Browsing by Subject "elintarviketeollisuus"

Ydinvoimalaitosonnettomuuden, ydinaseräjähdyksen tai muun säteilyvaaratilanteen seurauksena syntyvä radioaktiivinen laskeuma voi saastuttaa elintarvikkeet ja niitä tuottavat laitokset suoraan laskeumasta tai saastuneiden raaka-aineiden tai raaka-aineiden ja tuotteiden kuljettamiseen käytettävän ilman välityksellä. Radioaktiivinen kontaminaatio on pölyä, joka saastuttaa elintarvikkeet, raaka-aineet ja veden vain, jos sitä pääsee niihin. Kun säteilytilanteen uhka on olemassa, aloitetaan toimenpiteet, joilla elintarvikkeiden saastuminen voidaan estää tai sitä voidaan vähentää. Elintarviketeollisuuslaitoksen ilmanvaihto tulee pysäyttää ja tuotantotilat ja varastot eristää sulkemalla ovet ja ikkunat. Suojaamattomina olevat elintarvikkeet ja raaka-aineet voidaan peittää. Tuotanto on yleensä syytä keskeyttää. Hyvällä ennakkosuojautumisella voidaan säteilytilanteen jälkeen suoritettavia puhdistustoimenpiteitä helpottaa ja niihin kuluvaa aikaa lyhentää huomattavasti. Säteilytilanteen jälkeen elintarviketeollisuuslaitos on puhdistettava niin, että sen toimintaa voidaan jatkaa, tuotettavat elintarvikkeet ovat puhtaita ja turvallisia ja työntekijät voivat työskennellä tiloissa turvallisesti. Puhdistustoimenpiteet tulee suunnitella tarkasti ennen niiden aloittamista. Toimenpiteiden laatu riippuu laskeuman sisältämien radioaktiivisten aineiden ominaisuuksista ja määristä, säästä ja vuodenajasta, puhdistettavan alueen ominaisuuksista sekä käytössä olevista resursseista. Itse tuotantolaitoksen ja -laitteiden puhdistamisen lisäksi on puhdistettava kuljetusajoneuvot ja -kalusto ja ne ulkoalueet, joista radioaktiivinen kontaminaatio voi levitä tuotantotiloihin ja tuotteisiin. Laitosten sisätilojen puhdistukseen soveltuvat imurointi, lattioiden, seinien ja kattojen pesu ja pölyn pyyhkiminen. Vaikuttaa siltä, että laitoksen ja tuotantolaitteiden puhdistukseen normaalisti käytössä olevat menetelmät riittävät tehostettuina melko hyvin myös radioaktiivisen saasteen puhdistamiseen. Yleistäen voidaan sanoa, että laitoksessa tulee säteilytilanteen jälkeen suorittaa tehostettu suursiivous, jossa puhdistetaan myös normaalisti harvoin puhdistettavat rakenteet ja ilmastointikanavat sekä vaihdetaan ilmastointisuodattimet. Tuotantotiloista ja -laitteista ja tarvittaessa myös tuotteista tulee ennen ja jälkeen puhdistuksen mitata radioaktiivisuus puhdistuksen tarpeen ja riittävyyden määrittämiseksi. Ulkoalueista tulee laitoksen ulkoseinien ja -katon lisäksi puhdistaa etenkin kulkuväylät, joita ajoneuvot ja ihmiset käyttävät. Käyttökelpoisin menetelmä asfaltoitujen alueiden, rakennusten seinien ja kattojen puhdistukseen on pesu vedellä ja harjoilla, tai asfaltoitujen alueiden pesu kadunpesukoneilla ja kattojen katonpesukoneilla. Päällystämättömät ulkoalueet on puhdistettava, jos radioaktiivinen saaste voi levitä niiltä niin, että elintarvikkeet voivat saastua. Maan saastunut pintakerros voidaan poistaa tai haudata maan alle, tai maa-alue voidaan peittää puhtaalla maakerroksella tai asfaltilla. Kesällä nurmikon leikkaamisella ja talvella lumen poistamisella saadaan niissä oleva kontaminaatio poistettua tehokkaasti. Puhdistustoimenpiteissä syntyvä jäte on radioaktiivista jätettä, jota ei voida aina hävittää kuten tavanomainen jäte. Kaikki mahdollinen jäte on kerättävä talteen. Kun radioaktiivisia jätteitä on paljon, eivät laitosten normaalit jätteidenkäsittelymenetelmät todennäköisesti riitä niiden käsittelyyn, ja ainakin katettuja jätteiden keräyspaikkoja tarvittaisiin lisää.

