Browsing by Subject "delabiaalisaatio"

Tutkielmassa tarkastellaan venäjän kielen /u/-foneemin edustumia eri foneettisissa ja morfologisissa ympäristöissä sekä käsitellään foneemin edustumiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, missä foneettisissa ja morfologisissa ympäristöissä esiintyy /u/-foneemin kvalitatiivista reduktiota. Tutkimuksen kohteena on nykyaikainen puhuttu kirjakieli, johon tässä tutkielmassa viitataan sanaparilla spotaani puhe. Spontaanissa puheessa tapahtuu nykyään nopeita muutoksia, ja tutkielmaa tehtäessä olemassa olleet spontaania puhetta käsittelevät tutkimukset ovat reaalitilannetta jäljessä, mikä tekee tästä tutkielmasta ajankohtaisen. Tutkielmassa käytetyt menetelmät perustuvat Moskovan fonologisen koulukunnan oppirakennelmaan. Tutkielman näkökulmasta tärkeät käsitteet ovat tavoiteartikulaatio ja artikulaatioliike. Tavoiteartikulaatio on puheen staattinen ulottuvuus. Se kuvaa foneemin ideaalia ääntämistä. Tavoiteartikulaatio jää arkipuheessa saa-vuttamattomaksi artikulaatioreduktion sekä koartikulaatio- ja akkommodaatioilmiöiden vuoksi. Artikulaatioliike liittyy puheen dynaamiseen ulottuvuuteen. Se on liike, jonka avulla puheessa toteutuu tavoiteartikulaatio. Artikulaatioliike jaetaan kolmeen vaiheeseen: ekskursioon, pääasennon vaiheeseen ja rekursioon. Kolmas keskeinen käsite on artikulaatioreduktio, joka tarkoittaa äänteiden kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia muutoksia. [u]-vokaalin kvalitatiivinen reduktio on ensisijaisesti labiaalisaatiopiirteen menettämistä. Tutkielman pohjana on empiirinen tutkimus. Aineistona tutkimukselle toimii venäjän puhutun kielen korpus Veselye istorii iz žizni ’iloisia juttuja elämästä’. Korpus koostuu neljästäkymmenestä monologista, joista tähän tutkielmaan on valittu yhdeksän miesten äänittämää tarinaa. Monologeista on poimittu kaikki /u/-foneemin sisältävät 197 sananmuotoa. Foneettisten piirteiden analysointiin kehitetyn PRAAT-ohjelman avulla äännevirrasta on etsitty ja merkitty katkelmia, joissa esiintyy /u/-foneemi. Sen jälkeen on merkitty segmentit, jotka ovat artikulaatioliikkeen pääasennon vaiheita. Foneettisen segmentaation jälkeen /u/-foneemin sisältävät kohdat on leikattu ja foneemin kahden ensimmäisen formantin (F1 ja F2) arvot on mitattu. Mittayksikkönä on hertsi. Formanttiarvoja on verrattu eri foneettisissa ja morfologisissa ympäristöissä painollisissa ja painottomissa tavuissa esiintyvien allofonien kesken. Lähtökohtana on ollut se, että formanttien arvot, varsinkin F2:n arvot, pienenevät labiaalivokaalia (kuten [u]) äännettäessä. Aineistoanalyysin ja formanttiarvojen vertaamisen perusteella on tehty seuraavat johtopäätökset: /u/-foneemi muuttuu kvalitatiivisesti vähiten painottomissa tavuissa vokaalien jälkeen sekä etuliitteissä. Suurin kvalitatiivinen muutos (delabiaalisaatio) tapahtuu velaaristen liudentumattomien konsonanttien jälkeen. /u/-foneemia edeltävän konsonantin laatu ei osoittaudu relevantiksi foneemin kvalitatiivisen muutoksen kannalta: formanttiarvot ovat melkein samoja liudentuneiden ja liudentumattomien konsonanttien jälkeen. Sen lisäksi on havaittu, että saman informantin eri konteksteissa lausumissa identtisissä sananmuodoissa /u/:n edustumat saattavat saada erilaisia formanttiarvoja. Se osoittaa, että /u/-foneemin kvalitatiivista muutosta edistäviä tekijöitä ja säännöllisyyksiä täytyy etsiä segmenttisen fonetiikan keinojen lisäksi myös supersegmenttisen fonetiikan keinoin. Osassa tapauksista /u/-foneemi saa epätyypillisen edustuman: sen formanttiarvot osuvat muiden vokaalien formanttialueelle. Puheen kuulijat kuitenkin tunnistavat ja tulkitsevat ko. vokaalit /u/:ksi. Tätä ilmiötä on mahdotonta selittää ainoastaan segmenttisen fonetiikan avulla. Se avaa mahdollisuuksia jatkotutkimuksille. Tämän ohella täytyisi suorittaa vastaava toisten foneemien analyysi ja verrata saatuja tuloksia tässä tutkimuksessa saatuihin tuloksiin.