Browsing by Subject "dyslipidemia"

Valtimotauti on yksi länsimaisten ihmisten merkittävimmistä kuolinsyistä. Tauti on etenevä krooninen ja tulehduksellinen rappeumasairaus, jossa kolesterolipitoisia partikkeleita kertyy plakiksi valtimon seinämään, valtimoiden läpimitta pienenee ja veren virtaus hankaloituu. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa ja Helsingin Eviran patologian yksikössä on vuonna 2015 todettu kahdella suomalaisella korat-rotuisella kissalla ruumiinavauksen yhteydessä valtimotauti. Kissoilla ei tiedetä esiintyvän spontaania eli itsestään syntyvää valtimotautia. Koska Helsingissä avatuilla valtimotautia sairastaneilla kissoilla ei kummallakaan ollut sairaudelle altistavia lääkityksiä tai sairauksia ja ne olivat keskenään sisaruksia, on mahdollista, että kissoilla on jokin perinnöllinen alttius taudille. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, esiintyykö suomalaisilla korat-rotuisilla kissoilla viitteitä normaalista poikkeavasta rasva-aineenvaihdunnasta ja siten antaa pohja kissojen valtimotaudin aiheuttajan selvitystyölle. Ihmisillä valtimotaudille altistaa muun muassa veren kohonnut ”pahan” LDL-kolesterolin pitoisuus sekä matala ”hyvän” HDL-kolesterolin pitoisuus. Koratien (n=49) plasmasta määritettiin kokonaiskolesterolin, kokonaistriglyseridien, LDLkolesterolin ja HDL-kolesterolin pitoisuudet ja verrattiin niitä terveiden muun rotuisten verrokkikissojen (n=13) plasman pitoisuuksiin. Korateilla todettiin merkitsevästi korkeammat plasman kokonaiskolesterolipitoisuudet (ka 4,45 ± 1,05 vs. 3,42 ± 0,93 mmol/l, p = 0, 0012) ja HDL-pitoisuudet (ka 3,12 ± 0,60 vs. 2,39 ± 0,74 mmol/l, p = 0,0003) kuin kontrollikissoilla. LDL-pitoisuuksissa ei todettu merkitsevää eroa. Tulosten perusteella korkea LDL-pitoisuus tuskin on ollut korateilla valtimotaudille altistanut tekijä. Sen sijaan koratien HDL-pitoisuudet olivat poikkeavan korkeita ja koska ne erosivat merkitsevästi terveistä kontrollikissoista, voisikin olla, että HDL ei ole näillä kissoilla taudilta suojaava tekijä. Ihmisillä ja hiirillä HDL-partikkelien tiedetään voivan muuttua toimimattomiksi tietyissä olosuhteissa ja menettää siten valtimotaudilta suojaava vaikutuksensa. Kissojen mahdollisesti toimimattoman HDL:n toteaminen ja taustalla olevan syyn selvittäminen vaatisi jatkotutkimuksia.

Familial combined hyperlipidemia (FCH) is a complex and common familial dyslipidemia characterized by elevated total cholesterol and/or triglyceride levels with over five-fold risk of coronary heart disease. The genetic architecture and contribution of rare Mendelian and common variants to FCH susceptibility is unknown. In 53 Finnish FCH families, we genotyped and imputed nine million variants in 715 family members with DNA available. We studied the enrichment of variants previously implicated with monogenic dyslipidemias and/or lipid levels in the general population by comparing allele frequencies between the FCH families and population samples. We also constructed weighted polygenic scores using 212 lipid-associated SNPs and estimated the relative contributions of Mendelian variants and polygenic scores to the risk of FCH in the families. We identified, across the whole allele frequency spectrum, an enrichment of variants known to elevate, and a deficiency of variants known to lower LDL-C and/or TG levels among both probands and affected FCH individuals. The score based on TG associated SNPs was particularly high among affected individuals compared to non-affected family members. Out of 234 affected FCH individuals across the families, seven (3%) carried Mendelian variants and 83 (35%) showed high accumulation of either known LDL-C or TG elevating variants by having either polygenic score over the 90th percentile in the population. The positive predictive value of high score was much higher for affected FCH individuals than for similar sporadic cases in the population. FCH is highly polygenic, supporting the hypothesis that variants across the whole allele frequency spectrum contribute to this complex familial trait. Polygenic SNP panels improve identification of individuals affected with FCH, but their clinical utility remains to be defined.