Iodine is an essential nutrient for humans and it is needed for the synthesis of thyroid hormones. Approximately 1,5 billion people in the world are suffering from iodine deficiency. In Finland, mild iodine deficiency has occurred in adults according to national surveys. The recommendation of iodine intake is 150 µg/day for adults. According to the National FinDiet 2017 survey, iodine intake of men was at the recommended level, but women had mild iodine deficiency. The most important sources of iodine are cereal products and dairy products. Iodized table salt is the most important source of iodine as a single ingredient. Iodized salt is added to several foods, but iodine loss may occur. Loss of iodine can be caused by several factors, for example heat treatments, storage conditions and processing. The objective of this thesis was to investigate the use of iodized salt in Finnish food industry and find out the amount of iodine in food products that contain iodized salt. The stability of iodine was also studied. The iodine intake in Finnish population was estimated. The use of iodized salt in Finnish food industry was investigated mostly with Foodie-website and food manufacturers’ websites. Iodine concentrations from 112 food products in different food categories were analyzed by inductively coupled plasma mass spectrometer (ICP-MS) at Finnish Food Authority. The iodine intake in 2012 and 2017, was estimated for different population groups. The consumption data of different food groups were from the National FinDiet 2012 and 2017 surveys. The iodine content of different foods were from analyzed food samples and Fineli-database. Two kinds of calculations were done: with and without iodized salt. There are many categories, where most of the manufacturers use iodized salt: breads, convenience foods, sauces, cold cuts and sausages. The amount and stability of iodine varied between different food products. Calculated and analyzed iodine content varied between different food products and food categories. There was big difference in iodine intake, depending on if calculations were done with or without iodized salt. For example, for 18–44 years old women in 2017, the iodine intake was 228 µg/day with iodized salt and 88 µg/day without iodized salt. The use of iodized salt in the Finnish food industry seems to be at a good level, but there are differences between categories. The amount and stability of iodine in food products varies a lot, but it was seen that there is still significant amount of iodine in processed food products. Iodized food products have a major effect on the iodine intake of Finnish population. There is still no concern about excessive iodine intake at the iodine concentration 25 mg/kg NaCl. Finnish food industry should continue using iodized salt, because it is an efficient way to prevent iodine deficiency in Finnish population.

Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella poliittisten riskien hallintaa Suomen elintarviketeollisuudessa. Tutkielma suoritettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jossa aihetta lähestyttiin konkreettisen poliittisen riskin kautta. Tarkasteltavaksi tapaukseksi valittiin Venäjän vuonna 2014 asettamat vastapakotteet, joiden myötä suurin osa Suomen elintarvikeviennistä Venäjälle pysähtyi. Tutkielmassa pyrittiin myös selvittämään, kuinka Suomen elintarviketeollisuudessa oli varauduttu tapaukseen ja kuinka tapaus vaikuttaa poliittisten riskien hallintaan jatkossa. Tutkimuksen kulkua ohjasi tutkimukselle muodostettu teoreettinen viitekehys, joka rakentui poliittisten riskien ja riskienhallinnan pohjalle. Näkökulmaa