Browsing by Subject "auringonlaskusäännös"

Tämän tutkielman tarkoituksena oli käsitellä energiaperuskirjaa, sen uudistamista ja EU:n suunnitteleman sopimuksesta irtautumisen vaikutuksia kansainväliseen investointisuojaan ja EU:n ja sen jäsenmaiden sopimukseen liittyviin riidanratkaisua koskeviin velvoitteisiin. Energiaperuskirja on energia-alaan liittyvä monenvälinen investointisuojasopimus, joka neuvoteltiin 1990-luvulla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Sopimuksen tarkoituksena oli turvata Euroopan energiansaanti sekä tuoda Venäjä lähemmäksi länsimaista kauppa- arvo- ja oikeusyhteisöä sekä lisätä ulkomaisten sijoittajien energia-alan investointien suojaa sopimusvaltioiden alueella. EU:n sopimuksesta irtautumisen keskeisenä tavoitteena on mitätöidä energiaperuskirjan mahdollistama sijoittajan ja sopimusvaltion välinen riidanratkaisua koskeva säännös, joka antaa sijoittajalle mahdollisuuden viedä riita-asia käsiteltäväksi ICSID-sopimuksen mukaiseen välimiesmenettelyyn, ja joka on yksi investointisuojan keskeisimmistä osista. Irtautumiseen soveltuu kuitenkin energiaperuskirjan 47 artiklan mukainen auringonlaskusäännös, jonka puitteissa sopimuksen määräyksiä sovellettaisiin 20 vuotta sopimuksen irtisanomisesta eteenpäin. EU pyrkii mitätöimään tämän auringonlaskusäännöksen vaikutuksen. Tutkielma keskittyy vastaamaan kysymykseen, voiko EU yksipuolisesti sopimuksesta irtautuessaan mitätöidä auringonlaskusäännöksen vaikutuksen ja estää sopimuksen riidanratkaisua koskevan osan soveltamisen heti irtisanomisen voimaantulosta lähtien ja 20 vuoden siirtymäajan sivuuttaen. Irtautumisen oikeudellisten vaikutusten arvioinnissa voidaan tunnistaa riidanratkaisuun liittyen neljä eri skenaariota, joihin kaikkiin liittyy oma oikeudellinen tulkintansa ja joita tässä tutkielmassa käsitellään: 1. EU:n sisäiset energiaperuskirjan perusteella nostetut sijoittajan ja sopimusvaltion väliset riidat ennen EU:n irtaantumissopimuksen voimaantuloa 2. EU:n sisäiset energiaperuskirjan perusteella nostetut sijoittajan ja sopimusvaltion väliset riidat EU:n irtaantumissopimuksen voimaantulon jälkeen 3. EU-jäsenmaan ja kolmannen maan väliset sijoittajan ja sopimusvaltion väliset riidat EU:n irtaantumissopimuksen voimaantulon jälkeen, kun kolmas valtio ei ole sopinut EU:n kanssa sopimuksen soveltamisen lopettamisesta 4. EU-jäsenmaan ja kolmannen maan väliset sijoittajan ja sopimusvaltion väliset riidat EU:n irtaantumissopimuksen voimaantulon jälkeen, kun kolmas valtio on sopinut EU:n kanssa sopimuksen soveltamisen lopettamisesta Tutkielman johtopäätelmänä on se, että EU:n sisäisten 1–2 skenaarioiden osalta irtautumisen oikeudellisissa seuraamuksissa ratkaiseva eron tekevä tekijä on se, onko sijoittajan ja valtion välinen riita-asia pantu vireille tai ratkaistu ennen vai jälkeen irtaantumissopimuksen voimassaoloa. Välitystuomioiden ratkaisukäytännön perusteella välitystuomioistuimet eivät todennäköisesti jaa EU:n näkemystä energiaperuskirjan määräyksien tehon lakkaamisesta tapauksissa, joissa menettely on aloitettu ennen irtautumista. Irtautumisen jälkeisten tapauksienkin osalta on todennäköistä, että EU:n argumentit haastetaan vetoamalla kansainvälisen oikeuden normeihin ja periaatteisiin, jotka suojelevat valtiosopimusten kolmansien osapuolien perusteltuja odotuksia ja luottamusta oikeusympäristön varmuuteen ja pysyvyyteen. Skenaarioiden 3-4 osalta, eli EU:n irtautumisen vaikutuksista energiaperuskirjan antamaan investointisuojaan suhteessa kolmansiin maihin, irtautumisen ajallisen ulottuvuuden osalta oikeudelliset kysymykset saavat saman vastauksen kuin EU:n sisäisen soveltamisen osalta. EU-jäsenmaan ja kolmannen maan suhteen avainerona- ja kysymyksenä on kuitenkin se, saako EU neuvoteltua kolmannen maan kanssa irtautumissopimusta vastaavan sopimuksen, jossa sopimusvaltiot sopivat, ettei energiaperuskirjan 47 artiklan mukaista auringonlaskusäännöstä sovelleta. Jos tällaista sopimusta ei neuvotella, niin tällöin auringonlaskusäännös tulee normaalisti voimaan. Jos sopimus on neuvoteltu, niin se kohtaa todennäköisesti välimiestuomioistuimessa saman haasteen, kuin EU:n sisäinen lopettamissopimus.