Browsing by Subject "digitaalinen sektori"

EU:n kilpailupolitiikka ja kilpailuoikeuden soveltamiskäytäntö ovat murrostilassa, koska digitalisaatio ja suurten teknologiayhtiöiden nousu on tuonut mukanaan uusia haasteita, joihin kilpailuviranomaisten tulee voida vastata. Tässä tutkielmassa tarkastelen erityisesti yrityskauppavalvontaa koskevia haasteita. Viisi suurinta teknologiayhtiötä eli Google, Apple, Facebook, Amazon ja Microsoft ovat vuosien 2008-2018 aikana ostaneet yli 400 yhtiötä. Suurin osa näistä yrityskaupoista ei ole päätynyt yrityskauppavalvonnan kohteeksi, koska kyseiset transaktiot eivät ole ylittäneet yrityskauppavalvonnan määrärajoja, joko kansallisella tai EU-tasolla. Nämä yrityskaupat ovat kuitenkin jatkuvasti kasvattaneet kyseisten yhtiöiden jo valmiiksi hyvin merkittävää määräävää markkina-asemaa. Näihin yrityskauppoihin liittyy erityisesti huoli siitä, että suurten teknologiayhtiöiden tarkoitus lukuisilla transaktioilla on ollut tukahduttaa potentiaalinen kilpailu ja suojella monopoliasemaansa markkinoilla. Digitaalisten markkinoiden kasvu on tuottanut kuluttajille paljon hyötyjä, mutta jatkuva viranomaisvalvonnan ulkopuolelle jäävä markkina-aseman vahvistaminen on saattanut johtaa tilanteeseen, jossa markkinoiden monpolisaatio aiheuttaa myös merkittäviä haittoja kuluttajille. Kyseiset haitat johtuvat erityisesti siitä, että kilpailun vähyys digitaalisilla markkinoilla saattaa johtaa innovaatioiden vähenemiseen koko alalla. Edellä kuvattu ongelma linkittyy olennaisesti talousteoreettiseen keskusteluun koskien yrityskauppojen ja markkinarakenteen vaikutusta yritysten innovaatiokannustimiin. Taloustieteellisissä piireissä on käyty debattia 1940-luvulta asti siitä, onko markkinoiden keskittymisellä innovaatiokannustimia heikentävä vai kasvattava vaikutus. Tutkielmassa käydään läpi tämä keskustelu, sillä EU:n kilpailupolitiikka ja säännöt perustuvat vahvasti talousteoriaan ja yrityskauppojen arviointi on hyvin taloustieteellistä. EU:n yrityskauppavalvonnan arviointikehikkoon kuuluu innovaatiovaikutusten arviointi ja tämän arvioinnin kannalta on merkityksellistä, mikä on vallitseva ymmärrys innovaatiovaikutuksista. Käytännössä talousteoriassa ei ole onnistuttu kehittämään yhtä, yleisesti hyväksyttyä johtopäätöstä yrityskauppojen ja innovaatioiden suhteesta toisiinsa ja tästä johtuen aihe on edelleen kiistelty, mutta samalla digitaalisten markkinoiden jatkuva keskittyminen on ajankohtainen ongelma johon tulisi vastata. EU:n komissio on jo yrityskauppavalvonnassa ottanut kantaa yrityskauppojen innovaatiovaikutuksiin ja kehittänyt niin sanotun innovaatiohaittateorian vuoden 2017 päätöksessään asiassa M.7932 Dow/Dupont. Innovaatioiden arviointikehikko käydään tutkielmassa läpi ja samoin komission tähänastinen päätöskäytäntö, jotta voidaan ymmärtää, miten nykyiset säännökset soveltuvat innovaatiovaikutusten arviointiin digitaalisen sektorin yrityskaupoissa. Tutkielman tarkoitus on arvioida EU:n nykyisten yrityskauppavalvontasäädösten soveltuvuutta suurten teknologiayhtiöiden lukuisiin yritysostoihin, joiden tarkoitusperän epäillään olevan potentiaalisen kilpailun ja kilpailevien innovaatioiden tukahduttuminen (englanniksi käytetään termiä ’killer acquisition’). Huolena on, että suurten teknologiayhtiöiden jatkuvat yritysostot ja kasvava markkinavoima johtavat innovaation laskuun ja tätä kautta kuluttajien hyvinvoinnin vähenemiseen, kuten Kenneth Arrow esitti taloustieteellisessä tutkimuksessa jo 1960-kuvulla. Käsittelen tutkielmassa EU:n kilpailupolitiikan suhdetta komission ja EU tuomioistuinten päätöskäytäntöön ja pyrin vastaamaan kysymykseen siitä, onko kilpailupolitiikan muutokselle ja sääntöjen päivittämiselle olemassa riittävät perusteet. Tutkielman tärkein johtopäätös on, että nykyiset EU:n yrityskauppavalvontasäännökset eivät kykene vastaamaan edellä mainittuihin haasteisiin ja että näiden haasteiden tunnistaminen voi olla vaikeaa. Tuorein taloustieteellinen tutkimus osoittaa, että alan asiantuntijat ovat laajalti huolissaan siitä, että kuluttajat ovat jo kokeneet merkittävää haittaa innovaatioiden vähenemisestä digitaalisella sektorilla ja yrityskauppavalvonta on monen mielestä ollut liian vähäistä. Mielestäni haitalliseen markkinoiden keskittymiseen on helpompaa puuttua ennakoivasti, kuin vasta jälkikäteen, koska menetettyä kilpailua ei voida enää myöhemmin palauttaa ja tästä johtuen kannatan yirtyskauppavalvonnan laajempaa uudistamista. Annan lopussa myös ehdotuksia siitä, miten sääntöjä voitaisiin päivittää vaarantamatta yritysten oikeusvarmuutta.