perustelee tapauksen konteksti, joka voidaan nähdä hyvin poliittisena ja läheisesti Suomen elintarviketeollisuuteen liittyvänä. Riskienhallinnan viitekehyksenä tutkimuksessa hyödynnettiin ISO 31000:2009 -standardia. Tutkimuksessa suoritettiin 10 teemahaastattelua, joissa tavoitettiin seitsemän eri yritystä ja kolme asiantuntijaa. Yritykset olivat Suomen elintarviketeollisuudessa toimivia sekä suuria että pk-sektorin yrityksiä, jotka olivat harjoittaneet tai harjoittivat edelleen elintarvikevientiä Venäjälle. Asiantuntijat olivat puolestaan Suomen elintarviketeollisuuden ja Venäjän-liiketoiminnan tuntevia henkilöitä. Tutkimustulokset osoittavat, että poliittisten riskien vaikutusalue koetaan hyvin laajaksi, jolloin ne kietoutuvat liiketoiminnan strategiseen suunnitteluun, eikä niinkään riskienhallintaan. Liiketoiminnan strategisessa suunnittelussa poliittisia riskejä pyrittiin ensisijaisesti välttämään ennakoivalla toiminnalla ja riskiä hajauttamalla. Poliittisen riskin toteutuessa tilanteen katsottiin edellyttävän yksinkertaisesti tilanteeseen sopeutumista, jolloin tavoitteeksi muodostui liiketoiminnan jatkuvuuden turvaaminen. Varsinainen poliittisten riskien hallinta suomalaisten elintarviketeollisuusyritysten keskuudessa ei kuitenkaan osoittautunut kovin systemaattiseksi, sillä se muodostui pääosin tiedon keräämisestä eri lähteistä ja sen perusteella henkilökohtaisen tulkinnan muodostamisesta. Ongelmiksi yritysten keskuudessa nousivat konkreettisten teoreettisten mallien puuttuminen poliittisten riskien hallintaan sekä tiedonlähteiden rajaton määrä arvioitaessa poliittisia riskejä. Tutkimustulosten perusteella Venäjän vastapakotteet koettiin Suomen elintarviketeollisuudessa mittakaavaltaan yllättävänä. Venäjän-liiketoimintaan liittyviin riskeihin oli yleisesti varauduttu, mutta vastapakotteiden kaltaiseen riskiin varautuminen koettiin käytännössä mahdottomana. Venäjän vastapakotteilla on havaittavissa useita vaikutuksia Suomen elintarviketeollisuuteen, mutta tämän tutkimuksen kannalta relevantein havainto oli tapauksen aiheuttama muutos poliittisiin riskeihin suhtautumisessa. Kuusi seitsemästä tutkimukseen osallistuneesta yrityksestä mainitsi huomioivansa tapauksen johdosta poliittiset riskit jatkossa paremmin.

Tutkimuksessani tarkastelen suomalaisten 1960- ja 1970-luvuilla julkaistuissa säilykkeisiin ja muihin teollisiin elintarvikkeisiin keskittyvien keittokirjojen lukijoilleen esittelemiä kuluttamisen tapoja ja kuinka nämä tavat asettuivat osaksi historiallista suomalaista kuluttamisen oikeuttamisen kontekstia. Säilykkeisiin keskittyvä keittokirjallisuus kertoo paitsi ruokakulttuurin muutoksesta, myös laajemmista yhteiskunnallisista ja taloudellisista muutoksista kohti modernia kulutuskulttuuria. Lähdeaineistoni tärkeimmät keittokirjat ovat Kirsti Rannikon ja Kyllikki Villan Hamsterin keittokirja: vaihtelevia ruokia säilykkeistä sekä Juha Heikinheimon ja Marjaleena Nordlundin Kiireisen keittokirja. Hyödynnän myös muita aikakauden teollisiin elintarvikkeisiin keskittyviä keittokirjoja. Selvyyden vuoksi kutsun näitä keittokirjoja tutkimuksessani yleisnimikkeellä säilykekeittokirjat. Lisäksi käytän Tilastokeskuksen keräämiä Kotitaloustiedusteluja sekä Marttaliiton julkaisemaa Emäntälehteä ja Työtehoseuran Teho-lehteä. Lähestymistavassani hyödynnän sosiologian ja kulutustutkimuksen menetelmiä. Mika Pantzarin teknologian kesyttämisen idean avulla tutkin, miten teollisia elintarvikkeita esitetään käytettäväksi keittokirjoissa. Visa Heinosen ja Minna Aution tutkimien kulutuseetosten perusteella tarkastelen keittokirjojen kulutustapoja vasten erilaisia kuluttamisen moraalisen