Browsing by Subject "digitaalinen kirjallisuudentutkimus"

Tutkielmassa selvitetään suomalaisten lukijoiden kirjallista makua tarkastelemalla kotimaisten kustantamoiden bestsellerlistoja vuosilta 2010–2019. Tavoitteena on ollut laajaa teosjoukkoa kaukolukemalla selvittää, mitä yhteisiä piirteitä ja trendejä kotimaisen kirjallisuuden lukemisesta on kyseisen vuosikymmenen ajalta löydettävissä. Laskennallisia menetelmiä laadullisempaan ja kontekstualisoivaan tulosten arviointiin yhdistävä tutkielma asettuu niin metodisesti kuin aineistonsa puolesta digitaalisen kirjallisuudentutkimuksen alaisuuteen. Samalla se jatkaa kotimaista kirjallisuussosiologista lukijatutkimusta muun muassa Katarina Eskolan ja kirjaston lainadataan erikoistuneen LibDat-hankkeen (2017–2021) jalanjäljissä. Tutkielman aineisto on koostettu yhdistämällä Suomen Kustannusyhdistyksen bestsellertilastoihin pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen kirjastoverkon Helmet-palvelusta haettuja teoskohtaisia metatietoja. Taulukkomuotoinen bibliografinen aineisto käsittää kunkin vuoden 20 myydyintä kotimaista kirjaa eli yhteensä 200 teosta lisätietoineen. Bestsellerteosten ominaisuuksia on analysoitu neljästä näkökulmasta: teosten fyysiset ominaisuudet (formaatti ja laajuus), sisältö (kieli, laji ja aihe), tekijä (luetuimmat kirjailijat ja sukupuoli) sekä teosten ulkoinen sidosteisuus (sarjallisuus ja kotimaiset kirjallisuuspalkinnot). Analyysi osoittaa, että suomalaisten kirjallinen maku 2010-luvulla on kotimaisten bestsellereiden perusteella proosavoittoista, sarjamuotoista ja voimakasta medianäkyvyyttä korostavaa. Luetuimmissa teoksissa korostuu erityisesti painettu kovakantinen romaanikirjallisuus, vahvat kirja- ja kirjailijabrändit sekä todellisten ihmisten tarinat. Tyypillisimpiä bestsellereitä ovat monimuotoiset ja usein myös Finlandia-palkitut nykyromaanit, sarjamuotoinen rikos- ja jännityskirjallisuus, historiallinen viihde, miesten elämäkerrat, tietokirjalliset kausijulkaisut, lasten kertoma- ja kuvakirjallisuus, paksulehtiset loru- ja ensikirjat sekä humoristinen ja sekalajinen pokkari- ja mielipidepidekirjallisuus. Tutkielmassa ilmenee lisäksi viitteitä aiemmin kirjastodatatutkimuksessa havaitusta lukijakunnan ja kirjallisen maun fragmentoitumisesta, kuten myös useampi toisiaan kiihdyttävä lukemisen muutostrendi. Vuosikymmenen sisäiset muutostrendit keskittyvät erityisesti äänikirjojen, elämäkertojen ja mieskirjailijoiden teosten lukemisen lisääntymiseen, mutta myös lievään keskimääräisen sivumäärän kasvuun. Tutkielmaa varten koottu bestselleraineisto on avoimesti saatavilla ja mahdollistaa vertailevan jatkotutkimuksen myös tulevaisuudessa.

