta. Tutkimusaihe sijoittuu kunnallisten sosiaalipalveluiden murrokseen, jolle on ominaista markkinasuuntautuneiden toimintatapojen lisääntyminen julkisten palveluiden tuottamisessa. Tutkielman kiinnostuksen kohteena ovat palveluasumishankinnan suunnitteluvaiheen käytännöt, ongelmakohdat ja tavoitteet. Tutkielmassa tuodaan esiin aiheita, joita palveluasumishankinoissa voidaan tarkastella sosiaalityön ja vaikeavammaisten asiakkaiden kannalta. Tutkielmaa ohjaavat seuraavat kysymyksenasettelut: 1) Minkälaiset käytännöt ohjaavat palveluasumishankintojen suunnittelua?, 2) Minkälaisia ongelmia palveluasumishankinnan suunnittelussa on paikannettavissa? ja 3) Minkälaisia tavoitteita palveluasumisen järjestämisessä ja palveluhankinnan suunnittelussa on havaittavissa? Tutkimusaineisto koostuu seitsemästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, joissa on haastateltu seitsemän suuren suomalaisen kaupungin kahdeksaa palveluasumisen järjestämiseen ja suunnitteluun osallistunutta kunnallista viranhaltijaa. Haastattelut on toteutettu asiantuntijahaastatteluina ja haastateltavat on valittu virka-asemansa perusteella. Haastattelut toteutettiin joulukuussa 2011 ja tammikuussa 2012. Tutkimusote on laadullinen ja litteroitu aineisto on analysoitu sisällönanalyysilla. Tutkielman keskeisimpien havaintojen perusteella palveluasumishankintojen suunnittelussa korostuu virkamiestyön osuus kunnallispoliittisen strategisen suunnittelun jäädessä suuntaa-antavaan rooliin. Palveluasumishankintojen operatiivinen suunnittelu ilmenee kaksijakoisena yhteistyönä, jossa kunnallinen hankintatoimi vastaa ensisijaisesti hankintalainsäädännön edellytyksistä ja sosiaalityön substanssiosaajat hankinnan sisällön määrittelemisestä eli tuotteistamisesta. Analyysin perusteella sosiaalityön asiantuntijuuden kannalta keskeiseksi kehityssuunnaksi paikantuu talouteen perustuvien käytäntöjen ja ajattelutapojen esiin nouseminen. Tutkielman mukaan palveluhankintojen suunnittelu edellyttää sosiaalityön asiantuntijoilta palveluasumisen tuotteistamis- ja segmentointitaitoa. Palveluhankinnan suunnittelussa käytettävä vaikeavammaisten asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita ja palveluasumismarkkinoita koskeva tuntemus perustuu suurelta osin kokemuksen kautta hankittuun sosiaalityön osaamiseen. Kokemustiedon ja palvelusuunnitelmissa kerättävän tiedon systemaattista kokoamista ja hyödyntämistä tulisi kehittää. Asiakaslähtöisten toimintamallien käyttämiseen palveluhankinnan suunnitteluvaiheessa on halukkuutta, mutta niiden toteuttamiseen toivotaan konkreettisia keinoja. Palveluasumishankintojen suunnittelun suurimmat ongelmat liittyvät siihen, miten eri asiakkaiden yksilölliset tarpeet voidaan huomioida kokonaisvaltaisesti ja tiivistää suunnittelussa laadittavien tarjouspyyntöasiakirjojen edellyttämään muotoon. Ongelmia aiheutuu myös hoivapalvelun ja asumisen yhdessä kilpailuttamisesta, mutta tulevaisuudessa niiden erottamista pidetään pääsääntönä. Palveluasumisen suunnittelun tavoitteina korostuu joustavien, monipuolisten ja asiakkaiden yksilölliset tarpeet huomioivien järjestämis- ja hankintatapojen käyttäminen. Tavoitteina on havaittavissa myös asiakkaiden asumisen jatkuvuuden ja valinnanvapauden turvaaminen sekä kotoisan ja moniarvoisen asuinympäristön huomioiminen palveluasumista järjestettäessä.