Browsing by Subject "dialoginen tekstintutkimus"

Tutkielman kohteena ovat yksikön ensimmäisen persoonan ajatella-, miettiä- ja pohtia -verbit verkkokeskustelussa. Tutkimus kohdistuu sellaisiin rakenteisiin, jotka ovat episteemisesti evaluoivia eli osoittavat arviota keskustelussa esitetyn tiedon varmuudesta tai jotka osoittavat siirtymää tekstissä tai keskustelussa. Aineisto koostuu 78 esimerkistä ja on kerätty Kielipakin Korp-palvelun suomi24-korpuksesta. Aineistoa analysoidessa hyödynnetään kehystämisen käsitettä sekä keskustelututkimuksen ja dialogista tekstintutkimuksen metodeja. Tutkielmassa eritellään, millaisia aineiston ajatteluverbirakenteet ovat muodoltaan ja millaisia toimintoja ne mahdollisesti kehystävät. Aineistossani ajatteluverbirakenteet voivat saada lause- tai NP-komplementin tai olla objektittomia. Suurin osa aineiston verbirakenteista kehystävät jotakin toimintoa, eli vaikuttavat siihen, miten jokin toiminto, kuten kysymys tai väite, kontekstissaan tulkitaan. Aineistossani ajatteluverbirakenteet kehystävät ajatteluverbille alisteisen lauseen ilmaisemaa toimintoa. NP-komplementin saavissa rakenteet voivat myös kehystää rakenteen jälkeisissä tekstinosissa. Toisaalta aineistossani on myös kiteytyneitä rakenteita, joiden voidaan ajatella kehystävän edeltäviä tai jossakin toisessa viestissä olevia toimintoja. Tällaisia ovat esimerkiksi tutkimuksessa metapragmaattisiksi rakenteiksi kutsutut Kunhan V (esim. kunhan pohdin), V vain (vrt. mietin vain), näin v X:nä (vrt. näin ajattelen rivikansalaisena asiasta) ja en V vaan V (vrt. en väitä vaan pohdin). Kaikki kiteytyneet rakenteet tutkimuksen aineistossa eivät kehystä rakenteen ulkopuolisia toimintoja. Tällaisia ovat samanmielisyysrakenteet (vrt. pohdin samaa). Tutkimuksessa myös selvitetään, millaisissa konteksteissa kehystäminen on episteemisesti evaluoivaa ja millaisissa puolestaan diskurssia jäsentävää. Episteemistä evaluointia analysoidaan Heritagen ja Raymondin (2006) episteemisen pääsyn käsitteen avulla. Kirjoittaja voi kielellisillä keinoilla esittää episteemisen pääsynsä olevan esimerkiksi voimakasta, jolloin keskustelijalla on enemmän tietoa puheenalaisesta asiasta, tai heikkoa, jolloin tietoa on vähemmän tai se on epävarmempaa kuin muilla keskustelijoilla. Episteemisen evaluointiin liittyviä funktioita saavat aineiston kiteytyneet rakenteet ja sellaiset rakenteet, joissa verbi kehystää väitettä. Heikkoa pääsyä osoittavissa rakenteissa verbi esiintyy joko ilman määritteitä tai episteemisesti neutraalien tai heikkoa pääsyä osoittavien määritteiden kanssa (esimerkiksi rakenteessa itse olen ajatellut itse-pronomini voi osoittaa kirjoittajan näkemyksen olevan yksi monista), kun taas voimakkaampaa episteemistä pääsyä osoittavissa rakenteissa verbin saa määritteikseen erilaisia keskustelijan näkemyksen varmuutta korostavia adverbeja (esimerkiksi ajatteluprosessin toistuvuutta osoittava monesti). Kiteytyneistä rakenteista samanmielisyysrakenteet osoittavat joko muiden keskustelijoiden kanssa yhtäläistä tai voimakkaampaa pääsyä ja kunhan V-, en V vaan V -, Näin V X:nä- ja V vain -rakenteet heikompaa pääsyä. Diskurssin jäsentämiseen liittyviä funktioita ajatteluverbit saavat sellaisissa rakenteissa, joissa ajatteluverbirakenne kehystää kokonaista vuoroa, esimerkkinä tai perusteluna toimivaa väitettä tai aitoa kysymystä. Tyypillisesti näissä rakenteissa verbillä ja sen saamilla määritteillä on kontekstualisoiva tehtävä: ne esimerkiksi osoittavat, millainen relevanssi niiden kehystämällä toiminolla on joko suhteessa oman vuoron muihin osiin tai keskustelun aiempiin toimintoihin. Ne myös pehmentävät esimerkiksi toiminnon odotuksenvastaisuutta kontekstissaan. Diskurssia jäsentävien rakenteissa olevia määritteitä ovat esimerkiksi ajanilmaukset (tänään, nyt) tai demonstratiivipronominit (tuossa, tässä).