Browsing by Subject "digitaalinen"

Tutkielmassa tarkastelen kivijalkatoimintaan perustuvan galleriatoiminnan merkitystä 2020-luvulla. Selvittelen fyysisen galleria- ja taidekokemuksen yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia digitaaliseen kokemukseen verrattuna. Siinä missä fyysiset tilat olivat ennen välttämättömyys taiteen kokemiselle ja välittämiselle, pandemia ja digitaalisen kokemisen läpimurto ovat osoittaneet, että tapa kokea taidetta ja teoksia on keskellä muutosta, ja taidetta voi kokea muullakin tavalla kuin perinteisessä fyysisessä galleriassa asioiden. Virtuaalinen todellisuus, kasvukaudesta nauttiva verkkomyynti, NFT-taide sekä etäyhteyksin toimivat tapahtumat ovat ottaneet merkittävän edistysaskeleen taidemaailmassa 2020-luvulla. Tarkastelen kaupallisen galleriatoiminnan teosten välittämiseen liittyviä aspekteja sekä esittelen dataa digitaalisesta taiteen myynnistä. Lähestyn taiteen sosiologiaa Pierre Bourdieun, Sarah Throntonin ja David Hallen teorioiden pohjalta ja tutkin galleriatoimintaa Pauliina Laitisen ja Brian O’Dohertyn teosten pohjalta. Esittelen Denis Duttonin käsitteen autenttisuudesta ja pyrin argumentoimaan digitaalisen taiteen autenttisuuden puolesta. Esittelen tutkimuksessa myös kaupallisuuteen ja markkinointiin liittyviä tutkimuksia, jotka osoittavat yhtäläisyyksiä ja haasteita fyysisen ja digitaalisen taiteen kokemisen välillä. Esittelen myös digitaalisen taiteen kokemisen muotoja, jotka ovat keittyneet huomattavasti viime vuosina. Taiteen kokemisessa tärkeitä elementtejä ovat kokemus yhteisöllisyydestä ja kokemuksen jakamisesta, sekä tieto siitä, että koettava teos on autenttinen ja alkuperäinen. Digitaalinen taide on helposti lähestyttävämpää, sillä se ei ole paikkasidonnaista ja erilaiset verkkoalustat edistävät taiteen autonomiaa sekä taitelijalähtöisyyttä. Yksi tutkielman lähtökohdista on ajatus siitä, että taiteen pitää kuulua kaikille, ja sen tulee olla tasa-arvoisesti saatavilla. Näin ollen tutkielma on pyrkinyt lähestymään digitaalisuuden ja fyysisyyden dynamiikkaa meloristisesti; Toisaalta kummassakin ulottuvuudessa on paljon myönteisiä tekijöitä, toisaalta myös haasteita. Vaikka tutkimus osoitti eroavaisuuksia, yhdistettynä fyysisyys ja digitaalisuus ovat vaikuttava väline edistää hyvinvointia ja demokratiaa. Teknologian tuomat ulottuvuudet ovat jo osa inhimillistä toimintaa, ja ne ovat tulleet pysyväksi elementiksi fyysisen todellisuutemme rinnalle.

