Browsing by Subject "biografinen tutkimus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2018)Vuorineuvos Aulis Kairamo (1905–1991) teki elämäntyönsä metsäteollisuudessa. Hänen keskeisimmät työpaikkansa olivat Oulu Oy sekä Kemi Oy. Myös hänen isänsä Oswald Kairamo oli tehnyt monipuolisen uran yliopistossa ja politiikassa sekä toiminut myös senaattorina. Hän oli toiminut myös liike-elämässä, ja ollut aktiivinen suomalaisuusaatteen kannattaja. Auliksen isoisä Alfred Kihlman oli alunperin ollut apupappi, mutta oli siirtynyt yliopistolle opettajaksi sekä toiminut liike-elämässä. Hän oli myös ollut osa fennomaanista liikettä 1800-luvun Suomessa. Tämä tutkimus on biografinen ja keskittyy Aulis Kairamoon yksityishenkilönä. Lähdeaineistona on käytetty pääasiassa hänen kirjeitään kahdesta eri elämänvaiheesta; jatkosodasta vaimolleen sekä 1960-luvulla tyttärelleen, joka oli asunut Yhdysvalloissa. Näiden pohjalta olen käsitellyt hänen identiteettinsä muodostumista, mahdollisia ristiriitoja tai ulkopuolisia paineita sekä vaikutuksia, joita hänen ammatillisella identiteetillä on ollut hänen yksityiselämäänsä, suhteessa perheeseen. Käytössä olleiden kirjeiden valossa Aulis Kairamon identiteetissä keskeistä oli ollut työn moniulotteinen arvo. Sen ytimessä oli käsitys paitsi yleisestä työteliäisyydestä myös tyydyttävästä työstä elämän pohjana, sekä henkisen hyvinvoinnin taustalla. Työssään (tekemisessään) tyytyväinen ei esimerkiksi ollut taakaksi muille. Käsitys heijastelee hänen isoisänsä uskonnollista maailmankuvaa. Alfred Kihlmanin uskonnollinen vakaumus oli alunperin ollut ristiriidassa liike-elämässä toimimisen kanssa. Beckiläisyyden myötä hän oli saanut mielenrauhan liiketoimilleen. Aulis oli seurannut aikaansa ja lukenut kirjallisuutta, mikä oli nähtävissä hänen pohdinnoissaan tai luettavissa rivien välistä; hän oli taidokas kirjoittaja. Vahva ammatillinen identiteetti oli heijastunut perheeseen muun muassa välien kiristymisenä työstressin myötä. Toisaalta työ oli lähentänyt häntä vanhimman poikansa kanssa, joka oli myös käynyt teknillisen korkeakoulun. Vahvaa ammatti-identiteettiä oli tasapainoittanut läpi elämän mukana kulkenut musiikki sekä metsästys. Ellilän kartano Hämeenlinnassa oli tärkeä levon ja rauhan paikka Aulikselle.
-
(2020)Tutkielma käsittelee Eva Cederströmin (1909–1995) taiteilijuuden muodostumista 1920–1930-luvuilla tarkastelemalla Cederströmin omaelämäkerrallisia kertomuksia ja teoksia. Taidehistorian tapa valikoida tutkimuskohteensa on jättänyt Cederströmin kaltaiset, esittävää taidetta sotienvälisenä aikana tehneet taiteilijat, taidehistoriankirjoituksen marginaaliin. Tutkielma lähestyy Cederströmiä biografisen tutkimuksen keinoin mutta elämäkerrallista lähestymistapaa kriittisesti kommentoiden. Cederströmin teoksia tarkastellaan suhteessa Cederströmin taideajatteluun ja kuvallisen esittämisen traditioihin. Tutkimuskohdetta koskeva tieto tuotetaan kriittisen arkistoaineistoja, kirjallisuutta ja taideteoksia hyödyntävän kuva- ja tekstianalyysin kautta. Tutkielma täydentää, kommentoi ja kritisoi aikaisempaa Cederströmiin ja sotienvälisen ajan taidekenttään keskittyvää tutkimusta sekä taiteilijaelämäkertojen konventioita. Cederström koki taiteilijuutensa kumpuavan perhe- ja sukutaustastaan sekä henkisenä kotiseutunaan pitämältään Terijoelta. Perhe- ja sukutaustan korostaminen ja lapsuusajan mystifioiminen ovat taiteilijaelämäkertojen historian aikana muotoutuneita, nykynäkökulmasta ongelmallisia, konventioita. Cederströmin jätti melko systemaattisesti pois elämäkerrallisista kertomuksistaan tiedon siitä, ettei häntä alkuun hyväksytty taideopiskelijaksi. Hänen 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa Viipurissa suorittamansa taideopinnot eivät olleet ajan käsityksen mukaan yhtä merkittäviä kuin opinnot Suomen Taideyhdistyksen koulussa Ateneumissa. Vuonna 1933 alkanutta aikaansa Ateneumin opiskelijana Cederström piti jopa elämänsä tärkeimpänä, ja monet taideopintojen aikana omaksutut ajatukset toimivat taustavaikuttimina koko hänen uransa ajan. Myös opintojen aikana muodostuneet ystävyyssuhteet ja kontaktit vaikuttivat merkittävästi Cederströmin taiteilijuuden muotoutumiseen. Taidehistoriankirjoitus ei ole käsitellyt taiteilijoiden opiskeluaikaa ja opintomatkoja neutraalisti, vaan myytit neroudesta, omaperäisyydestä ja keskusta–periferia-asetelmasta ovat muokanneet kertomusta. Cederström näki sukupolvensa taiteilijoille tyypilliseen tapaan piirustukset keskeisenä osana taiteellista tuotantoaan. Hänen piirustuksissaan voi nähdä merkkejä miehisten olemusten ihailusta ja nuoren taitelijanaisen erilaisesta asemasta verrattuna joidenkin miestaiteilijoiden teoksista heijastuviin perheensisäisiin valta-asetelmiin. Kalevala-taide eli 1930-luvulla nousukauttaan, ja Cederströmin klassisoivat Kalevala-teokset kuvastavat Cederströmin tyylillistä kehitystä ja naisnäkökulmaa miestaiteilijoiden suosimaan aiheeseen. Omakuvissaan Cederström viittaa renessanssitaiteen traditioon ja taiteelliseen prosessiin, johon keskittyminen oli Cederströmille ja hänen sukupolvensa taiteilijoille korostetun tärkeää. Omakuvissa on mystiikkaan ja henkisyyteen viittaavia ulottuvuuksia, ja ne kuvastavat nykynäkökulmasta 1930-luvun taiteilijakäsityksen miehisyyttä.
Now showing items 1-2 of 2