Browsing by Subject "ellagiinihappo"

Paksusuolisyöpä on yksi yleisimmistä syöpätyypeistä, ja sen riskin tiedetään olevan yhteydessä joihinkin ravintotekijöihin. Esimerkiksi marjojen, hedelmien ja vihannesten runsas käyttö voi suojata paksusuolisyövältä. Marjojen, niiden sisältämien polyfenoleiden sekä marjoista valmistettujen uutteiden on aiemmin havaittu hillitsevän syöpäsolujen kasvua in vitro -solumalleissa. Kotimaisesta hillasta valmistettua uutetta on kuitenkin tutkittu verrattain vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia hillauutteen vaikutusta paksusuolisyövän solujen kasvuun, morfologiaan ja tiettyihin syöpäsensitiivisiin proteiineihin kaksi- ja kolmiulotteisessa soluviljelmässä. Tarkastelun kohteena oli solujen viabiliteetti sekä neljä syövän kehittymiseen yhteydessä olevaa proteiinia: beta-kateniini, E-kadheriini, aktiivinen kaspaasi 3 sekä Ki-67. Koska 3D-solumallia ei vielä ole hyödynnetty HY:n ravitsemustieteen osastolla ravitsemustutkimuksessa, tavoitteena oli myös testata käytössä olleen menetelmän toimivuutta ravinnon yhdisteiden ja syövän yhteyden tutkimisessa. Tutkimuksessa käytettiin ihmisen paksusuolisyövän HCA7-linjan soluja. Altisteena käytetty hillauute oli HY:n elintarvikekemian laboratorion valmistama ja sisälsi 218 µl/ml ellagiinihappoa. Kontrolliliuoksena käytettiin hillauutteen liuotinta dimetyylisulfoksidia (DMSO). Lisäksi kokeet kontrolloitiin näytteillä, joita ei altistettu kummallekaan liuokselle vaan kasvatettiin vastaava aika tavanomaisessa kasvatusliuoksessa. Hillauutteen vaikutusta solujen viabiliteettiin mitattiin MTT-reagenssiin pohjautuvalla solulaskentamenetelmällä. Solujen morfologiassa tapahtuviin syöpäsensitiivisiin proteiineihin liittyviä muutoksia määritettiin vasta-ainespesifisen immunofluoresenssivärjäyksen ja laserkonfokaalimikroskopian avulla. Hillauute ja sen kontrolliliuos DMSO hillitsivät HCA7-solujen kasvua kaksi- ja kolmiulotteisissa malleissa verrattuna soluihin, jotka kasvoivat tavanomaisessa kasvatusliuoksessa. Solujen viabiliteetti oli 30–60 % verrattuna kontrollisoluihin, kun hillauutetta ja DMSO:ta lisättiin elatusaineeseen 75 µl/ml. Viabiliteetissä oli annos-vastesuhde, joka ei ollut lineaarinen. Hillauute lisäsi apoptoosin lisääntymistä ennustavan aktiivisen kaspaasi-3:n sekä soluliitoksissa esiintyvän beta-kateniinin määrää kolmiulotteisessa soluviljelmässä verrattuna DMSO- ja kontrollisoluihin. Muiden tutkittujen syöpäsensitiivisten proteiinien määrissä ei ollut eroja kontrolli- ja uuteviljelmien välillä. Sekä DMSO että hillauute hillitsevät HCA7-solujen kasvua suurina pitoisuuksina. Hillauute vaikuttaisi kuitenkin hillitsevän solujen kasvua lisäämällä apoptoosia, mikä ilmenee kaspaasi-3:n määrän lisääntymisenä hillauutteelle altistuneissa soluissa. Tämän perusteella DMSO:ssa kasvaneet solut kuolivat enemmän nekroosin välityksellä. Hillauutteessa kasvaneissa soluissa beta-kateniini lokalisoitui enemmän solukalvoille, mikä viittaa niiden välisten soluliitosten olleen vahvempia kuin kontrolli- tai DMSO-soluissa.