Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "colorectal surgery"

Sort by: Order: Results:

  • Pakarinen, Matti (2022)
    Tausta Perioperatiivisen hoidon kehittämisen tärkeimpiä tavoitteita ovat leikkauksen jälkeisen osastojakson lyheneminen, leikkaukseen liittyvien komplikaatioiden väheneminen, alhaisemmat hoidosta aiheutuvat kustannukset ja syöpäpotilaita hoidettaessa parempi onkologinen hoitotulos. ERAS (Enhanced Recovery After Surgery) on protokolla näyttöön perustuvista, multimodaalisista pre-, peri- ja postoperatiivisista toimintamalleista, joiden tavoitteena on optimoida potilaan perioperatiivinen hoito. Viimeisin ERAS-suositus paksusuolikirurgisen potilaan hoidosta julkaistiin 2018 ja se koostuu 24 osatekijästä. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet yksittäisten ERAS-osatekijöiden roolin selvittämiseen, mutta selvää näyttöä tekijöistä, jotka ennustaisivat protokollan epäonnistumista kokonaisuutena ei ole. Myös ERAS-ohjelman mukaisesti hoidetun paksusuolikirurgisen potilaan komplikaatioriskin ennustaminen on toistaiseksi vaikeaa, sillä käyttökelpoisten algoritmien kehittäminen on työlästä. Aineisto ja menetelmät Helsingin yliopistollisen keskussairaalan vatsakeskukseen kuuluvassa Jorvin sairaalassa suoritetaan vuosittain noin 500 paksusuoliresektiota. 2017 Jorviin perustettiin moniammatillinen ERAS-työryhmä ja sen laatima päivitetty paksusuolikirurgisen potilaan ERAS-protokolla otettiin käyttöön. Kävimme retrospektiivisesti läpi kaikkien (N=969) kesäkuun 2017 ja kesäkuun 2019 välillä elektiivisesti leikattujen yli 18-vuotiaiden paksusuoliresektio potilaiden potilaskertomustekstit. Löydökset ja pohdinta Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää retrospektiivisesti kerätyn aineiston pohjalta ERAS-protokollan toteutumattomuutta ja heikkoa komplianssia ennustavia tekijöitä elektiivisillä paksusuolileikkauspotilailla. Lisäksi selvitimme leikkauksen jälkeistä suolilamaa ja suolisauman pettämistä ennustavia tekijöitä. Nykyiset perioperatiivista mortaliteettia ja morbiditeettia ennustavat riskilaskurit ovat osoittautuneet epätarkoiksi ja yliarvioivat paksusuolikirurgiaan liittyviä riskejä. Tuoreen tutkimustiedon kerääminen hoitojen kehittyessä on keskeistä, jotta hoitoon liittyvät päätökset voidaan tehdä tuoreimman tiedon pohjalta. Aiemman kirjallisuuden pohjalta tiedetään yli 70 % ERAS-komplianssin liittyvän pienempään komplikaatioriskiin ja lyhyempään leikkauksen jälkeiseen sairaalahoitojaksoon, joten käytimme tätä raja-arvona onnistuneelle ERAS ohjelman toteutumiselle. Tutkimuksemme varsinaiset tulokset esitellään tarkemmin virallisessa tutkielmassa.
  • Tiainen, Tuukka (2021)
    Kirugisen potilaan hoidon optimoimiseksi on kehitetty tieteellisen tutkimustiedon pohjalta perioperatiivisia toimintamalleja. Toimintamallien avulla potilaan hoito suunnitellaan alkaen viikoista ennen sairaalaan tuloa aina kotiutuspäivään saakka. Kansainvälinen ERAS (Enhanced recovery after surgery) Society laatii erikoisaloittain hoitosuositukset toimintamallien toteuttamista varten. Tuorein versio elektiiviselle kolorektaalikirurgiselle potilaalle on tehty vuonna 2018. Suositus sisältää yhteensä 24 eri komponenttia, joista kullakin on tutkitusti vaikutusta potilaan hoidon optimoinnissa. Tutkielman tarkoituksena oli löytää kirjallisuuskatsauksen avulla kolorektaalikirurgisten potilaiden osalta ERAS-toimintamallin epäonnistumista ennakoivia tekijöitä ja malleja, sekä arvioida näiden mahdollista käyttökelpoisuutta kliinisessä työssä. Katsaus suoritettiin soveltaen systemaattisen tiedonhaun pääperiaatteita. Aineiston haku tehtiin PubMed ja OvidMedline tietokannoista. Katsaukseen sisällytettyjä tutkimuksia hakuprosessin rajaamisen jälkeen oli yhdeksän, joista neljä katsottiin vertailukelpoiseksi keskenään. Artikkelit olivat laadultaan retrospektiivisiä. Vertailukelpoisten tutkimusten potilasmäärä oli yhteensä 1568. Vertailu suoritettiin analysoimalla artikkelien monivarianttianalyysien taulukoituja tuloksia. Tutkielman perusteella ERAS-protokollan epäonnistumista ennustavina tekijöinä korostuivat avoleikkaus, avanteen tekeminen, pidentynyt virtsakatetrin käyttö sekä postoperatiivisen nestehoidon ja mobilisaation tavoitteiden epäonnistuminen. Ennustavia matemaattisia riskipisteytysmalleja on ehdotettu, mutta nämä eivät ole kliinisesti yleisessä käytössä. Aiheesta tarvitaan lisätutkimuksia randomoiduissa asetelmissa, missä toimintamallit ja ERAS-protokollan epäonnistumisen määritelmä on yhtenäistetty.