Tämä pro gradu -työ tarkastelee täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevien nuorten naisten toimintaa deittisovellus Tinderissä sosiaalisaatioprosessien ja sosiaalisen pääoman kertymisen näkökulmista. Aiempien tutkimusten mukaan nuoret suuntaavat aikuisuuteen ja opettelevat aikuisuudessa tarvittavia taitoja teknologian yhä vahvemmin värittämässä arjessa. Myös nuorten keskinäiset sosiaaliset suhteet tulevat uudella tavalla neuvoteltaviksi toisiinsa kietoutuneissa kasvokkaisissa ja virtuaalisissa konteksteissa. Nuorten yksityinen tila on laajentunut sovellusten avulla aiempaa voimakkaammin online-maailmaan, joka tarjoaa puitteet osallisuudelle, toimijuuden vahvistamiselle, sosiaalisen pääoman keräämiselle ja aikuisuuden käytäntöjen opettelulle omaan tahtiin ja yhdessä lähimpien ystävien kanssa. Nuorten osallisuutta ja toimijuutta online-ympäristöissä kuitenkin rajoitetaan ulkoapäin erilaisin ikärajoin, jotka perustuvat usein sukupuolittuneille ja normatiivisille käsityksille nuorille haitallisesta toiminnasta sekä toimintaan kohdistuvista riskeistä. Tämän työn tarkoituksena on selvittää, millä tavalla Tinderin käyttö nivoutuu osaksi nuorten naisten aikuistumisprosesseja. Näitä prosesseja tarkastellaan suhteessa nuorten toimijuutta vahvistaviin ja rajoittaviin tekijöihin, kuten iän ja sukupuolen konstruktioihin. Aineiston analysoinnin avulla selvitetään, millä tavoin nuoret naiset kerryttävät sosiaalista pääomaa sovelluksen fasilitoimassa sosiaalisessa arjessa, sekä miten julkinen ja yksityinen toiminta limittyvät osaksi heidän itse- ja vertaissosialisaatioprosessejaan. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä 18–21-vuotiaan nuoren naisen teemahaastattelusta, jotka on toteutettu kevään 2018 aikana. Kaikki haastateltavat ovat kirjautuneet alle 18-vuotiailta nuorilta kiellettyyn Tinderiin alaikäisinä ja käyttäneet sovellusta myös ollessaan täysi-ikäisiä. Haastateltavien rekrytoinnissa hyödynnettiin Tinder-sovellusta, jonne luotiin tätä työtä varten erillinen tutkimusprofiili. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina nuorten anonymiteetin suojelemiseksi. Aineiston luokittelussa ja analysoinnissa on käytetty sekä teoriaohjaavaa että aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Aineiston analysointiprosessi on linkittynyt kiinteästi teoreettisen viitekehyksen muotoutumiseen ja tuottanut havaintoja, joita työssä peilataan sosiologiseen, nuorisotutkimukselliseen ja sosiaalipsykologiseen tutkimuskirjallisuuteen. Aineistoa tarkastellaan haastateltavien tuottamina esityksinä ja tulkintoina menneestä toiminnasta. Aiempien tutkimusten mukaan etenkin alaikäisten nuorten naisten seksuaaliseen toimijuuteen kohdistuu ulkoapäin rajoittavia normatiivisia odotuksia. Tässä tutkimuksessa Tinderiä tarkastellaan digitaalisena sosiaalisena maailmana, joka heijastelee sukupuolittuneita sosiokulttuurisia normeja. Samalla se kuitenkin tarjoaa kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta irrotetun toimintakontekstin, joka tuo nuorille naisille yksityisyyttä harjoitella deittailua. Yksityisyys vahvistaa nuorten toimijuutta, sillä he voivat tutustua omaan seksuaalisuuteensa ja lähestyä kiinnostavia ihmisiä sosiaalisten verkostojensa ulkopuolelta ja seksuaalista mainettaan uhkaamatta. Sovelluskonteksti vahvistaa nuorten naisten toimijuutta myös siten, että he voivat säätää hakukriteereitään, käyttää sosiaalisen median alustoja tiedonetsintätyökaluina, arvioida toisten käyttäjien luotettavuutta jo viestittelyvaiheessa sekä halutessaan poistaa epäilyttäviksi koetut kumppanit kontakteista. Tämän tutkimuksen perusteella Tinderin käyttö on keskeisessä roolissa nuorten naisten sosiaalisessa arjessa. Sovelluksen yksityinen käyttö nivoutuu kiinteästi osaksi nuorten naisten keskinäisiä ystävyyssuhteita, joiden puitteissa he reflektoivat toimintaansa, odotuksiaan, motiivejaan, arvojaan ja preferenssejään kollektiivisesti. Ystävyyssuhteet toimivat myös tukiverkkona nuorten pyrkiessä suunnistamaan anonyymissä online-ympäristössä tavoitteellisesti ja riskejä välttäen. Yhdessä oppiminen, vastavuoroinen jakaminen ja kokemusten kollektiivinen reflektointi toimivat prosesseina, jotka sosiaalistavat nuoria vertaisryhmässään jaettuihin normeihin ja muodostavat nuorille kollektiivisesti jaettua sosiaalista pääomaa. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevien nuorten naisten Tinderin käyttö näyttäytyy tämän tutkimuksen perusteella kollektiivisena projektina, jossa nuoret naiset pyrkivät tukemaan ja suojelemaan toisiaan toimiessaan anonyymissä online-ympäristössä riskien ja luottamuksen välisellä jatkumolla.