Tutkielmassa tarkastellaan sitä, mitä tarinoiden piirteitä tarina-algoritmeissa pidetään keskeisinä. Tarina-algoritmeilla tarkoitetaan ohjelmia, jotka tuottavat tarinoita tekstin muodossa. Tutkielman aineistona ovat Tale-Spin-, Minstrel-, Brutus-, Mexica- ja Fabulist-nimisten ohjelmien toiminnan kuvaukset ja niiden tuottamat tarinat. Tutkielmassa analysoin sitä, mitkä kertomuksen piirteet ovat läsnä ohjelmien tuottamissa tarinoissa, ja sitä, kuinka paljon piirteiden tuottamiseen on panostettu ohjelmien kehittämisessä. Vertaan havaintojani narratologiassa esiin nostettuihin kertomuksen piirteisiin, kuten tapahtumien ketjuttamiseen, kerrottavuuteen ja kokemuksellisuuteen. Tutkielmassa osoitetaan, että tapahtumaketjun tuottaminen on kaikkien ohjelmien toiminnan keskiössä. Tarina-algoritmien kehittäjät pitävät ymmärrettävyyttä tarinoiden kannalta keskeisenä piirteenä, ja pyrkivät siksi tapahtumaketjujen kronologiaan ja kausaalisuuteen. Tarinamaailman rakentamiseen ei sen sijaan ole panostettu yhtä merkittävästi, vaan suurimmassa osassa ohjelmia tarinamaailmaa kuvataan vain sen verran kuin tapahtumien ymmärtämiseksi on välttämätöntä. Ohjelmien tuottamiin tarinoihin liittyvät lajiodotukset ja lukijalle tuttuihin mielikuviin vetoaminen kuitenkin laajentavat ohjelmien tarinamaailmoja. Tutkielmassa tuodaan esiin myös, että lähes kaikki tutkittujen ohjelmien kehittäjät asettavat tarinoille kiinnostavuuden vaatimuksen. Vaikka kiinnostavuuden tavoittelu yhdistää ohjelmia, tavat sen saavuttamiseksi ovat hyvin heterogeenisia: kiinnostavuutta tarinoihin tuovaksi ominaisuudeksi nostetaan mm. suositut aiheet, ongelmanratkaisu ja tarinan jännite. Kerrottavuutta rakennetaan tarinoihin vaihtelevasti myös jännityksen, yllätyksen ja uteliaisuuden tunteiden herättämisen kautta. Tarinamaailman tasapainotilaa järkytetään useimpien ohjelmien tarinoissa, mikä yhdistää muutoin hajanaisia lähestymistapoja kerrottavuuteen. Analyysissa ohjelmien tuottamien tarinoiden kielestä sekä kehittäjien tekstin tasoa koskevista tavoitteista osoitetaan, että tarina-algoritmien tuottama kielellinen ilmaisu jää heikolle tasolle. Suurimman osan kehittäjistä kohdalla tutkimuksen fokus on ollut tarinan sisällön tuottamisessa, eikä tarinoiden tekstin tasoa ole pidetty prioriteettina. Useimpien tarina-algoritmien kohdalla tarinoiden kielellinen ilmaisu on yksitoikkoista, ja tarinat jäävät usein tiivistelmänomaisiksi. Tekstin tasoa ei yleisesti ottaen ole pidetty tutkimissani ohjelmissa yhtä olennaisena kuin tarinoiden sisältöä. Tutkielmassa tarkastellaan myös kokemuksellisuuden (experientiality) ilmenemistä ohjelmien tuottamissa tarinoissa. Kaikkien ohjelmien tarinat ilmentävät jossain määrin kokemuksellisuutta, sillä niissä kuvataan inhimillisiä päähenkilöitä ja sitä, miten he kokevat tarinamaailman tapahtumat. Ohjelmissa tärkeänä motivaationa hahmojen kokemusmaailman esiin tuomiseen vaikuttaa olevan tarinoiden ymmärrettäväksi tekeminen. Hahmojen ajatuksia ja tunteita tuodaan ohjelmissa esiin etenkin silloin, kun lukijalle halutaan tehdä läpinäkyväksi heidän syynsä toiminnalle. Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että hahmojen kokemusmaailman monipuolista esittämistä pidettäisiin ohjelmien kehityksessä prioriteettina. Keskeinen tutkielman havainto on se, että ohjelmien kehityksessä on haluttu pitäytyä perinteisyydessä ja tunnistettavuudessa. Tästä kielivät niin sadun suosio algoritmien tarinoiden genrenä kuin kehittäjien ohjelmille asettamat ymmärrettävyyden ja loogisuuden vaatimukset. Tarinoita, jotka rikkovat perinteisiä odotuksia esimerkiksi juonen kulusta pidetään epäonnistuneina. Myöskään kielellä ei juuri lähdetä leikittelemään, vaan sen rooliksi jää sisällön välittäminen ymmärrettävässä muodossa. Kehittäjät tähtäävät siihen, että ohjelmien tuottamat tekstit ovat mahdollisimman helposti tunnistettavissa tarinoiksi, ja perinteisiin aiheisiin ja juonen kulkuihin sekä helposti ymmärrettävään kielelliseen ilmaisuun nojaaminen edistää tätä päämäärää.