Browsing by Subject "concrete floors"

Lypsylehmien elinympäristöön kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Makuualustalla on suuri vaikutus lehmien hyvinvointiin ja sitä kautta myös niiden maidontuotokseen. Makuualustan pitäisi muistuttaa mahdollisimman paljon laidunta, johon lehmät ovat anatomisesti ja fysiologisesti sopeutuneet. Makuualusta vaikuttaa lypsylehmien käyttäytymiseen ja puhtauteen sekä jalkojen, sorkkien ja utareen terveyteen. Makuualustan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat pehmeys, pito, karheus, kosteus ja lämmön eristävyys. Lehmien makuualustan tulee ensisijaisesti olla pehmeä. Lehmien vammat vähenevät suorassa suhteessa makuualustan pinnan pehmeyden lisääntymiseen. Kova alusta altistaa erilaisille sorkkasairauksille. Sorkkasairauksien todennäköisyys lisääntyy kostealla alustalla. Kova alusta myös vähentää lehmien makuuaikaa. Tästä aiheutuu stressiä ja sen myötä epänormaalia käyttäytymistä sekä maitotuotoksen laskua. Stressi ja kipu estävät myös kiimakiertoa toimimasta normaalisti ja kiimaan tulo poikimisen jälkeen viivästyy. Lehmän painosta jopa 2/3 kohdistuu ylösnoustessa ja makuulle mennessä etupolvien alla olevaan alustaan aiheuttaen herkästi vaurioita etupolvien alueelle. Pehmeällä alustalla voidaan jakaa etupolviin kohdistuvaa painetta laajemmalle alueelle. Toisaalta liian pehmeä alusta voi aiheuttaa epänormaalin seisomisasennon, jonka seurauksena eläin voi ontua. Karhealla ja mahdollisesti kostealla alustalla lehmät herkästi saavat vaurioita erityisesti jalkojen alaosiin, jossa ei nahan alla ole pehmytkudosta. Tällaiset haavaumat paranevat usein huonosti ja altistavat lehmiä utaretulehduksille. Makuualustan puhtaus ja kuivuus ovat oleellisia asioita erityisesti ympäristöpatogeenien aiheuttamien utaretulehdusten ennaltaehkäisyssä. Makuualustan lämmöneristävyyden merkitys lehmien elinolosuhteille vaihtelee ympäristön lämpötilan, lehmän koon, tiineyden keston ja tuotoksen mukaan. Normaalissa 10-15 °C lämmössä lopputiine korkeatuottoinen lehmä haihduttaa niin paljon lämpöä, ettei se tarvitse lämmönsäätelyn kannalta eristystä betonista. Makuualustan on oltava myös kestävä, puhdistettava ja ekonominen. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää makuualustan vaikutusta lehmien terveyteen sekä parsipatjoja ja –petejä vaihtoehtoisina parsien pintamateriaaleina. Tutkimusosassa oli tarkoitus selvittää lypsylehmien mieltymystä yhden parsipatjan (paksuun 2 cm) ja kahden parsipedin (paksuudet 7 ja 10 cm) välillä. Tutkimus tehtiin Suitiassa 22 parsipaikan lämminpihaton osastossa, jossa oli 20 lypsyssä olevaa lehmää. Lehmiä kuvattiin 215,5 tunnin ajan. Materiaalien suosituimmuutta tutkittiin mittaamalla makuuaika, havainnoimalla tyhjän navetan täyttymistä sekä havainnoimalla kilpailua makuupaikoista. Lehmät makasivat odotetusti eniten pehmeimmällä materiaalilla, mutta ohutmattoisimmista parsista häädettiin lehmiä herkimmin pois. Tyhjässä pihatossa lehmät valitsivat mieluimmin ohuimman materiaalin. Eri materiaalien käytössä ei kuitenkaan todettu tilastollisesti merkitsevää eroa. Todennäköisesti lehmillä ei tässä tutkimuksessa ollut todenmukaisia mahdollisuuksia valita makuupaikkaansa siinä olevan materiaalin perusteella, vaan valintaan vaikuttivat hyvin suuressa määrin vakiintuneet parsipaikat, asema laumahierarkiassa, kulloinkin vapaana olevat parret sekä ohuen materiaalin tuttuus.