oikeuttamisen tapoja. Käytän näitä metodeja tukenani pyrkiessäni kontekstoimaan säilykekeittokirjallisuuden osaksi modernin kulutuskulttuurin murrosta. Säilykkeitä kesytetään keittokirjoissa monin eri tavoin. Ruoan valmistuksen rationalisoinnin lisäksi keittokirjoissa vedotaan lukijoiden luovuuteen. Einesten ja puolivalmisteiden “elävöittäminen” esitetään luovana ja palkitsevana prosessina. Luovuuden korostamisesta huolimatta keittokirjojen reseptit ovat jäykkiä aterioiden muodon suhteen: Luovuus rajoittuu teollisten raaka-aineiden hyödyntämiseen. Keittokirjojen käyttöympäristöksi esitellään urbaani lähiöasunto, joissa mieskin saattoi osallistua ruoanvalmistamiseen, vaikka vastuu perheen ruokkimisesta jääkin tyttöystävälle, vaimolle tai äidille. Säilykekeittokirjojen kulutustavat vetoavat suomalaisiin kulutuseetoksiin. Säilykkeiden taloudellinen ja terveellinen käyttö sopii talonpoikaiseen omavaraisuuteen. Keittokirjat sisältävät useita reseptejä keskiluokkaisiin illanistujaisiin. Teollisten elintarvikkeiden käyttö myös mahdollisti kuluttajalle nautinnon kontrolloinnin eksoottisella haaveilulla sekä arjen rutiinien rikkomisella. Vaikka säilykekeittokirjat ovatkin osa laajempaa yhteiskunnan muutosta kulutuskulttuuriksi, eivät keittokirjojen esittämät kuluttamisen tavat vakiintuneet ja säilykkeiden kulutusmäärät pysyivät tutkimanani ajanjaksona suhteellisen pieninä.

Ilmastonmuutos ja globalisaatio ovat johtaneet sellaisiin toimintaympäristön muutoksiin, että yritysten on pakko ottaa vastuullisuuteen liittyvät asiat huomioon toiminnassaan. Myös kuluttajat kiinnittävät yhä enemmän huomiota tuotteiden ympäristöystävällisyyteen, eettisyyteen ja terveellisyyteen. Tässä tutkimuksessa selvitetään sitä, millainen merkitys ja erityisesti strateginen merkitys vastuullisuudella on suomalaisissa elintarviketeollisuuden yrityksissä. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä asiat yritysten vastuullisuustyössä painottuvat ja millaisia erot ovat, mikä yrityksiä motivoi vastuulliseen toimintaan, millaisia haasteita yritykset näkevät vastuullisuustyössä olevan tulevaisuudessa sekä sitä, millaiselle tasolle yritysten ja niiden vastuullisuustoimintojen vastuullisuus voidaan luokitella. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui kymmenen elintarviketeollisuusyrityksen yritysvastuuraporteista, joiden lisäksi haastateltiin asiantuntijoita neljästä yrityksestä. Sekä yritysvastuuraporttien että haastattelujen sisältö analysoitiin sisällönanalyysilla. Tutkimuksesta selvisi, että vastuullisuus on osa yritysten jokapäiväistä toimintaa ja niin sitoutuneena yrityksen toimintaan, että sitä pidetään jopa itsestään selvyytenä, toimintaedellytyksenä toimia markkinoilla. Vastuullisuuden katsotaan olevan pitkällä aikavälillä hyödyllistä liiketoiminnalle. Vastuullisuudella on mahdollista vahvistaa eri liiketoiminnan osia, kuten brändimielikuvaa, yrityksen mainetta ja tuotteiden laatua. Lisäksi vastuullisuus voi toimia katalysaattorina prosessi- ja tuoteinnovaatioihin sekä pitkällä aikavälillä säästää resursseja ja siten tuottaa myös taloudellisia säästöjä. Vastuullisuudella on merkittävä strateginen rooli myös riskien hallinnassa. Yritysten on pidettävä huoli siitä, että kaikista vastuullisuuden osa-alueista: ympäristövastuusta, taloudellisesta vastuusta ja sosiaalisesta vastuusta huolehditaan, mutta niiden kannattaa valita toimintansa ja sidosryhmiensä kannalta olennaisimmat, strategisesti merkittävät vastuullisuusteemat, joihin keskittyä sekä toiminnassa että viestinnällisesti. Yritykset toimivat vastuullisesti, koska sidosryhmät ja lainsäädäntö sitä edellyttävät, mutta ulkoisten ajurien