Browsing by Subject "elinympäristön rakenne"

Monen ulkoisesti mainiolta vaikuttavan riistakosteikon lintutiheydet voivat olla vaatimattomia. Kosteikkojen suunnittelussa ja kunnostamisessa onkin syytä huomioida mitä veden pinnan alla tapahtuu. Useat vesilinnut ja kalat käyttävät ravinnokseen vesiselkärangattomia ja esiintyessään samassa elinympäristössä ne käyvät ravintokilpailua. Linnuille saatavilla olevan ravinnon riittävyys on yksi toimivan riistakosteikon elinehdoista. Työssäni tutkin kalojen vaikutusta vesiselkärangattomiin. Tutkimukseni avulla tietämys vesiselkärangattomia ravinnokseen käyttävien lintujen ravinnon saatavuuteen lisääntyy. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan soveltaa uusien riistakosteikkojen suunnitteluun, sekä jo olemassa olevien kosteikkojen hoidossa. Tulosten avulla voidaan pyrkiä muuttamaan kosteikkojen ravintotilannetta suotuisammaksi linnuille ja luoda niille parempia pesimä- ja poikueympäristöjä. Karussa ja rakenteeltaan yksikertaisessa ympäristössä tarkastelen kalojen vaikutusta vesiselkärangattomien biomassaan ja yhteisön kokoluokkajakaumaan. Kokoluokkajakaumista tarkastelen koko yhteisön jakaumien lisäksi erikseen sukeltajien (Dytiscidae) jakaumaa. Rehevien ja kalaisten kohteiden tuloksista tutkin elinympäristön rakenteellisuuden vaikutusta vesiselkärangattomien biomassaan ja kokoluokkajakaumaan. Ravinteisuuden vaikutusta vesiselkärangattomiin tarkastelen vertaamalla kalattoman rehevän kohteen tuloksia ja kalattomien karujen vesien tuloksiin. Kalat rajoittavat vesiselkärangattomien määriä, minkä perusteella oletan, että kalaisilla vesillä vesiselkärangattomien biomassa on pienempi verrattuna kalattomiin vesiin. Kalojen puuttumisen uskon suosivan suurikokoisia vesiselkärangattomia, kuten sukeltajia. Rakenteellisesti monipuolisessa elinympäristössä odotan avoimen ympäristön vesiselkärangattomien biomassan olevan pienempi ja suurten vesiselkärangattomien määrän vähäisempi verrattuna tiheän kasvuston ympäristöön. Vesiselkärangattomien biomassan oletan olevan suurempi rehevillä vesillä verrattuna karuihin kohteisiin. Tutkimuksen tulosten mukaan pysyvä kalakanta vaikuttaa vesialueen vesiselkärangatonyhteisön biomassaan vähentävästi. Kalojen vaikutus on riippumaton vesistön ravinteisuudesta. Kalojen puuttumisesta hyötyvät muut vesiselkärangattomia ravinnokseen käyttävät eläimet, kuten sorsalinnut. Tuloset osoittavat myös, että rakenteeltaan monimuotoisessa elinympäristössä, kasvillisuuspeitteisillä alueilla vesiselkärangattomien biomassa on suurempi kuin avoimen veden alueilla. Kalat vähentävät sorsien käyttämää vesiselkärangattomien määrää. Näin ollen kosteikot on perusteltua pyrkiä pitämään kalattomina. Näin parannetaan sorsalintujen elin- ja poikueympäristön laatua. Mikäli kosteikon pitäminen kalattomana on mahdotonta, voidaan ravintotilannetta luoda sorsille edullisemmaksi kasvillisuuden avulla. Kasvillisuuspeitteisillä alueilla vesiselkärangattomien runsaus on avoimen veden alueita suurempi, johtuen kasvillisuuden vesiselkärangattomille antamasta suojasta ja ravinnosta.