Browsing by Subject "digitaalinen minäpystyvyys"

Tutkielmani aiheena on digitaalisten teknologioiden käyttöön ja digitaitoihin liittyvät minäpystyvyyden kokemukset. Tutkielman tavoitteena on selvittää tilastollisilla menetelmillä mitkä sosiodemografiset taustatekijät liittyvät digitaalisten teknologioiden käytön määrään, uusien taitojen opetteluun ja minäpystyvyyskäsityksiin. Työn teoreettisena viitekehyksenä käytän Albert Banduran minäpystyvyyden teoriaa. Digitaalisella minäpystyvyydellä viittaan yksilöiden uskomuksiin omien digitaitojensa tasosta ja kyvykkyydestä saavuttaa haluttuja päämääriä teknologian parissa. Digitaidot kertovat yksilöiden kyvyistä käyttää tehokkaasti uusia digitaalisia teknologioita. Heikot digitaidot saattavat olla seurausta digitaalisten kuilujen luomista jakolinjoista, jotka vaikuttavat ryhmien ja yksilöiden toimintaan. Digitaitoihin kohdistuva matala pystyvyyskäsitys tarkoittaa yksilön kokemaa uskomusta, jossa hän pitää taitotasoaan heikkona joutuessaan työskentelemään digitaalisen teknologian parissa. Analyysini tuloksista ilmenee, että erityisesti koulutustasolla ja iällä on vaikutusta digitaalisten teknologioiden käytön määrään, omien taitojen arviointiin, avuntarpeeseen, uusien taitojen opetteluun, sekä pystyvyysuskomuksiin. Joitain eroja voidaan havainnoida myös sukupuolten ja työllisyystilanteen välillä. Erityisesti matalasti kouluttautuneet, vanhat ikäihmiset ja eläkeläiset kokevat taitonsa keskimäärin verrokkiryhmiään heikompina, kertovat käyttävänsä vähemmän internetiä, ja opettelevansa vähemmän mielellään uusia digitaalisia taitoja. Heidän käsityksensä omasta pystyvyydestään digitaalisia teknologioita kohtaan on myös heikompi. Erot sukupuolten välillä liittyvät omien taitojen arviointiin. Naiset arvioivat taitonsa hieman heikommiksi ja kokevat tarvitsevansa enemmän apua.