lisäksi vastuullisuus voi kummuta myös yrityksen sisältä, sisäisistä sidosryhmistä. Yrityksiä motivoi vastuulliseen toimintaan niin sidosryhmien vaatimukset kuin johdon ja työntekijöiden arvot ja yrityksen sisäinen tahtotila. Yritykset kokevat hyvin tärkeänä sen, että sidosryhmille tärkeät vastuullisuusteemat otetaan strategiassa huomioon, mutta myös yrityksen sisäistä halua toimia vastuullisesti pidetään merkittävänä tekijänä vastuullisuuden edistämisessä. Yritykset etsivät ja tunnistavat toiminnassaan aktiivisesti vastuullisia kilpailuetuja ja myös luovat kokonaan uusia kilpailuetuja, niin vastuullisilla tuote- kuin prosessi-innovaatioilla. Erityisesti sosiaalinen vastuu ja ympäristövastuu toimivat uusien kilpailuetujen lähteenä, kun taas taloudellisen vastuun rooli on enemmän yrityksen perustehtävien ja sidosryhmien vaatimusten ja odotusten täyttämisessä. Kun vastuullisuuden avulla luodaan uusia kilpailuetuja, myös sidosryhmäviestinnän merkitys korostuu. Vastuullisuustyön tulevaisuuden haasteina yritykset näkevät ilmastonmuutoksen ja siihen liittyvien riskien arvioinnin, toimitusketjujen hallinnan erityisesti riskimaista hankittaessa sekä vastuullisuudesta viestinnän. Vastuullisuuden toteuttaminen vaatii yrityksiltä paljon työtä ja resursseja, mutta yritykset kuitenkin katsovat vastuullisen toiminnan olevan pitkällä aikavälillä liiketoiminnalle hyödyllistä ja kannattavaa.

Tutkielman tarkoituksena on tutustua suomalaisten elintarvikealan pörssiyhtiöiden tekemiin yritysostoihin ja selvittää, millainen rooli yrityskaupoilla on ollut yhtiöiden liiketoiminnan kehittämisessä. Ensisijaisena tavoitteena on selvittää tehtyjen yritysostojen motiiveja, minkä jälkeen tarkoituksena on pohtia sitä, miten elintarvikealan ominaispiirteet näkyvät yrityskaupoissa, sekä tarkastella mahdollisia yhtiökohtaisia eroja. Tutkimuksen kirjallisuusosio muodostuu yrityskauppoja koskevasta kirjallisuudesta, koskien erityisesti yrityskauppateorioita, yritysostojen motiiveja sekä kansainvälisten yrityskauppojen erityispiirteitä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa analyysimenetelmänä oli teorialähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimuskohteeksi valittiin yritysostot, jotka Atria Oyj, HKScan Oyj, Lännen Tehtaat Oyj, Olvi Oyj ja Raisio Oyj ovat toteuttaneet vuosien 1997–2012 välisenä aikana. Tutkimusaineistona käytettiin yhtiöiden vuosikertomuksia, pörssitiedotteita, yritysten internetsivustoja ja median julkaisemia uutisia. Aluksi yhtiöiden tekemät yritysostot taulukoitiin, minkä jälkeen edellä mainituista lähteistä etsittiin yhtiöiden kertomia motiiveja yrityskaupoille. Tämän perusteella analysoitiin kunkin yhtiön yrityskauppatoimintaa yksitellen ja vertailtiin yhtiöiden yrityskauppatoimintaa keskenään motiivien samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien tunnistamiseksi. Saatuja tuloksia pyrittiin ymmärtämään nimenomaan elintarvikealan näkökulmasta. Tutkimus osoittaa, että suomalaiset elintarvikeyhtiöt tekevät yritysostoja enimmäkseen markkinaperusteisin motiivein. Merkittävimmäksi motiiviksi nousi markkina-aseman vahvistaminen. Muita keskeisiä motiiveja olivat synergiaedut sekä tuotevalikoiman laajentaminen. Makrotaloudessa keskeisimmät yrityskauppoihin vaikuttavat tekijät ovat globalisaatio ja globaalin talouden suhdanteet. Elintarvikealan erityispiirteistä yrityskauppoihin johtavina tekijöinä esille nousevat kotimarkkinoiden pienuus, alan vaatimaton kannattavuuskehitys ja jatkuvasti kohoavat tuotantokustannukset, kahden suuren vähittäiskauppaketjun dominanssi päivittäistavarakaupassa, yritysten orgaanisen kasvun hitaus sekä ruokatrendien muuttuminen.