Browsing by Subject "delabelling"

Penisilliiniallergia on yleisimmin ilmoitettu lääkeaineallergia, mutta sen todellinen prevalenssi on paljon ilmoitettua matalampi. Todellinen allerginen reaktio ilmenee välittömänä urtikariana tai anafylaksiana tai viivästyneenä makulopapulaarisena ihottumana. Oireita, joilla ei ole allergista mekanismia, saatetaan virheellisesti pitää allergiana. Suomessa käytetään vähiten penisilliiniä verrattuna muihin Pohjoismaihin. Kefalosporiinien kulutus Suomessa on runsasta. Penisilliini on kapeakirjoinen mutta moniin infektioihin tehokas antibiootti. Tämä kirjallisuuskatsaus käsittelee penisilliiniallergian uudelleenarviointia, jonka tavoitteena on vähentää turhia allergiamerkintöjä. Katsaukseen valikoitui 20 artikkelia, joissa käsitellään aihetta eri näkökulmista. Kirjallisuuden perusteella turha penisilliiniallergiamerkintä lisää todennäköisesti vaihtoehtoisten, usein laajakirjoisten antibioottivalintojen myötä esimerkiksi Clostridioides difficile -infektioden määrää sekä pidentää sairaalassa oloaikaa. Allergian poissulku tapahtuu potilaan haastatteluun perustuvalla riskinarviolla ja sen jälkeen mahdollisella amoksisilliinialtistuksella. Soveltuvan potilaan tunnistaminen ja altistuksen käytännön toteutus ovat usein haaste. Uudelleenarviointia on pyritty helpottamaan kehittämällä erilaisia algoritmeja kliinikon tueksi potilaan haastattelussa. Katsauksessa on myös sivuttu allergian uudelleenarvioinnin jälkeisiä vaikutuksia antibioottien kulutukseen. Katsauksen lopussa on kuvaus aloittamastamme penisilliiniallergian uudelleenarviointia koskevasta toteutettavuustutkimuksesta. Kirjallisuuskatsauksen perusteella penisilliiniallergian uudelleenarvioinnilla on positiivisia seurauksia potilaalle sekä sairaalalle. Uudelleenarvioinnin jälkeen potilaille määrätään kapeakirjoisempia antibiootteja ja penisilliinin suhteellinen osuus määrätyistä antibioottikuureista lisääntyy.