Tutkielma tarkastelee vakavan ja valtavirtaisen uutismedian ääntä verkkoympäristössä. Se analysoi kielen kautta maailmankuvaa ja vuorovaikutusta, jota uutisotsikot verkossa rakentavat ja valottaa näin verkkoa julkaisuympäristönä. Tutkielma myös peilaa tätä näkymää uutistoiminnan perinteisiin tehtäviin ja median asemaan nyky-yhteiskunnassa. Työn tavoitteena on nostaa esiin valtamedian arkinen, vaikeammin kuultava ääni ja sen kautta tarjota näkökulmia verkkokulttuuria koskevaan keskusteluun sekä lisätä verkonkäyttäjän ja lukijan tulkinnallista resurssia. Tutkielma on laadullinen, kielellinen analyysi, jossa tarkastellaan Helsingin Sanomien painettuja uutisotsikoita ja verkkouutisten otsikoita. Teoreettisena viitekehyksenä on kielitieteeseen vakiintunut funktionaalinen kielikäsitys, jonka mukaan kieli rakentaa maailmaa ja maailma puolestaan kieltä. Menetelmänä on M. A. K. Hallidayn systeemis-funktionaalisen kieliteorian metafunktioanalyysi, jonka kautta kielenkäyttöä eli uutisotsikoita tarkastellaan kielen kaikilla tasoilla, tekstuaalisesti, interpersoonaisesti ja ideationaalisesti. Tutkielman aineistona on yhteensä 84 Helsingin Sanomissa julkaistua painettua uutisotsikkoa ja verkkouutisen otsikkoa. Otsikot muodostavat 42 paria, sillä jokaisesta uutisesta on aineistoon määrätyin ehdoin kerätty painettu otsikko ja verkko-otsikko. Otsikkoparin otsikoiden takana on yhdenmukainen leipäteksti. Tutkielmassa 42 uutisen otsikot asetetaan rinnan ja tarkastelua ohjaa otsikoiden välinen eroavaisuus. Metafunktioanalyysin hengessä otsikkopareja tarkastellaan tekstuaalisena pintana, sosiaalisena toimintana ja maailmankuvan rakentajana. Analyysi osoittaa, että painetun uutisotsikon ja verkkouutisen otsikon välillä on merkittäviä eroja. Lyhyt ja tiivis painettu uutisotsikko sisältää täsmällisesti olennaisen ja painottaa yhteiskunnallista näkökulmaa, mutta on autoritäärisempi ja etäisempi kuin verkko-otsikko. Verkkouutisen otsikko on pitkä, mutta runsaassa ilmaisussaan painettua otsikkoa aukkoisempi. Verkko-otsikon näkökulma on yksityinen, affektinen ja painettua lehteä tasavertaisempi. Verkon huomiotalouden arvot, kuten negatiivisuus ja tunnepitoisuus, näyttäytyvät verkkouutisten otsikoissa. Verkkouutisen otsikkoon piirtyy draaman kaari, jonka komplikaationa esiintyy vastakkainasettelu – kontrastointi, joka toisinaan kätkeytyy ajatusviivaan. Painettujen uutisotsikoiden ja verkkouutisten otsikoiden väliset erot heijastavat julkaisuympäristöjen välistä eroa. Erot eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, vaan niihin liittyy liikkumavaraa. Tutkielma herättää pohtimaan julkaisuympäristöjen tarjoamia mahdollisuuksia ja vakavan valtamedian kielellisiä valintoja näissä puitteissa.