Browsing by Subject "elliptisyys"

Maisterintutkielmassa tarkastellaan affektiivisuutta tuottamaan pyrkiviä kirjallisia keinoja ja sisältöjä Harry Salmenniemen novellistiikassa. Tutkimusaineisto on rajattu pääasiallisesti Salmenniemen novelleihin ”Kaksi ihmistä kaupungissa”, ”Kukaan ei ymmärrä minun tuskaani”, ”Miksi koskit penikseeni?” (Uraanilamppu ja muita novelleja, 2017), ”Ihminen on onnellinen eläin”, ”Crème fraîche” (Delfiinimeditaatio ja muita novelleja, 2019) sekä ”Sukufilmejä” (Uhrisyndrooma ja muita novelleja, 2020). Tutkielma osoittaa, että Salmenniemen novelleista voidaan erottaa runsaasti affektiivisuutta. Sen tavoitteena on tarkastella sitä, millaisilla kirjallisilla keinoilla tätä affektiivisuutta teksteissä saadaan aikaan. Näistä kirjallisista keinoista tutkielma keskittyy erityisesti ironisen rekisterin, niin kutsutun epäkatharttisuuden, oikuttelevan kertojaäänen sekä etäännyttämisen ja elliptisyyden käyttöön. Tutkielman pyrkimyksenä on myös kehittää sovellutuksia runouden kentällä kehitetyn menetelmän hyödyntämiseksi proosatekstien analyysiin. Tekstianalyysia hyödyntävän tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii affektiivinen kirjallisuudentutkimus. Tutkielmassa hyödynnetään Peter Rabinowitzin kerronnallisen yleisön (engl. narrative audience) käsitteellistystä: sen avulla on mahdollista analysoida sitä, millaisia affektiivisia reaktiomahdollisuuksia tutkitut novellit lukijalle tarjoavat. Tutkielmasta käy ilmi, että salmenniemeläisessä novellistiikassa olennaista on monitulkintaisuuden mukanaan kantama affektiivinen häilyntä. Esimerkiksi novellien ironisen rekisterin tarkastelun pohjalta tutkielma esittää, että Salmenniemen tekstit jäävät tyypillisesti tarkoituksellisen monitulkintaisiksi suhteessa siihen, tulisiko ne tulkita parodisiksi vai satiirisiksi. Vastaavaan häilyvyyteen tutkielma kohdentaa myös erittelemällä sellaisia novellien käyttämiä kirjallisia keinoja ja sisältöjä, joiden yhdessä esitetään kontribuoivan tekstien affektiiviseen sävyyn tavalla, jonka voi tulkita niin kutsuttua epäkatharttisuuden estetiikkaa toteuttavaksi. Tutkielma esittää, että monet Salmenniemen novellit pyrkivät rakentamaan vähän vähältä yltyvää affektiivista monitulkintaisuutta. Novellit petaavat kerronnalliselle yleisölleen moninaisia affektiivisia tulkintamahdollisuuksia muun muassa ajallisella rakenteellaan, affektiivisessa sävyssä tapahtuvilla äkillisillä muutoksilla sekä sillä, etteivät novellien lopetukset tyypillisesti tarjoa vapautusta tästä affektiivisesta hämmentävyydestä. Kerronnallisen yleisönsä hämmentämiseen ja härnäämiseen salmenniemeläinen novellistiikka pyrkii myös erityistä, tutkielmassa ”oikuttelevaksi” nimettyä kertojaääntä hyödyntämällä. Novellien hyödyntämiä moninaisen affektiivisen maiseman synnyttämiseen tähtääviä kirjallisia keinoja ovat myös elliptisyys, jota tutkielmassa tarkastellaan toisaalta sekä novellien tekstien mutta myös niiden hyödyntäminen kuvien ja näiden välisen vuorovaikutuksen osalta. Tutkielmassa tarkastellaan myös novellien hyödyntämää etäännyttämistä, jota niihin rakennetaan muun muassa tekstien sisällön ja muodon välisellä epäsuhtaisuudella.