Browsing by Subject "convaincre"

Tutkielmassa tarkastellaan juridista argumentointia liikesalaisuuksia koskevan direktiiviehdotuksen puolesta sekä vastaan. Tavoitteena on selvittää retorisen diskurssianalyyttisen tutkimuksen keinoin, minkälaisia juridisia argumentaatiokeinoja vastapuolet käyttävät tavoitteenaan vakuuttaa vastaanottaja argumenttinsa oikeellisuudesta sekä liikesalaisuuden suojan tarpeesta pyrkiessään vaikuttamaan vastaanottajan mielipiteeseen. Vuonna 2013 esitetyn direktiiviehdotuksen taustalla olevan ajatuksen mukaan liikesalaisuuksien katsotaan oleva merkittävä osa yritysten aineetonta varallisuutta, mutta niiden osalta on muista aineettomista oikeuksista poiketen hyvin vähän kansainvälistä sääntelyä. Ranskassa julkinen keskustelu direktiivistä on jakaantunut direktiiviä kannattavaan, enimmäkseen julkisen hallintoa edustavaan osapuoleen, sekä direktiiviä vastustaviin toimijoihin, joita ovat näkyvimmin ammattiyhdistysliike sekä toimittajajärjestöt. Tutkielmassa tarkastellaan direktiivin puolustajien sekä vastustajien esittämiä argumentteja lain valmisteluteksteissä, julkisissa sidosryhmäkommentaareissa ja lausunnoissa, kansalaisaloitteissa sekä mediassa. Analyysiosassa argumentaatiokeinoja pyritään tarkastelemaan kahden teorian, Georges Kalinowskin (1965) esittämän päättelyyn liittyvien tyypittelyiden sekä Stefan Goltzbergin (2008, 2010 ja 2013) esittämän argumentaatiomerkkaajien, valossa. Edellä mainitut teoriat mahdollistavat argumenttien jäsentämisen ja päättelyketjun osoittamisen ja siten argumenttien taustalla olevien retoristen rakenteiden ymmärtämisen. Tutkielman tulosten pohjalta on mahdollista tehdä johtopäätöksiä niistä seikoista ja argumenteista, joita käyttäen eri osapuolet pyrkivät oikeuttamaan kantansa. Tutkimuksen keskeinen tulos on ennen kaikkea se, että direktiivin puoltajat käyttävät eniten analogista sekä deduktiivista päättelyketjua argumentointinsa tukena. Direktiivin vastustajat sen sijaan rakensivat argumentointinsa enimmäkseen deduktiivisen sekä reduktiivisen päättelyn varaan. Puolustajien argumentoinnissa olivat eniten esillä niin sanotut samaan lopputulokseen orientoituneet argumentaatiomerkkaajat kuin taas direktiivin vastustajat käyttivät argumenteissaan eniten eri lopputulokseen orientoituneita merkkaajia. Päättelytyylien eroavaisuudet tukivat ennakkokäsitystä siitä, miten eri osapuolet pyrkivät vaikuttamaan yleisöönsä. Argumentaatiomerkkaajien avulla tulivat näkyviksi eri osapuolten argumenttien voimakkuus ja sitä kautta niiden mahdollinen kumottavuus.