Browsing by Subject "bonsai"

Mäntyjä tavataan japanilaisen kulttuurin ilmiöissä toistuvasti. Ne ovat taiteessa käytetty yleinen kuva-aihe ja symboli: mäntyjä kuvataan muun muassa kuvataiteessa, runoudessa, nō-teatterissa ja bonsai-taiteessa. Mäntyjä on vaalittu niin puutarhoissa kuin luonnossakin. Tämä maisterintutkielma käsittelee mäntyjen esteettistä arvostamista japanilaisessa kulttuurissa. Tutkielman tavoitteena on aiheen laajuuden esittelyn lisäksi selvittää, mitä männyissä Japanissa arvostetaan ja miksi. Huolimatta mäntyjen yleisyydestä japanilaisessa taiteessa ja kulttuurissa on tutkimus aiheesta vähäistä. Tämä tutkielma hyödyntää merkittävissä määrin Sonja Servomaan tekemää tutkimusta männyistä ja japanilaisesta estetiikasta. Mäntyaihetta taustoittavia japanilaista estetiikan käsitteitä ja keskeisiä ajattelutapoja avataan pääasiassa Yuriko Saiton ja Minna Eväsojan tutkimuksista käsin. Huomion keskiöön tuodaan vaatimattomien ja tavanomaisten sekä karujen ja epätäydellisten asioiden esteettinen arvostaminen. Tutkielma osoittaa mäntyjen ilmentävän japanilaisessa kulttuurissa toisaalta raa’an surumielisellä tavalla sitkeyttä ja selviytymistä karuissa oloissa sekä toisaalta ylimaalliseenkin maailmaan yhdistyvää ylvästä vakautta ja pysyvyyttä. Männyn epätäydellisiltä ja rujoilta vaikuttavat piirteet eivät tarkoita vaillinaisuutta, vaan päinvastoin sen itsensä itsenään olemisen merkkeinä täydellisiä ominaisuuksia. Mänty voi olla olosuhteista huolimattoman sisukkuuden ja vaatimattomuuden symbolina esimerkillinen suunnannäyttäjä tai kanssaeläjä, kuten tässä tutkielmassa todetaan. Tutkielma esittää kysymyksen: voidaanko mäntyä pitää ohjeistajana oppimisen ja mielen harjoittamisen poluilla.